Kahvihifistely

Reilu 8 vuotta kotona Wilfan myllyllä on tullut papuja jauhettua Moccamasteriin ja pressopannuun. Samalla tullut aina vilkuiltua espresso-vehkeitä, mutta ei ole ollut halukkuutta hypätä kanin koloon. Espressot on tullut vain nautittua kahviloissa ja ravintoloissa.

No nyt talven aikana on kutina kasvanut ja mieli tekisi vetäistä ostohousut jalkaan. Hallituskin antanut varovaista vihreää valoa myllyn ja koneen hankinnalle. Tämän myötä kaipaisin kommentteja foorumin kokeneemmilta, että kuinka vikaan aloitteleva kotibarista menee Niche Zerolla ja LM Linea Micralla?

Hintahan on melko järkyttävä ensimmäisiksi laitteiksi, mutta josko näillä pärjäisi ns. loppuun asti? Oman luonteeni tuntien ei ole halukkuutta lähteä grindaamaan hommaa breville-sage/tms. yleisemmillä aloittelijoiden laitteilla ja päivitellä parin vuoden välein, vaan mieluummin lähtisin hommaan paria askelta laadukkaammilla. Lisäksi toiveena olisi mahdollisimman sulava, selkeä ja vähän säätöä vaativa "workflow", jos nyt espresson kanssa näin voi sanoa. Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika. Vaaka pitänee hommata myös, jotta saan muuttujia entisestään haltuun täytenä noviisina... Oma kahvimaku on sieltä tummasta tai todella tummasta päästä. Tarkoituksena tehdä espressoa, flatwhitea ja cappuccinoa.

Kymmeniä tunteja aiheesta luettua ja videoita katsottua olen päätynyt yllä mainittuihin koneisiin. Estetiikka miellyttää omaa silmää ja käsittääkseni laatu pitäisi olla suht ylärekisterissä kotilaitteiden osalta (viisinumeroisia summia ei ole laittaa koneisiin, papuihinkin olisi kiva panostaa).

Onko täysin pöljää aloittaa espresso-hommat Linea Micralla ja Niche Zerolla? Miksi? Mitkä myllyt ja espressokoneet voisivat mahdollisesti olla sopivammat?


Kiitokset vielä ketjuun aiemmin osallistuneille, tätä on ollut mielenkiintoista lukea vuosien ajan :)
 
Reilu 8 vuotta kotona Wilfan myllyllä on tullut papuja jauhettua Moccamasteriin ja pressopannuun. Samalla tullut aina vilkuiltua espresso-vehkeitä, mutta ei ole ollut halukkuutta hypätä kanin koloon. Espressot on tullut vain nautittua kahviloissa ja ravintoloissa.

No nyt talven aikana on kutina kasvanut ja mieli tekisi vetäistä ostohousut jalkaan. Hallituskin antanut varovaista vihreää valoa myllyn ja koneen hankinnalle. Tämän myötä kaipaisin kommentteja foorumin kokeneemmilta, että kuinka vikaan aloitteleva kotibarista menee Niche Zerolla ja LM Linea Micralla?

Hintahan on melko järkyttävä ensimmäisiksi laitteiksi, mutta josko näillä pärjäisi ns. loppuun asti? Oman luonteeni tuntien ei ole halukkuutta lähteä grindaamaan hommaa breville-sage/tms. yleisemmillä aloittelijoiden laitteilla ja päivitellä parin vuoden välein, vaan mieluummin lähtisin hommaan paria askelta laadukkaammilla. Lisäksi toiveena olisi mahdollisimman sulava, selkeä ja vähän säätöä vaativa "workflow", jos nyt espresson kanssa näin voi sanoa. Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika. Vaaka pitänee hommata myös, jotta saan muuttujia entisestään haltuun täytenä noviisina... Oma kahvimaku on sieltä tummasta tai todella tummasta päästä. Tarkoituksena tehdä espressoa, flatwhitea ja cappuccinoa.

Kymmeniä tunteja aiheesta luettua ja videoita katsottua olen päätynyt yllä mainittuihin koneisiin. Estetiikka miellyttää omaa silmää ja käsittääkseni laatu pitäisi olla suht ylärekisterissä kotilaitteiden osalta (viisinumeroisia summia ei ole laittaa koneisiin, papuihinkin olisi kiva panostaa).

Onko täysin pöljää aloittaa espresso-hommat Linea Micralla ja Niche Zerolla? Miksi? Mitkä myllyt ja espressokoneet voisivat mahdollisesti olla sopivammat?


Kiitokset vielä ketjuun aiemmin osallistuneille, tätä on ollut mielenkiintoista lukea vuosien ajan :)
Ei noilla valinnoillasi pahemmin pieleen voi mennä - ainakaan, jos lompakko kestää Marzoccon hinnan. Laatulaitteitahan nuo Marzoccot ovat, ei siitä pitäisi olla epäilystäkään. Siinä on myös saatu puristettua aika paljon tekniikkaa yllättävän pieneen (kilpailijoihin verrattuna) tilaan. PID ja tuplaboileri, siinähän ne olennaiset speksit ovatkin silloin, kun espresson tekemisen helppoudesta puhutaan. Itse olen toki pärjännyt oikein hyvin, jo pitkälti toistakymmentä vuotta perinteisellä hx-keittimellä (jossa uuttovesi tulee höyryboilerissa olevan lämmönvaihtimen läpi), eikä senkään kanssa oppimiskäyrä ollut edes puolta tuntia. Toki takana oli jo vajaat kymmenen vuotta pidaamattoman yksiboilerikeittimen kanssa puuhailua - eikä sekään nyt oikeastaan vaikeata ollut. Mutta kuten olen usein tutuille sanonut, niin espressolaitteissa rahalla saa nimenomaan helppoutta siihen tekemiseen.

Ainoa, mikä voisi (hinnan lisäksi) puhua tuota Marzoccoa vastaan on se, että siitä puuttuu virtauksensäädön manuaalinen kytkin, joka löytyy esim. vähän reilun tonnin halvemmasta Lelit Biancasta. Se on toki ihan eri juttunsa, että kuka sellaista tarvitsee, etenkin jos haluaa vain mahdollisimman helppokäyttöisen ja yksinkertaisen espressokoneen. Eli ei se suoranainen vika tai edes puute ole, kunhan vain huomio, joka tuli mieleen. Uuttoboileri Micrassa taitaa olla sen verran pieni, että tuskin sillä kovin montaa espressoa suoraan putkeen tekee - ellei siinä ole sitten jotain teknistä innovaatiota, joka lämmittää boilerin veden hetkessä. Toki eipä siinä pienen boilerin vesimäärän lämmittämisessäkään kauan mene, joten jos joutuu odottelemaan, niin tuskin kovinkaan kauan. Kotikäytössä se tuskin muodostunee ongelmaksi, mutta on ehkä hyvä testata etukäteen, jos joskus suunnittelee hoitelevansa sillä näppärästi sukujuhlien kahvitarjoilut.

Itselläni on sähköisenä espressomyllynä kuutisen vuotta ollut juurikin Niche Zero ja olen ollut siihen pahuksen tyytyväinen. Vanhemmalle 50-luvun käsin pumpattavalle espressokoneelle tykkään jauhaa käsimyllyllä ihan fiiliksen vuoksi, mutta silloin kun haluaa nopeasti pyöräyttää esson tai pari, niin Nisse on lyömätön peli. Toki siitäkin on inasen kalliimpi Duo versio, jossa on isot lattaterät, joilla saa vähän toisenlaisen makuprofiilin kuin kartioterillä. Toisinaan tulee mieleen, että pitäisikö sellainenkin joskus hankkia, mutta sitten kun jauhaa ja valuttelee taas yhden espresson, niin siinä se mieliteko uuden myylyn hankkimisesta yleensä sitten katoaakin. Zero on kuitenkin isoteräinen kartiomylly ja niiden ominaisuutena on se mukava piirre, että niitä ei yleensä tarvitse olla koko ajan säätämässä. Ovat siis niin anteeksiantavia kuin se yleensä on mahdollista (saattaa toki olla Duokin. Itselläni ei ole omakätistä kokemusta 85-millisistä lattateristä). Täytyy sitä myllyä siis tottakai välillä säätää (esim. aika usein pavuista toiseen vaihtaessa), muttei suinkaan joka päivä, kuten toisilla myllyillä on tapana vaatia. Workflow Nichen catch-kupin kanssa on silkkaa iloa (kun on käytössä 58mm filtterikoppa, kuten esim. tuossa valitsemassasi Marzoccossa).

Vaaka on tosiaan (0.1g tarkkuudella ja mielellään myös sekuntikellolla) ehdoton hankinta, samoin kuin metallinen tampperikin, jos Marzoccon mukana ei kunnollista tampperia tule. Muita tilpehöörejä voi tarpeen mukaan hankkia sitten matkan varrella. Joku puhdistusharja ja -aine tietysti kannattaa napata samalla mukaan, mutta ne eivät maltaita maksa.

Ihailtavaa, että joku lähtee heti kunnon laitteilla liikkeille (vaikka ainahan se vähän kirpaisee). Useimmat kun tuppaavat hankkimaan ensin ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot ja joko luovuttavat, tai sitten ostavat lopulta ne vähän kalliimmat laitteet ja sitten taas kalliimmat. Toki on heitäkin, jotka ovat ihan tyytyväisinä toistakymmentä vuotta tehneet espressonsa esim. Rancilion Silvioilla tai La Pavonin pumppukeittimillä, eivätkä edes kaipaa mitään kalliimpaa ja helpompaa. Eiväthän ne espressokeittimetkään oikeasti mitään rakettitiedettä ole. 😉
 
Ei noilla valinnoillasi pahemmin pieleen voi mennä - ainakaan, jos lompakko kestää Marzoccon hinnan. Laatulaitteitahan nuo Marzoccot ovat, ei siitä pitäisi olla epäilystäkään. Siinä on myös saatu puristettua aika paljon tekniikkaa yllättävän pieneen (kilpailijoihin verrattuna) tilaan. PID ja tuplaboileri, siinähän ne olennaiset speksit ovatkin silloin, kun espresson tekemisen helppoudesta puhutaan. Itse olen toki pärjännyt oikein hyvin, jo pitkälti toistakymmentä vuotta perinteisellä hx-keittimellä (jossa uuttovesi tulee höyryboilerissa olevan lämmönvaihtimen läpi), eikä senkään kanssa oppimiskäyrä ollut edes puolta tuntia. Toki takana oli jo vajaat kymmenen vuotta pidaamattoman yksiboilerikeittimen kanssa puuhailua - eikä sekään nyt oikeastaan vaikeata ollut. Mutta kuten olen usein tutuille sanonut, niin espressolaitteissa rahalla saa nimenomaan helppoutta siihen tekemiseen.

Ainoa, mikä voisi (hinnan lisäksi) puhua tuota Marzoccoa vastaan on se, että siitä puuttuu virtauksensäädön manuaalinen kytkin, joka löytyy esim. vähän reilun tonnin halvemmasta Lelit Biancasta. Se on toki ihan eri juttunsa, että kuka sellaista tarvitsee, etenkin jos haluaa vain mahdollisimman helppokäyttöisen ja yksinkertaisen espressokoneen. Eli ei se suoranainen vika tai edes puute ole, kunhan vain huomio, joka tuli mieleen. Uuttoboileri Micrassa taitaa olla sen verran pieni, että tuskin sillä kovin montaa espressoa suoraan putkeen tekee - ellei siinä ole sitten jotain teknistä innovaatiota, joka lämmittää boilerin veden hetkessä. Toki eipä siinä pienen boilerin vesimäärän lämmittämisessäkään kauan mene, joten jos joutuu odottelemaan, niin tuskin kovinkaan kauan. Kotikäytössä se tuskin muodostunee ongelmaksi, mutta on ehkä hyvä testata etukäteen, jos joskus suunnittelee hoitelevansa sillä näppärästi sukujuhlien kahvitarjoilut.

Itselläni on sähköisenä espressomyllynä kuutisen vuotta ollut juurikin Niche Zero ja olen ollut siihen pahuksen tyytyväinen. Vanhemmalle 50-luvun käsin pumpattavalle espressokoneelle tykkään jauhaa käsimyllyllä ihan fiiliksen vuoksi, mutta silloin kun haluaa nopeasti pyöräyttää esson tai pari, niin Nisse on lyömätön peli. Toki siitäkin on inasen kalliimpi Duo versio, jossa on isot lattaterät, joilla saa vähän toisenlaisen makuprofiilin kuin kartioterillä. Toisinaan tulee mieleen, että pitäisikö sellainenkin joskus hankkia, mutta sitten kun jauhaa ja valuttelee taas yhden espresson, niin siinä se mieliteko uuden myylyn hankkimisesta yleensä sitten katoaakin. Zero on kuitenkin isoteräinen kartiomylly ja niiden ominaisuutena on se mukava piirre, että niitä ei yleensä tarvitse olla koko ajan säätämässä. Ovat siis niin anteeksiantavia kuin se yleensä on mahdollista (saattaa toki olla Duokin. Itselläni ei ole omakätistä kokemusta 85-millisistä lattateristä). Täytyy sitä myllyä siis tottakai välillä säätää (esim. aika usein pavuista toiseen vaihtaessa), muttei suinkaan joka päivä, kuten toisilla myllyillä on tapana vaatia. Workflow Nichen catch-kupin kanssa on silkkaa iloa (kun on käytössä 58mm filtterikoppa, kuten esim. tuossa valitsemassasi Marzoccossa).

Vaaka on tosiaan (0.1g tarkkuudella ja mielellään myös sekuntikellolla) ehdoton hankinta, samoin kuin metallinen tampperikin, jos Marzoccon mukana ei kunnollista tampperia tule. Muita tilpehöörejä voi tarpeen mukaan hankkia sitten matkan varrella. Joku puhdistusharja ja -aine tietysti kannattaa napata samalla mukaan, mutta ne eivät maltaita maksa.

Ihailtavaa, että joku lähtee heti kunnon laitteilla liikkeille (vaikka ainahan se vähän kirpaisee). Useimmat kun tuppaavat hankkimaan ensin ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot ja joko luovuttavat, tai sitten ostavat lopulta ne vähän kalliimmat laitteet ja sitten taas kalliimmat. Toki on heitäkin, jotka ovat ihan tyytyväisinä toistakymmentä vuotta tehneet espressonsa esim. Rancilion Silvioilla tai La Pavonin pumppukeittimillä, eivätkä edes kaipaa mitään kalliimpaa ja helpompaa. Eiväthän ne espressokeittimetkään oikeasti mitään rakettitiedettä ole. 😉

Kiitos perusteellisesta ja hyvin jäsennellystä vastauksesta. Vahvistaa vain omia ajatuksia(/harhoja) tässä espressolaitteiden suossa :D

Laitteiden pienet dimensiot ja erityisesti pieni jalanjälki pöydällä ovat iso plussa, kun kantakaupungin asunnon keittiössä ei ylimääräistä tilaa oikeastaan ole.

Bianca v3:sta mietin eniten vaihtoehtona, mutta rehellisesti en osaa sanoa tai antaa arvoa flowcontrol- tai pre-infusion-säädöille. Micran kanssa on vähemmän säädettävää ja siten katoaa ainakin pari muuttajaa, joista tarvitsisi murehtia. Ymmärsin, että olisi muutenkin enemmän vaaleapaahtoisten hössötyksiä. Lisäksi Micra on snadisti matalampi ja enemmän emännän silmää miellyttävä. Pääasiassa espressot tai espresso-johdonnaiset tehdään siis vain itselleni ja emännälle, joten pienen uuttoboilerin kanssa tullaan toimeen.

Kokemuksesi myllystä vastaavat paljolti muita interwebsistä luettuja. Mukava kuulla! Niche-myllyjen eroista ja silti samankaltaisuuksista. Niche Zero on hieman pienempi kuin Duo, ja toisaalta Hoffmannin testeissä Zero ja Duo tuottivat aika identtistä jauhatusta eri tyyppisistä teristä huolimatta. Duo'on tietty voisi vaihdella eri teriä, mutta enpä tiedä kiinnostaako, kun mylläävät jo paketista tullessaan riittävän hyvää purua ulos.

Micran mukana tulee metallinen tampperi, jolla tarkoitus yrittää pärjätä alkuun. WDT ei ole iso investointi, lienee hifistelyä, mutta varmaan hankintalistalla. Samoin Airscape tai Atmos säilytyspurkki pavuille (single dose -annoksia en ala pakkasesta kaivamaan vaan pakkasesta purkkiin ja purkista myllyyn). Hoffalta tulikin juuri video vaakoihin liittyen (en ole ehtinyt katsomaan). Tarkkuuden ja ajanoton lisäksi mietin, että onhan kaikissa kahvintekoon tarkoitetuissa vaa'oissa riittävä reagointinopeus? Jotkut Acaian 400e vaa'at saavat jäädä ostamatta :D Meidän nykyinen leivontavaaka ainakin reagoi niin pirun hitaasti punnittavan massan muutoksiin, ettei tuollaisella tee mitään (ei siis tarkkuuskaan riitä). Vaa'an kanssa korkeustila voi olla pieni haasta uuttopään ja tippa-alustan välillä (Micran kirous).

Osaan arvostaa henkilöitä, jotka vääntävät espressonsa esimerkiksi manuaalikahvoilla tai itsemodatuilla entry-level laitteilla. Arvostan etenkin sitä paneutumista, mitä se onnistuminen vaatii. Jos olisin kymmenen vuotta aiemmin päättänyt lähteä tälle tielle, olisi valintani erilaiset (kuten Gaggia Classic ja "edullinen" laatumerkin mylly). Mutta nyt haluaisin hieman madaltaa kynnystä ja silti saada laitteet, joilla erinomainen espresso on mahdollista.

Loppukaneettina, vaikea näin noviisina sanoa, mitä laitteiltaan kaipaa vaikka 5 vuoden päästä. Toivottavasti edes nyt tietää suurinpiirtein... Enemmän huolettaa, jos espresson tekeminen on jäänyt kokonaan ja tonnien koneet pölyttyvät nurkassa :D
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos perusteellisesta ja hyvin jäsennellystä vastauksesta. Vahvistaa vain omia ajatuksia(/harhoja) tässä espressolaitteiden suossa :D

Laitteiden pienet dimensiot ja erityisesti pieni jalanjälki pöydällä ovat iso plussa, kun kantakaupungin asunnon keittiössä ei ylimääräistä tilaa oikeastaan ole.

Bianca v3:sta mietin eniten vaihtoehtona, mutta rehellisesti en osaa sanoa tai antaa arvoa flowcontrol- tai pre-infusion-säädöille. Micran kanssa on vähemmän säädettävää ja siten katoaa ainakin pari muuttajaa, joista tarvitsisi murehtia. Ymmärsin, että olisi muutenkin enemmän vaaleapaahtoisten hössötyksiä. Lisäksi Micra on snadisti matalampi ja enemmän emännän silmää miellyttävä. Pääasiassa espressot tai espresso-johdonnaiset tehdään siis vain itselleni ja emännälle, joten pienen uuttoboilerin kanssa tullaan toimeen.

Kokemuksesi myllystä vastaavat paljolti muita interwebsistä luettuja. Mukava kuulla! Niche-myllyjen eroista ja silti samankaltaisuuksista. Niche Zero on hieman pienempi kuin Duo, ja toisaalta Hoffmannin testeissä Zero ja Duo tuottivat aika identtistä jauhatusta eri tyyppisistä teristä huolimatta. Duo'on tietty voisi vaihdella eri teriä, mutta enpä tiedä kiinnostaako, kun mylläävät jo paketista tullessaan riittävän hyvää purua ulos.

Micran mukana tulee metallinen tampperi, jolla tarkoitus yrittää pärjätä alkuun. WDT ei ole iso investointi, lienee hifistelyä, mutta varmaan hankintalistalla. Samoin Airscape tai Atmos säilytyspurkki pavuille (single dose -annoksia en ala pakkasesta kaivamaan vaan pakkasesta purkkiin ja purkista myllyyn). Hoffalta tulikin juuri video vaakoihin liittyen (en ole ehtinyt katsomaan). Tarkkuuden ja ajanoton lisäksi mietin, että onhan kaikissa kahvintekoon tarkoitetuissa vaa'oissa riittävä reagointinopeus? Jotkut Acaian 400e vaa'at saavat jäädä ostamatta :D Meidän nykyinen leivontavaaka ainakin reagoi niin pirun hitaasti punnittavan massan muutoksiin, ettei tuollaisella tee mitään (ei siis tarkkuuskaan riitä). Vaa'an kanssa korkeustila voi olla pieni haasta uuttopään ja tippa-alustan välillä (Micran kirous).

Osaan arvostaa henkilöitä, jotka vääntävät espressonsa esimerkiksi manuaalikahvoilla tai itsemodatuilla entry-level laitteilla. Arvostan etenkin sitä paneutumista, mitä se onnistuminen vaatii. Jos olisin kymmenen vuotta aiemmin päättänyt lähteä tälle tielle, olisi valintani erilaiset (kuten Gaggia Classic ja "edullinen" laatumerkin mylly). Mutta nyt haluaisin hieman madaltaa kynnystä ja silti saada laitteet, joilla erinomainen espresso on mahdollista.

Loppukaneettina, vaikea näin noviisina sanoa, mitä laitteiltaan kaipaa vaikka 5 vuoden päästä. Toivottavasti edes nyt tietää suurinpiirtein... Enemmän huolettaa, jos espresson tekeminen on jäänyt kokonaan ja tonnien koneet pölyttyvät nurkassa :D
Jätä nuo koneet silti kauppaan, jos olet oikeasti sitä mieltä että Espressoa ei valmisteta vaaleapaahtoisesta / keskivaaleasta kahvista. Se jos joku on se missä tarvitse kunnollisen myllyn ja keitinrautaa.
 
Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika.

Tai kahvin (ehkä silloin tekijän jos se on myös ostaja). En nähnyt tuossa tarinassasi sitä tärkeintä, mutta kunnollinen tuore kahvi on se tärkein komponentti. Vehkeet sen jälkeen. Ettei mene panostus väärään suuntaan, ostetaan tonnien vehkeet ja säästetään kahvissa. Itse koneen vaikutus on noista kolmesta se kaikkein pienin lopulta, vaikka se näkyvin ja kallein osa yleensä onkin.

Tarkkuuden ja ajanoton lisäksi mietin, että onhan kaikissa kahvintekoon tarkoitetuissa vaa'oissa riittävä reagointinopeus? Jotkut Acaian 400e vaa'at saavat jäädä ostamatta

Hoffman käy tuota läpikin tuossa. Itselläni on Timemoren kotona (eri malli kuin Hoffmanin testissä, mutta ulkonäköä lukuunottamatta lienee samaa tavaraa) ja mökillä Maestri (joka oli testissä). Kummallakin onnistuu nopeuden puolesta kyllä tekeminen, mutta pidän tuosta Timemoresta enemmän. Yleisesti ottaen kaikki ~50€ ja ylöspäin ovat riittäviä, katsot vain sellaisen mallin että se mahtuu sinne koneen alle mukin kanssa.
 
Jätä nuo koneet silti kauppaan, jos olet oikeasti sitä mieltä että Espressoa ei valmisteta vaaleapaahtoisesta / keskivaaleasta kahvista. Se jos joku on se missä tarvitse kunnollisen myllyn ja keitinrautaa.
Ei, vaan itse tykkään tummasta ja todella tummasta paahdosta. Kuten viestissäni kirjoitin. Minä en ole kiinnostunut vaaleista paahdoista.


Tai kahvin (ehkä silloin tekijän jos se on myös ostaja). En nähnyt tuossa tarinassasi sitä tärkeintä, mutta kunnollinen tuore kahvi on se tärkein komponentti. Vehkeet sen jälkeen. Ettei mene panostus väärään suuntaan, ostetaan tonnien vehkeet ja säästetään kahvissa. Itse koneen vaikutus on noista kolmesta se kaikkein pienin lopulta, vaikka se näkyvin ja kallein osa yleensä onkin.



Hoffman käy tuota läpikin tuossa. Itselläni on Timemoren kotona (eri malli kuin Hoffmanin testissä, mutta ulkonäköä lukuunottamatta lienee samaa tavaraa) ja mökillä Maestri (joka oli testissä). Kummallakin onnistuu nopeuden puolesta kyllä tekeminen, mutta pidän tuosta Timemoresta enemmän. Yleisesti ottaen kaikki ~50€ ja ylöspäin ovat riittäviä, katsot vain sellaisen mallin että se mahtuu sinne koneen alle mukin kanssa.
Olen täysin tietoinen, että pavut ovat se tärkein komponentti espresson valmistuksessa. Ensimmäisessä viestissäni jo kirjoitan, että papuihin haluan panostaa. P*skoista raaka-aineista ei pysty taikomaan laadukasta lopputulosta. Sama pätee ruoanlaitossa.

Kiitos vinkeistä. Täytyy katsella viikonloppuna vielä video läpi :)
 
Tarkkuuden ja ajanoton lisäksi mietin, että onhan kaikissa kahvintekoon tarkoitetuissa vaa'oissa riittävä reagointinopeus? Jotkut Acaian 400e vaa'at saavat jäädä ostamatta :D Meidän nykyinen leivontavaaka ainakin reagoi niin pirun hitaasti punnittavan massan muutoksiin, ettei tuollaisella tee mitään (ei siis tarkkuuskaan riitä). Vaa'an kanssa korkeustila voi olla pieni haasta uuttopään ja tippa-alustan välillä (Micran kirous).

Alle kahden sentin paksuisia ovat ainakin Brewistan Smart Scale ja Sorson Smart Premium, joista jälkimmäinen taitaa olla Kahvikaverilla tarjouksessa. Itsellänin on nykyisin käytössä Brewista ja on se ainakin paras niistä muutamasta kahvivaa'asta, joita on ollut käytössä. Jos jostain löytyy MiiCoffee Nano (en tiedä onko ainakaan Suomessa myynnissä), niin se lienee muutaman millin noita edellä mainittuja ohkaisempi. Vajaat puolitoista senttiä, ehkä?

Tuo Smart on noiden kahvivaakojen yhteydessä ehkä vähän harhaanjohtava, kun eivät ne ainakaan omasta mielestäni kovin hyvin espresson valmistamiseen sovi. Paremmin se sujuu, kun käyttää vaakaa manuaalitoiminnolla, eli taaraa ja käynnistä sekuntikellon ihan itse. Reagointinopeus on kaikissa kokeilemissani kahvivaaoissa ollut ihan riittävä espressoon sekä suodatinvalutteluihin- jopa jossain viidellä eurolla Kiinasta joskus kauan sitten tilatussa no-brand -vaa'assa.


Enemmän huolettaa, jos espresson tekeminen on jäänyt kokonaan ja tonnien koneet pölyttyvät nurkassa :D

Sehän siinä on toki aina riskinä, mutta mitä helpommaksi (siis kalliimmilla laitteilla 😉) asian itselleen tekee, sen suuremmalla todennäköisyydella niitä laitteita tekee myös mieli käyttää.
 
Onko suosituksia edullisemman pään kahvimyllyistä? Useamman vuoden on ollut Krupsin GVX2-mylly mutta nyt siitä irtosi käynnistysnappi. Tikulla sorkkimalla myllyn saa käyntiin mutta ehkä voisi päivitystäkin harkita. Korjauskin näemmä on mahdollinen, tyyppivika:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=53pTeRbKxeo


Hinta- ja kokoluokka saisi olla suunnilleen sama. Käyttötarkoituksena on espresso ja suodatinkahvi.
 
Onko suosituksia edullisemman pään kahvimyllyistä?

Ei nyt halvin mahdollinen mutta tarjouksessa 249€ hintaan voin suositella:
ECBC-hyväksytty Wilfa Uniform Evo -kahvimylly jauhaa jopa 150 g kahvipapuja. Siinä on 41 pääjauhatusasetusta ja 10 hienosäätövaihtoehtoa, ja tasainen jauhatus onnistuu litteillä terillä. Integroitu mittari mittaa 0,1 gramman tarkkuudella, ja mukana on portafiltterin pidike, joka lisää mukavuutta.

Muotoilu
Uniform-kahvimylly on valmistettu kestävästä teräksestä ja alumiinista, ja siinä on 64 mm litteät ruostumattomasta teräksestä valmistetut puristimet tasaista jauhatusta varten, mikä tuottaa tasaisempaa ja makeampaa kahvia.

Tilavuus
Myllyyn mahtuu jopa 150 grammaa kahvipapuja, joten voit jauhaa tarpeeksi useisiin kahvipannuihin ilman uudelleentäyttöä.

Digitaalinen tarkkuusasteikko
Myllyn kansi toimii samalla Uni-tarkkuusasteikkona, jossa on 0,1 g tarkkuus ja joka on täydellinen kahvipapujen mittaamiseen. Se on kannettava, USB-Cladattava ja kestää jopa 20 tuntia. Vaa'assa on myös sisäänrakennettu ajastin, ja sitä voidaan käyttää myös muihin punnitustehtäviin.

Portafilterin pidikkeet
Uniform-myllyssä on kaksi portafiltteripidikettä 51-53 mm ja 58 mm portafilttereille, joiden avulla voit jauhaa kahvia suoraan espressoportafiltteriisi.

Helppo puhdistaa
Antistaattinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu säiliö vähentää kahvipölyä, ja pieni harja tekee puhdistamisesta helppoa.

Asetukset ja jauhatus
Tässä kahvimyllyssä on 41 jauhatusasetusta ja 10 hienosäätöä, joten se sopii täydellisesti espressoon, Aeropressiin, pour-overiin ja muuhun. Se jauhaa hitaasti kahvin aromin ja maun säilyttämiseksi.

ECBC-hyväksytty
Uniform-kahvimylly on Euroopan kahvinvalmistuskeskuksen (ECBC) hyväksymä, mikä takaa tarkkuuden jauhatuskoon, tasaisuuden, lämpötilan säädön ja kahvin säilymisen suhteen.

Itse maksoin 229€ ja ostin tuon marraskuussa 2025
 
Ei nyt halvin mahdollinen mutta tarjouksessa 249€ hintaan voin suositella:
ECBC-hyväksytty Wilfa Uniform Evo -kahvimylly jauhaa jopa 150 g kahvipapuja. Siinä on 41 pääjauhatusasetusta ja 10 hienosäätövaihtoehtoa, ja tasainen jauhatus onnistuu litteillä terillä. Integroitu mittari mittaa 0,1 gramman tarkkuudella, ja mukana on portafiltterin pidike, joka lisää mukavuutta.

Muotoilu
Uniform-kahvimylly on valmistettu kestävästä teräksestä ja alumiinista, ja siinä on 64 mm litteät ruostumattomasta teräksestä valmistetut puristimet tasaista jauhatusta varten, mikä tuottaa tasaisempaa ja makeampaa kahvia.

Tilavuus
Myllyyn mahtuu jopa 150 grammaa kahvipapuja, joten voit jauhaa tarpeeksi useisiin kahvipannuihin ilman uudelleentäyttöä.

Digitaalinen tarkkuusasteikko
Myllyn kansi toimii samalla Uni-tarkkuusasteikkona, jossa on 0,1 g tarkkuus ja joka on täydellinen kahvipapujen mittaamiseen. Se on kannettava, USB-Cladattava ja kestää jopa 20 tuntia. Vaa'assa on myös sisäänrakennettu ajastin, ja sitä voidaan käyttää myös muihin punnitustehtäviin.

Portafilterin pidikkeet
Uniform-myllyssä on kaksi portafiltteripidikettä 51-53 mm ja 58 mm portafilttereille, joiden avulla voit jauhaa kahvia suoraan espressoportafiltteriisi.

Helppo puhdistaa
Antistaattinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu säiliö vähentää kahvipölyä, ja pieni harja tekee puhdistamisesta helppoa.

Asetukset ja jauhatus
Tässä kahvimyllyssä on 41 jauhatusasetusta ja 10 hienosäätöä, joten se sopii täydellisesti espressoon, Aeropressiin, pour-overiin ja muuhun. Se jauhaa hitaasti kahvin aromin ja maun säilyttämiseksi.

ECBC-hyväksytty
Uniform-kahvimylly on Euroopan kahvinvalmistuskeskuksen (ECBC) hyväksymä, mikä takaa tarkkuuden jauhatuskoon, tasaisuuden, lämpötilan säädön ja kahvin säilymisen suhteen.

Itse maksoin 229€ ja ostin tuon marraskuussa 2025
Eipä tosin hirveästi halvemmalla taida saada oikeasti espressolle soveltuvaa myllyä? Yksi suosittu mylly on kanssa Wilfan Svart mutta espresson kanssa mieluummin panostus kunnolliseen ja tuo Uniform. Uniformissa on parempi jauhatus, hiljaisempi, vaakana toimiva kansi ja pitäisi olla vähemmän ongelmia staattisen sähkön kanssa.

 
Itse ostin viikko sitten tämän;


Kun tuonne verkkokauppaan rekisteröityy ja tilaa uutiskirjeen ensin ennen tilaamista; saa -15% koodin meiliin jolla saa 16.35e pois tilauksesta jonka voi käyttää esim ylläolevaan kahvimyllyn ostamiseen tai sitten jos ostaa kahveita,kahvitarvikkeita tms.

Itse olen tykännyt uudesta kahvimyllystä on todella hiljainen ja tekee hyvää jauhamisjälkeä, 5 eri jauhatusastetta jotka voi itse valita.
Toki kahvipuruastia on pienehkö mutta itselleni riittävä. Mihinkäs tässä maailmasssa kiirus, senkun jauhaa useammin vain papuja niin pysyy kahvikin tuoreena :coffee:
 
...
on todella hiljainen ja tekee hyvää jauhamisjälkeä, 5 eri jauhatusastetta jotka voi itse valita.
...
Eikös tuossa/noissa ole lähes 20 eri täplää jauhatusasteille?

Kuinka suuri ero näillä Wilfan ihan samannäköisillä erihintaisilla myllyillä mahtaa olla? Prismassa saman "perheen" mylly 80 eurolla ja tietty Itiksen Prisman avajaisista lähtisi vielä kai 25 prossaa pois. Kai se on eri joiltain osiltaan sitten. Eikä ole hiljainen, sen voin kertoa, koska mulla varmaan juuri moinen.
 
Kuinka suuri ero näillä Wilfan ihan samannäköisillä erihintaisilla myllyillä mahtaa olla?

On noissa eroja mutta nyt kun kysyit niin ns. halvin (tai alle 50€) perus mylly:
Mistä voidaan kertoa:
DAILY COFFEE TIME
Syy miksi kahvimyllyä kannattaa käyttää on hyvin yksinkertainen; vastajauhetut pavut tarjoavat parhaimman ja maukkaimman kahvin. Valitsemalla pavut, ja jauhamalla ne itse varmistat, että kahvin aromit ja maku vapautuu juuri oikealla hetkellä. Daily kahvimylly jauhaa pavut juuri sinun toiveidesi mukaisesti. Kahvimyllyä on helppo käyttää, sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin määritellä toivottu kuppimäärä, jauhamiskarkeus ja painaa käynnistysnappia.
Ajastustoiminto ja jauhatuskarkeus
Kahvimyllyssä on kuppimääräsäädin sekä 12 eri jauhatuskarkeutta. Karkeuden voi asettaa hienoon, tai karkeaan tai mikä tahansa muu siltä väliltä.
Automaattinen pysäytys
Kahvimylly sammuu automaattisesti, kun kaikki pavut on jauhettu.
Papusäiliö suojaa papuja auringonvalolta
Kahvipapujen säiliö on valmistettu tukevasta muovista, joka suojaa papuja auringonvalolta jolloin niiden maku pysyy parempana.
Helppo puhdistaa
Irrotettavat osat tekevät kahvimyllyn puhdistuksesta helppoa. Mukana tulee myös puhdistusharja, jolla puhdistus on entistä näppärämpää.

vs
noin 400€ (normi hinta) mistä omaa kokemusta ja suosittelin:

Tarkkuutta jokaisessa yksityiskohdassa
Koe ero tasaisen ja tarkan jauhatuksen avulla. Uniform Evo on kahvimylly sinulle, joka haluat täyden hallinnan jauhatusprosessiin ja maksimaalisesti nauttia kahvin mausta. Kahvimylly on varustettu 64 mm leveillä, ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla flat burr terillä, jotka takaavat poikkeuksellisen tasaisen jauhatuksen. Uniform Evo on suunnittelu niin, että se minimoi lämmöntuotannon ja säilyttää näin kahvin luonnolliset aromit parhaimmalla mahdollisella tavalla – ratkaiseva tekijä täyteläisen ja aromikkaan kahvikupin kannalta.
41 jauhatustasoa + mikrosäädöt täydellisyyttä varten
Eri valmistusmenetelmät vaativat erilaisia jauhatuskarkeuksia, ja ne vaihtelee aina erittäin hienosta turkkilaisesta kahvista karkeaan pannukahviin. 41 jauhatuskarkeudesta voit valita juuri sinulle sopivan vaihtoehdon olit valmistustapasi mikä vaan. Myllyssä on lisäksi 10 mikrosäätöä, jotka mahdollistavat vielä tarkemman säädön valmistusmenetelmäsi mukaan.
Jauhata kahvi suoraan suodatinkahvaan
Jauhata kahvi suoraan suodatinkahvaan ja nauti baristatasoisesta espressosta kotona. Mukana tulee kaksi suodatinkahva adapteria (51–53 mm ja 58 mm), joiden avulla voit säätää jauhatusta espressokeittimeesi sopivaksi. Huomaathan että myllyn mukana tulee ainoastaan sovittimet, ei itse suodatinkahvat.
Coffee-grinder_Uniform-Evo_CG4B-S125_Detail_Adapter-in-use_portafilter-300x300.jpg
Coffee-grinder_Uniform-Evo_CG4B-S125_Detail_Adapters-fit-portafilter-300x300.jpg

Kannessa digitaalinen tarkkuusvaaka – täydellinen annostelu joka kerta
Täydellinen kahvinautinto alkaa oikeasta annostuksesta. Uniform Evo -kahvimyllyssä on ladattava tarkkuusvaaka, joka on integroitu kanteen ja punnitsee 0,1 gramman tarkkuudella. Siinä on sisäänrakennettu ajastin optimaaliseen kahvinvalmistukseen sekä lämpöä kestävä silikonisuoja. Yhdistä Wilfa SVART -sovellukseen Bluetoothin kautta, jotta voit helposti laskea oikean määrän kahvia ja vettä.
Älykäs ja käyttäjäystävällinen muotoilu
Uniform Evo on suunniteltu tekemään jauhatuksesta mahdollisimman helppoa:
• Automaattinen sammutus – mylly pysähtyy, kun pavut loppuvat tai ajastimen määrittämän ajan kuluttua.
• Metallinen jauhetun kahvin säiliö – vähentää staattista sähköä ja kahvipölyä.
• Helppokäyttöisyys – yksi painike tekee jauhatuksesta vaivatonta.
Huippulaatua ja kestävyyttä
Uniform Evo on tehty kestämään. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu rakenne ja laadukkaat komponentit tekevät siitä sekä tyylikkään että kestävän. Lisäksi se toimitetaan 5 vuoden takuulla.
European Coffee Brewing Centre (ECBC) hyväksymä
Uniform kahvimylly on yksi harvoista ECBC’n hyväksymästä kahvimyllystä. ECBC on lyhennys European Coffee Brewing Center:stä, joka on vuonna 1971 perustettu riippumaton testausorganisaatio, jonka tehtävänä on hyväksyä ja sertifioida niin kuluttaja- kuin ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja kahvinvalmistuslaitteita. ECBC:llä on 7 vaatimusta jotka kahvimyllyjen on täytettävä saadakseen hyväksynnän. Vaatimukset liittyvät muun muassa myllyn kapasiteettiin, siihen minkä verran kahvi lämpenee jauhamisen aikana, ja siihen kuinka paljon myllyssä on kahvinjäämiä jauhamisen jälkeen. Lisäksi ECBC testaa kuinka tasaiseen lopputulokseen mylly pääsee.


Käyttäjät ovat mm. valitelleet noista halvoista ääntä, sitä että jauhettu kahvi voi tulla eri laatuisena puruna (huono jauhatus), puru voi tarttua (muoviseen, minun mallissani metallia) jauhatusastiaan.

Onko hinnoissa ilmaa? Aivan varmasti (muuten ei voisi ikinä olla tarjouksia noista, eivät kaupat ja kauppiaat omalla tappiolla halua myydä tuotteita).
 
Tarkoitin ennemmin näitä ja aivan samannäköisiä vähän eri tuotenimillä:
Wilfa Classic Nymalt kahvimylly WSCG-2 | Prisma.fi-verkkokauppa

Tästä voi lukea:

Sitten vaan vertaa eri versioihin ja lukee niiden eroista:

Toki joissakin malleissa (en tiedä onko juuri Wilfa:n mutta esim. omassa kahvinkeittimessäni: oli 37,9€ https://www.gigantti.fi/product/kod...ittimet/braun-purshine-kahvinkeitin-kf1500bk/ kun ns. identtinen mutta eri värinen malli oli silloin huomattavasti kalliimpi) pelkkä väri voi vaikuttaa hintaan (toinen tarjouksessa, toinen ei).
 
Ei nyt halvin mahdollinen mutta tarjouksessa 249€ hintaan voin suositella:
Miten korkea tuo on? Ei olisi tarkoituksena hankkia uutta järkälettä työpöydältä tilaa viemään vaan myllyn pitäisi sopia 32 cm korkeaan hyllyyn.

Tarkoitin ennemmin näitä ja aivan samannäköisiä vähän eri tuotenimillä:
Wilfa Classic Nymalt kahvimylly WSCG-2 | Prisma.fi-verkkokauppa
Ihmettelin samaa. Ilmeisesti Aroma-mallissa on hitaammin käyvä jauhatusmoottori, minkä pitäisi olla eduksi kahvin laadulle.

Täällä kehutaan jauhatustulosta mutta moititaan myllyä sotkuiseksi:
 
Miten korkea tuo on? Ei olisi tarkoituksena hankkia uutta järkälettä työpöydältä tilaa viemään vaan myllyn pitäisi sopia 32 cm korkeaan hyllyyn.
29cm korkea. TOSIN siinä on tuo irroitettava kansi mikä toimii myös vaakana. Eli se mahtuu 32cm korkeaan hyllyyn mutta jos meinaat käyttää sitä kyseisen hyllyn alla / sisällä et mahdu ottamaan kantta auki / laittamaan papuja sisään / mittaamaan mitään vaa'an päällä.
 
Eikös tuossa/noissa ole lähes 20 eri täplää jauhatusasteille?

Kuinka suuri ero näillä Wilfan ihan samannäköisillä erihintaisilla myllyillä mahtaa olla? Prismassa saman "perheen" mylly 80 eurolla ja tietty Itiksen Prisman avajaisista lähtisi vielä kai 25 prossaa pois. Kai se on eri joiltain osiltaan sitten. Eikä ole hiljainen, sen voin kertoa, koska mulla varmaan juuri moinen.
On tuossa eri säätöjä jauhatusasteille,siitä myllyn säätörenkaasta voi hienosäätää itselle sopivan jauhatusasteen.

Tuo musta mylly jonka ostin ylläolevasta linkistä on hiljainen,en sitten tiedä jos vanhempi erä mustaa myllyä/se harmaa versio on äänekkäämpi..

Ainakin jos omaan vanhaan hajonneeseen myllyyn vertaan joka huusi kuin hinaaja jauhaessa niin on hiljainen tämä uusi mylly.

Luin kyllä että tässäkin mustassa myllyssä pieniä harmituksen kohteita on; kuten jotkut kahvit (paahtoaste 5) on sähköisiä ja leviää muoviseen rasiaan ja ympäristöön mutta pieni tippa tai 2 vettä papuihin niin ei pitäsi olla niin sähköistä.
 
Jos espressoa aikoo tosiaan tehdä, niin itse katsoisin mieluummin jotain muuta kuin ko. Wilfoja.
Vaikka jonkun Eureka Mignonin eri malleista.
 
Bianca v3:sta mietin eniten vaihtoehtona, mutta rehellisesti en osaa sanoa tai antaa arvoa flowcontrol- tai pre-infusion-säädöille.
No, se jo mainittu micran ja minin "puute" eli mekaaninen vipu ei ole sitä vaan sähkökytkin, jolloinka saattaa hyvinkin alkaa haluta panostaa noihin virtauksiin ja esiuuttoihin. Ei ole esim. harvinaista että pumppukoneissa halutaan kopioida vipukoneen tapaa tuottaa se kahvi.

Hifistelylinjan vipukone taitaa olla vieläkin nykyisin

Mutta näille "känny, tabletti ja konffaus"-pumppukoneille on monenlaista tarjokasta, eikä varmaan vähene kun Kiina alkaa jyrätä sielläkin:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=BsTUCB8jiO0

ja jos jannu ärsyttää niin kesympi ukkeli:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kXotG6idFxQ


Varsinaista mielipidettä en kyllä koneista saa rakenettua, itse kuitenkin varmaan tilaisin
Roberta Boscolta koneen Napolista, jos olisin ilman ;-)
 
No, se jo mainittu micran ja minin "puute" eli mekaaninen vipu ei ole sitä vaan sähkökytkin, jolloinka saattaa hyvinkin alkaa haluta panostaa noihin virtauksiin ja esiuuttoihin. Ei ole esim. harvinaista että pumppukoneissa halutaan kopioida vipukoneen tapaa tuottaa se kahvi.

Hifistelylinjan vipukone taitaa olla vieläkin nykyisin

Mutta näille "känny, tabletti ja konffaus"-pumppukoneille on monenlaista tarjokasta, eikä varmaan vähene kun Kiina alkaa jyrätä sielläkin:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=BsTUCB8jiO0

ja jos jannu ärsyttää niin kesympi ukkeli:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kXotG6idFxQ


Varsinaista mielipidettä en kyllä koneista saa rakenettua, itse kuitenkin varmaan tilaisin
Roberta Boscolta koneen Napolista, jos olisin ilman ;-)

Ehkä olet oikeassa. Tai ehkä flätti profiili riittää itselleni. Niin tai näin, ainakin Micran "käyttöliittymän" yksinkertaisuus ja selkeys vetoaa.

Vipukone vielä pykälän korkeammalla hintalapulla - hmmm. Voiko tuolla aloittelija edes mennä vikaan :D

Pakko myöntää, että sisäinen romantikkoni lämpenee ajatukselle italialaisesta koneesta melko paljon enemmän kuin kiinalaisesta kosketusnäyttöhärvelistä :) vaikka kyllä LM-sovelluskin ärsyttää jo pelkästään ajatustasolla.
 
Joo, ne Boscot olisi dippereitä, onhan kahvakoneitakin tuplaboilerilla ja lämmönvaihtimella jne. mutta dipperi on se kaikein yksinkertaisin sovellus. Tai no, Pavoni, jossa ei ole kahvassa jousta on se kaikkein suoraviivaisin. Se kahvan jousi kun tekee just sen "kahvakoneen virtausprofiilin" mutta esiuutto pitää tehä itse vartoomalla tovi ;-D

ja yksinkertaisuus pitää vielä olla ikivanhassa nettisivussakin ;-)
(on ne tosin fasessakin)
Lever coffee machines - Bosco - Products
 
Noita Decent Espresson tyylisiä espressokoneita näköjään alkaa tupsahdella useammastakin suunnasta. Tai no, nyt myös ainakin Fellow on saanut oman versionsa tuotantoon, eli Series 1 Espresso Machinen. Hinnaltaan se on melko kilpailukykyinen ainakin Decentiin ja tuohon kiinalaiseen versioon nähden. Hinta asettunee Euroopassa ainakin jonnekin tonnin päälle, mutta saattaa se jäädä alle puoleentoistakin. Briteissä sitä on kuulemma myyty ennakkotilauksena vähän reilulla tuhannella punnalla.

Noin periaatteessa ainakin, jos haluaa helppokäyttöisen keittimen, niin noissa äppi/tablettiohjatuissa koneissa on valmiit reseptit, jotka emuloivat useimpia erilaisia tunnettuja espressomasiinoita. Ja säätövaraahan niissä on käyttäjille sitten enemmän kuin useimmat ehkä jaksavat edes kokeillakaan. Mutta homman voinee siis tehdä niinkin helposti, että valitsee vain sen uuttoprofiilin, jonka haluaa ja sitten painaa nappia ja sieltä se espresso sitten tulla putkahtaa. Jos ei ole kokeilunhalua kaikenlaisiin eri laitteisiin, vaan tyytyy siihen, että kerran löytyy se sopiva profiili, niin sillä samallahan voi sitten mennä vaikka loppuelämänsä (tai sen espressokoneen loppuelämän). Jos ja kun oma makupaletti on tummien paahtojen suuntaan, ja se ei siitä miksi muutukaan, niin silloin tietysti monet nuo profilointiominaisuudet saattavat jäädä aika turhiksikin kikkailuiksi. Enemmän niistä voisi kuvitella olevan iloa vaaleapaahtoisten espressojen ystävälle.

Toisaalta, jos taas arvostaa suunnittelun yksinkertaisuutta, eikä kaipaa (ja tietää, ettei pian tule kaipaamaankaan) mahdollisuutta kokeilla monia erilaisia uutto-, lämpötila, virtausprofiileja sun muita kikkoja, niin Marzocco on varsin laadukas keitin siihen tarpeeseen. Siinä ei ole mitään ylimääräistä ja positiivisena huomiona sekin, että niille ainakin löytyy huoltofirmoja Suomesta, jos sellaista joskus tarvitsee. Jos itselllä ei ole korjailijan luonnetta, niin todennäköisesti sille huollolle voi vielä joskus olla käyttöä, sillä kyllähän ainakin nuo perinteiset espressokeittimet on suunniteltu kestämään aikaa, eli siis vähintäänkin takaisin kuntoon korjattaviksi. Uuden sukupolven keittimistä on vielä aika varhaista sanoa sen suhteen mitään, mutta jos keitintä ei (vielä ainakaan) myydä Suomessa, niin ei sille ehkä ihan heti täältä löydy varaosia ja/tai huoltoakaan.

Tuo Fellown Series 1 on tosin sikäli hauska vekotin, että siinä on myös aloittelevalle kotibaristalle mukavia ominaisuuksia. Se osaa kertoa, mitä seuraavaksi pitää ja/tai kannattaa tehdä ja maidonvaahdottimessakin on anturi ja lämpötila-automatiikka, mikä nyt helpottaa ainakin niitä ensimmäisiä vaahdotuksia. Se on sitten toinen juttu, että jos opettelee käyttämään konetta niiden avulla, niin oppiiko koskaan tekemään kunnon espressoja/maitokahveja ilman sitä automatiikkaa jollain toisella masiinalla - ja toisaalta, entä sitten vaikka ei oppisikaan, jos valmistaa kahvinsa aina sillä samalla keittimellä. Ominaisuus on tietysti kätevä siinä tilanteessa, jos samassa taloudessa on eritasoisia kotibaristoja, tai ainakin sellaisia, jotka haluavat paneutua asiaan vähän syvällisemmin ja sellaisia, joita se ei kiinnosta lainkaan. Meillä kotona se voisi olla ihan käteväkin optio, mutta en nyt ihan sen vuoksi ala uuttaa keitintä ostelemaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=-7ydA8UHzM8
 
Boscot ja vastaavat ovat niin mahdottoman isoja kooltaan, että itselle pitäisi tehdä ensin uusi keittiö.
Londiniumilla olisi pienempiä laitteita. Kenelläkään niistä kokemuksia?
 
Boscot ja vastaavat ovat niin mahdottoman isoja kooltaan, että itselle pitäisi tehdä ensin uusi keittiö.
Londiniumilla olisi pienempiä laitteita. Kenelläkään niistä kokemuksia?

Ei minulla ole tarjolla mitään omakohtaista kokemusta Londiniumeista, mutta kyllähän ne aika arvossa pidettyjä laitteita ovat. Joku suomalainen espressoharrastaja sellaisen Ristretto-foorumin aikoihin hankki ja oli siihen muistaakseni oikein tyytyväinen. Ehkä jostain webbiarkistosta voi vielä löytää niitä kommentteja, vaikka itse foorumi onkin jo historiaa.

Briteissähän Londiniumilla on sattuneesta syystä paljon ystäviä ja sikäläiseltä kahvifoorumilta löytynee ihan kivasti tietoa ja omakätisiä kokemuksia. Ainakin yhden omasta Londiniumistaan luopuneen käyttäjän aloittama ketju löytyi helposti. Siinä on varmaan ihan hyvää tietoa hankintaa harkitsevalle, joskin hän taisi olla hieman harkitsematon päätöksessään (ainakin lämpenemisen vaatiman ajan suhteen). Kannattaa tietysti lukea niitä muitakin kommentteja: https://www.coffeeforums.co.uk/threads/londinium-r-why-i-sold-it.39920/

Yksi potentiaalinen vaihtoehto voisi olla myös Bezzeran Strega, joka painii suht samassa hintaluokassa Londiniumien kanssa (ainakin hyvämaineiselta Elektrosilta tilattuna: BEZZERA Coffee machine STREGA TOP AL LEVER) ja on kaiketi (ainakin sitä pienintä Londiniumia lukuunottamatta) muutamia senttejä pienempi vähän joka suunnasta. Yhdellä kaverillani oli ainakin aikoinaan Strega ja muutaman kerran pääsin leikkimään sellaisella. Hyvän kuvan se itsestään jätti ainakin sellaisella pintapuolisella kokeilemisella ja kyllähän hänen luonaan aina erittäin hyviä kahveja juotiin.

Oliko muuten niin, että OskuK:lla oli enemmänkin kokemusta Stregasta?
 
Joo, oli mulla jonkin aikaa Strega, ja tykkäsin mutta jos nyt moista ajatelisin niin olisin taipuvainen vesiliitäntäiseen, jolloin ei tarvitse kuunnella pärinäpumppua. Tämä taas monessa keittiössa mahdottomuus, tai ainakin kynnys.
Stregan etuna grupon vastuslämmitys, ja pumppukäynti antoi tietysti omalaisiaan mahdolisuuksia uuttoihin.
Tietty Strega on pienempi kuin nykyinen Astoria, mutta oiskos vähän pieni, kun ei mahdu montaakaan pentua päälle lämmittelemään? Tuossa vaiheessa olin jo asentanut eturailin ettei kupit putoa kun kissat venyttelee ;-)
Mut joo; helposti huolisin uudestaan Bezzeran.

1774898878940.png
 
Heitetään nyt vielä, jos ei muuten - ja jos nyt eivät satu olemaan jo ennestään tuttuja, niin silkan hämmentämisen vuoksi, pari muutakin vipukeitintä kehiin. 😉

Itse olin joskus ihan vakavissani hankkimassa Ponte Vecchion Lussoa, jonka estetiikka on jotenkin vetoava.
https://www.home-barista.com/ponte-vecchio-lusso-review.html

Hinta on myös selvästi edullisempi kuin noilla aiemmin mainituilla. La Gondola, jonka itsekin olen joskus parisenkymmentä vuotta sitten luotettavaksi espressokoneiden toimittajaksi todennut, myy sitä n. 1250 eurolla (ja on siellä La Pavoneita ja Ponte Vechhion Export -malliakin vähän halvemmalla kuin Lussoa): Living Italian Style since 1997 - Pontevecchio Lever Espresso Machine Lusso Chrome

Se Lusso jäi sitten lopulta hankkimatta, kun kotona olisi tullut jonkin sortin sota, jos olisin hankkinut vielä kolmannenkin espressokoeittimen sen perään, kun vastaan oli jo ehtinyt kävellä käytetty ja edullinen 1950-luvun lopun vipukeitin, Arrarex Caravel.

Olympia Cremina on myös kiehtova perinteinen vipukeitin, joka ei turhia ominaisuuksillaan hienostele, mutta on saanut vankan arvostuksen vipukoneiden ystävien keskuudessa. Huono puoli siinä on reilun kolmen tonnin (vähintään) hinta keittimestä, jossa ei juuri mitään ihmeempiä ominaisuuksia ole - paitsi tietysti se kuuluisa sveitsiläinen työn laatu.
https://www.home-barista.com/levers/james-hoffmann-review-olympia-cremina-t65141.html
 
Joopa, Vanha silta on symppis peli ja kaposempi gruppo antaa kakulle syvyyttä joka helpottaa shotinsäätöä. Toki sitten ei olla standardikahvakoossa, josko sillä olisi pirunkaan väliä.
Ponte Veccioissa oli 20 vuotta sitten vuoto-ongelmia, mutta olisi yllättynyt jos vielä olisi. Söpöin kahvakone on Elektra, mutta se on miltei kuin Pavoni noinniinkuin oppimiskäyrästä.

Se piti Stregasta vielä mainita että siitä oli silloin kolme versiota, halvin oli pumputon,. säiliötön vesiliitäntään, ja siten tuo minun versioni pumpulla ja säiliöllä ja kallein oli optiovehje jossa sai valita kumpaa tekee, malli oli Top.

Joskus =2014 noista listaa tein kun piti päättää mitä himoita.

ttp://www.bosco-macchine.com/products.asp
----------

Astoria Gloria Al
Astoria Perla Al
Astoria Rapallo Al

-----------

Quick Mill Achille lever

-----------

Fiorenzato Lever Coffee Machine San Marco

-hx

fiorenzatocs.com
-----------

Izzo Pompei -jousi
Izzo Izzo

-----------

Rancilio Classe 7 LEVA

-----------

La San Marco Leva

-----------

Victoria Arduino Athena Leva

-----------

La Pavoni Bar L
La Pavoni BAR L REVOLUTION
La Pavoni PUB 1EL

dippereitä.

La Pavoni Europiccola/ Professional/ Stradivari

------------

Elektra MicroCasaLeva -jousi

------------

Savinelli Bologna/ Milano/ Roma Deluxe -jousi

------------

Bezzera B2000 AL -jousi
Bezzera Ellisse AL
Bezzera Strega -jousi

-------------

Ponte Vecchio Export -jousi
Ponte Vecchio Lusso -jousi

-------------
 
Joopa, Vanha silta on symppis peli ja kaposempi gruppo antaa kakulle syvyyttä joka helpottaa shotinsäätöä. Toki sitten ei olla standardikahvakoossa, josko sillä olisi pirunkaan väliä.

Joo, eipä sillä shotin tai annostuksen koolla niin väliä ole. Standardit muutenkin vähän elävät ajan mukana ja esim. italoespresson standardit (7g kahvia filsuun ja 30ml juomaa kuppiin) ovat aika kaukana kolmannen aallon ohjenuorista (18g filsuun ja noin 30g juomaa kuppiin). Sen oman Caravelin filsuun menee 15g kahvia ja helposti sillä 30g espresson valuttaa, joskin yleensä jätän sen shotin tarkoituksella vähän lyhyemmäksi ristrettoksi, jonnekin max. 20g tienoille. Harvoin kyllä HX-keittimelläkään 18g annoksia käytän (vaikka käytössä onkin VST:n 18g filtteri), vaan enemmän se pyörii siellä jossain 16-17g tuntumassa. Usein se espresson maku kuitenkin tuppaa paranemaan, kun pikkaisen tiputtaa annostusta ja samalla säätää jauhatusta inasen tiukemmalle. Tämä siis toki sillä reunahuomautuksella, että en käytä tummaksi paahdettuja papuja, vaan lähinnä joitain 2-3/5-paahtoja. Tummilla paahdoilla pelisäännöt voivat vähän muuttua.

Ponte Veccioissa oli 20 vuotta sitten vuoto-ongelmia, mutta olisi yllättynyt jos vielä olisi. Söpöin kahvakone on Elektra, mutta se on miltei kuin Pavoni noinniinkuin oppimiskäyrästä.

Käsittääkseni Ponte Vecchio on vastannut ongelmakohtiin ja pientä evoluutiota on vuosien varrella tapahtunut, mutta silti vanhoja perinteitä kunnioittaen. Merkittävin uudistus lienee termosyphonin lisääminen, jolloin gruppo ei enää ole suoraan kiinni boilerissa (kuten kai yhä on Export-mallissa?), joka estää grupon ylikuumenemisen ja parantaa lämpötilastabiiliutta. Export kuulemma ylikuumenee helposti, etenkin jos sillä tekee useamman shotin peräkkäin, jolloin sitä pitää sitten jäähdytellä ja odotella välissä. Kotioloissa sekään tuskin on mikään iso ongelma.

Elektran Micro Casa a Levan (tai MCAL, kuten sitä harrastajapiireissä kutsutaan) on kyllä hieno laite ja en edes ymmärrä, miksi en sitä maininnut tuolla aiemmassa vastauksessani. Se oli myös vahvasti hankintalistalla, mutta Lusso oli silloin selvästi halvempi, joten se ehkä oli vähän enemmän niskan päällä. MCALissa on kyllä hienosti jäljellä se historiallisten espressokeitinten ulkonäkö ja se on tietysti varma tupareiden sun muiden kekkereiden keskustelunaloittaja. 😉 Se on kuitenkin muistettava, että se ei sovi lapsi- eikä kissaperheisiin, eikä muuallekaan, missä ulkopinnaltaan todella kuuma eristämätön boileri voi aiheuttaa tapaturmia. Tuolla on kuitenkin kattava arvostelu MCALista, jos sellainen jotakuta kiinnostaisi: https://www.home-barista.com/elektra-microcasa-a-leva-review.html

Oppimiskäyrästä en olisi niin kovin huolissani, ellei ehdottomasti hae jotain todella helppoa ratkaisua. Ihan helpoimmasta päästä nuo useimmat vipukeittimet eivät tietenkään ole (etenkään vanhemmat mallit), mutta eivät ne mitään rakettitiedettäkään ole ja nykyisinhän netistä voi helposti lukea käyttövinkkejä ja katsoa vaikka tubesta videopätkän siitä, miten se homma oikein saadaan toimimaan. Itse en nyt ihan aloittelijana ensimmäisiä shotteja omalla Caravelilla vääntänyt (ja siinähän ei ole jousta lainkaan, vaan ihan itse sen shotin pumppaa ilman jousen apua, mutta eihän se oikeasti sen vaikeampaa niinkään ole), mutta ihan ensimmäisestä asti ne onnistuivat, kun oli tehnyt vähän taustatutkimusta ja katsonut yhden tubevideon. Vein Caravelin innoissani heti toisena päivänä näytille yhden tutun kahvipaahtajan paahtimolle ja hän suhtautui siihen alkuun aika epäilevän näköisenä (koska se nyt ei ole mikään La Marzocco), mutta sitten kun juotiin yhdet shotit hänen pavuistaan, niin aika huuli pyöreänä hän ihmetteli, miten tuolla saa näin erinomaista espressoa. 😄 Itse olen alusta asti adoptoinut käyttöön kuuluisan ns. Fellini moven, jolla saan pumpattua vähän enemmän kahvia muuten ehkä vähän lyhyeksi jäävään shottiin. Sen lisäksi teen tietysti myös esiuuton siihen asti, kunnes filtteristä alkaa tihkua ensimmäisiä pisarantapaisia. https://www.home-barista.com/levers/fellini-move-in-pictures-t1213.html

Se piti Stregasta vielä mainita että siitä oli silloin kolme versiota, halvin oli pumputon,. säiliötön vesiliitäntään, ja siten tuo minun versioni pumpulla ja säiliöllä ja kallein oli optiovehje jossa sai valita kumpaa tekee, malli oli Top.

Hyvä huomio. Tuo Elektrosin myymä Strega on se kallein malli, eli Top. En itse asiassa tiedä, onko muita malleja enää pahemmin myynnissäkään, mutta ainahan saatavuutta (ja tietysti myös hintoja) voi kysellä sellaisilta suomalaisilta kaupoilta, joilla on Bezzeran muita keittimiä valikoimassa. Ainakin joskus aikoinaan joku suomalainen myyjä olisi ollut ihan valmis tilaamaan myös sellaisia edustamiensa merkkien laitteita, joita hänellä ei ollut varsinaisessa valikoimassaan.

No, nyt kun vähän googlasin, niin Hollantilaisesta Casabaristasta löytyi joku malli, josta en ota heti tolkkua, mistä mallista on kyse, mutta hinta vesisäiliöllä on 1800€ ja vesijohtoliitäntäinen malli jää karvan alle 2000€. Buy Bezzera STREGA espresso machine? - Casabarista.nl
Casabaristakin on sikäli tuttu ja luotettavaksi todettu paikka, että nykyinen Rocket-keittimeni on sieltä ostettu, joskin itse olen sen toinen omistaja. Mutta yksi kaverini on sieltä aikoinaan ostanut useampiakin laitteita (joista sitten monet ovat siirtyneet minulle, kun hänelle on iskenyt valtava päivityskuume). 😄

Hyvä lista Oskulta vipulaitteista. 👍🏼 Niitähän kyllä riittää ja nykyisin kun on vielä paljon uusiakin yrittäjiä. Lisätään vielä perään vintagelaitteita (joista ainakin osa on sangen edullisia) korjailevan ja myyvän italialaisen Francescon sivusto: On sale Vintagen ystäville huikea sivusto, josta voi löytää vähän mitä tahansa vanhaa espressolaitetta. Tällä hetkellä siellä on myynnissä esim. yli 50 vuotta vanha Olympia Cremina 1500€:lla ja mm. vanhoja La Pavoneita ajalta, jolloin niihin ei vielä tungettu sekaan muoviosia. Yli 50v. Europiccolat maksavat jotain 400-500€:n tienoilla. 1994 Europiccola maksaa vain 350€. Ostaisin ne kaikki heti, jos vain olisi tilaa, rahaa ja tarvetta. 😉

Ja onhan Francescolla myynnissä myös todella hieno ja vähän harvinaisempi Raymond espressokeitin. onsale
Valmistusvuodesta ei ole tietoa, mutta noita tietääkseni tehtiin joskus 1960-luvulla, mikä tietysti näkyy myös aavistuksen futuristisessa designissakin. Ostakaa joku äkkiä se pois, niin se ei jää kiusaamaan minua! 🤣
 
Lähdin ihan uteliaisuuttani katselemaan, että mitä uudempia vipuvekottimia nykyisin onkaan tarjolla ja onhan niitä vähän joka lähtöön. Jos raha oikein polttelee taskuissa, niin vaihtoehtona on esim. Kees Van Der Westenin vipukeitin vähän päälle 18 tonnilla, tai vaikkapa Manument MANUMENT | Order, jonka hinnan saa selville vain tiedustelemalla, mutta ilmeisesti samassa hintaluokassa se on kuin tuo KVDW:kin. Jos vähän halvempaa vipukeitintä havittelee, niin esim. Rocketilta löytyy noin 6000€:n Epica. Profitecin Pro 800 on sitten jo puolet sitä halvempi. Pro 800 ei nyt suoranaisesti ole mikään uutuusmalli. Toki La Marzoccoltakin tottakai löytyy oma vipumallinsa, jonka hinta pyörinee jossain 8000€:n tienoilla.

Profitecin kanssa samassa hintaluokassa on melko minimalistinen Strietman Strietman CT2 | Precision Manual Lever Espresso Machine – manufactured in the Netherlands — Strietman, jonka hinta alkaa 2600€:sta (ilman ALV:ia), mutta sopivalla kahvojen puuvalinnalla senkin saa pompsahtamaan melkein 2900:een, johon sitten tulee vielä neverot päälle, joten reilusti yli kolmen tonnin plörötin se halvimmillaankin on. Strietmanhan on varustettu avoimella boilerilla, joten se on hyvin samankaltainen kuin oma Arrarex Caravelini, joskin itse maksoin omastani vain 200€ - toki käytettynä, kun en tietenkään ollut edes vielä syntynyt silloin, kun se oli jo tehty ja ensimmäiselle omistajalleen jo erittäin todennäköisesti myytykin. Avoboilereissa on hyvä ottaa huomioon se, että nillähän ei tietenkään maitoja vaahdotella, kun ei siellä avoimessa boilerissa mitään höyrynpaineita ole.

Oma lukunsa ovat sitten boilerittomat ROK:it, Flairit ja Superkopit yms. (jotka ovat enemmän tai vähemmän sukua vanhalle, 1950-70-luvuilla valmistetulle Faema Babylle, joita Francescokin usein myy, kuten tälläkin hetkellä), joiden hintahaarukka on karkeasti heitettynä jossain 100-600€:n tienoilla. Itse usein käytän Caravelia vähän samalla tavalla kuin noitakin operoidaan. Kiehautan veden ensin jossain muualla ja kaadan sen kiehuvana avoboileriin. Se on nopeampaa kuin lämmittää vettä keittimen boilerissa. Perään vain nopea gruppon lämmityshuuhtelu ja sitten ei muuta kuin valmiiksi ladattu kahva kiinni gruppoon ja espressoa pumppailemaan. Helppoa ja hauskaa! 😉

Google johti myös seuraavalle sivulle, joka voi vipukoneista mahdollisesti kiinnostuneille tai kiinnostuville olla jollain lailla hyödyksi. Se ainakin yrittää pistää erilaisia ratkaisuja jonkinlaiseen pähkinänkuoreen. Welcome to the jungle
 
Hoop:ia nyt aikani testailleena en voi kyllä kyseistä härpäkettä suositella. Ainakaan aeropressin filttereillä ei saa millään hyvää kahvia aikaiseksi, eikä kiinnosta enää mitään Scott Raon spesiaalifilttereitä hyllyyn edellisten jatkoksi tilailla. Ongelmaksi tulee tolkuttoman pitkät uuttoajat.

DAK:ilta Milky Cake ja Strawberry Kiss testailtu, jälkimmäisen etiopialaisen ollessa enemmän omaan makuun, infuusiotkaan ei maistu niin vahvana kuin Milky Cakessa. Tuli itselle ainakin yllätyksenä, että DAK:it näköjään kaikki jollain tapaa "maustettuja", infuusiolla tai muulla. Eivät paljon sivuillaan asiaa mainosta.
 
Lähdin ihan uteliaisuuttani katselemaan, että mitä uudempia vipuvekottimia nykyisin onkaan tarjolla ja onhan niitä vähän joka lähtöön

Ja wanhaakin. Kivoja kirjoja julkaissut ja omaa museotaan ylläpitävä Maltoni myös myy restautaatioprojektejaan. Hofmanenkin yhden koneen siltä kävi hakemassa...

Officina Maltoni Coffee Machine Restoration | Novafeltria
Collection of espresso coffee makers: discover the Collezione Enrico Maltoni | Collezione Enrico Maltoni


On tämäkin Faema aikas hiano! tosin kuva ei nävy...
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.facebook.com/photo?fbid=1850371602571127&set=pcb.1850371669237787
 
Viimeksi muokattu:
Halpishyllyn uusi tuttavuus lähti testiin 3 viikkoa sitten paahdettuna.


6g/100g annostuksella aivan järjettömän vahvan / kitkerän oloinen ensikuppi. Täytyy pudottaa annostusta.

Epäilen, että tämä ei ole 100% arabicaa koska haku ja maku, eikä missään myöskään mainosteta että olisi. Ei voi suositella ainakaan ensipuraisulta verrattuna Pauligin Tokyo, Mundo, varauksin New York puhumattakaan Specialty-kahvista.
 
Halpishyllyn uusi tuttavuus lähti testiin 3 viikkoa sitten paahdettuna.


6g/100g annostuksella aivan järjettömän vahvan / kitkerän oloinen ensikuppi. Täytyy pudottaa annostusta.

Epäilen, että tämä ei ole 100% arabicaa koska haku ja maku, eikä missään myöskään mainosteta että olisi. Ei voi suositella ainakaan ensipuraisulta verrattuna Pauligin Tokyo, Mundo, varauksin New York puhumattakaan Specialty-kahvista.
5.5g/100g toimi jo paljon paremmin. Ei silti hyvä suhteessa vain 25% halvempaan kilohintaan. :)
 
Onkos jollain tiedossa, mistä saisi näitä mukin (tai kannun) päälle tulevalle Mujin kahvisuodattimelle sopivia suodatinpapereita? Suodatin ja paperi ovat Mujin liikkeestä helsingistä, mutta heilläkään ei enää ole kyseistä mallia myynnissä.
Tuo Mujin suodatinpaperi on kooltaan ja muodoiltaan hieman poikkeava, sivujen kulmat pohjaan nähden eri, kun verrataan normaaliin 102 suodatinpaperiin. Kuvissa alla 102 ja Muji päällä, sekä toisessa koitettu demota sivujen kulmien eroa.
Tuollaisen 102 suodatinpaperin saa kyllä sopimaan sinne, mutta mielellään käyttäisi täysin sopivia papereita.

Haussa siis joko Mujin suodatinpusseja tai täysin yhteensopivia joltain muulta valmistajalta.
Jostain japanialaisesta nettikaupasta ja ebaystä näytti löytyvän, k-kaupan listoilla netissä tuote myös oli, mutta saatavuutta ei mistään.

MUJI-kahvisuodatin.jpgsuodatinpussit.jpgsuodatinpussit-2.jpg
 
Jos vielä etsit mulla on ollut Niche Zero kaapissa koronavuosista asti, voisin vapauttaa tilan muuhun käyttöön…
Kiitos tarjouksesta, mutta kerkesin jo aiemmin vetäistä ostovivusta...

Ei tämä espresson valuttaminen ihan niin helppoa ollutkaan kuin alkujaan itselleen valehteli. Vähän saa aloittelija näköjään kokeilla ja erehtyä ennen kuin perusreseptin speksien mukainen espresso on mukissa :D sehän tähän hommaan kai kuuluukin.
 
Hyvän espresson tekeminen ainakin alkuun on muuttujien poistamista pelistä:
- mittaat papujen määrän tarkalla vaa’lla jotta on aina sama määrä (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- jauhat oikeaan karkeuteen (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- mittaa valutusaika kellolla

Tämän jälkeen ainoa merkittävä muuttuja on tamppaus ja muut hienosäätöä.

Vaikka mulla oli vuosia keitin ei merkittävää edistymistä (alun perusteiden jälkeen) tapahtunut ennen kuin rupesin lähestymään tolleen systemaattisemmin.
 
Hyvän espresson tekeminen ainakin alkuun on muuttujien poistamista pelistä:
- mittaat papujen määrän tarkalla vaa’lla jotta on aina sama määrä (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- jauhat oikeaan karkeuteen (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- mittaa valutusaika kellolla

Tämän jälkeen ainoa merkittävä muuttuja on tamppaus ja muut hienosäätöä.

Vaikka mulla oli vuosia keitin ei merkittävää edistymistä (alun perusteiden jälkeen) tapahtunut ennen kuin rupesin lähestymään tolleen systemaattisemmin.
Jep, juuri näin on ollut pyrkimys toimia. 14g papuja (14g basket) jauhatukseen, tavoitteena 28-30g espressoa ulos 25-30 sekunnin ajassa.

Suurimmat haasteet taitaa olla tällä hetkellä purujen asettelussa koriin (vai miten distribuution tähän nyt suomentaisi) ja tamppauksessa, koska useimmiten shotit tulevat läpi noin 16 sekunnissa. Toki välillä ollaan tukevasti 36s valutusajoissa :D (myllyn asetuksia olen säätänyt pieniä pykäliä kerrallaan - max. 1-2 pykälää). Purut ehkä kasaantuvat heti alussa enemmän korin toiseen reunaan ja vaikka yritän tampata mahdollisimman suoraan ja tasaisesti, niin homma ei toimi. Pyrin myös, etten tamppaa ainakaan liian kevyesti. Tiedä sitten tamppaanko "liian lujasti" ja homma menee vinoon... Ehkä se wdt voisi auttaa tasaamaan purut korissa ennen tiivistämistä. Jotain taidon ja lihasmuistin puutetta tässä joka tapauksessa on...

Mukavaa opettelua, mutta tosiaan kuvittelin tämän olevan nopeammin suurin piirtein hanskassa :D
 
Hyvän espresson tekeminen ainakin alkuun on muuttujien poistamista pelistä:
- mittaat papujen määrän tarkalla vaa’lla jotta on aina sama määrä (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- jauhat oikeaan karkeuteen (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- mittaa valutusaika kellolla

Tämän jälkeen ainoa merkittävä muuttuja on tamppaus ja muut hienosäätöä.

Vaikka mulla oli vuosia keitin ei merkittävää edistymistä (alun perusteiden jälkeen) tapahtunut ennen kuin rupesin lähestymään tolleen systemaattisemmin.
Tasan sama koskee mielestäni kaikkea kahvinkeittämistä. Itselläni veden lämpötila ja uuttoaika on vakioita, olen liikaa kokeillut eri papuja joka on sekoittanut arkea ja makuja. Seuraava vaihe on hienosäätää tuote yhdellä pavulla täydelliseksi. :)
 
Kiitos tarjouksesta, mutta kerkesin jo aiemmin vetäistä ostovivusta...

Ei tämä espresson valuttaminen ihan niin helppoa ollutkaan kuin alkujaan itselleen valehteli. Vähän saa aloittelija näköjään kokeilla ja erehtyä ennen kuin perusreseptin speksien mukainen espresso on mukissa :D sehän tähän hommaan kai kuuluukin.

Oho, tässä oli välissä joku database-ongelma, niin piti odotella vastauksen lähettämisen kanssa ja tämähän onkin ehtinyt jo saada aikaiseksi mukavasti keskustelua. Joka tapauksessa tässä niitä omia ajatuksiani:

Päädyitkö muuten niihin Nisseen ja LM Micraan?

On se niillä aloitteleminen kuitenkin aika lailla helpompaa kuin esim. joillain tietyillä vähän kinkkisemmän maineessa olevilla vipukeittimillä, tai vaikka jollain pidaamattomalla sinkkuboilerilla, jonka lämpötilaa pitäisi osata arvioida termostaatin (lähes aina turhan laajan) lämpösyklin mukaan.

Tärkeää on muistaa se, että kun haarukoi sitä oikeaa jauhatusta, annostusta, lämpötilaa tms. niin ronklaa vain yhtä muuttujaa kerrallaan, muuten on aika vaikea saada tolkkua siitä, että miten mikin muuttuja vaikuttaa makuun.

Sellaisilla keskipaahdoilla, tai vaaleilla keskipaahdoilla, joita ehkä käytät, niin hyvä lähtokohta on 16-18g kahvia, uuttosuhde 1:2 (eli esim. 18g kahvia -> 36g espressojuoma, mutta vaaleilla paahdoilla joutunee usein vääntämään jauhatusta tiukemmalle, jolloin uuttosuhteen kanssa ei kannata hirttäytyä, vaan kokeilla rohkeasti jopa lähemmäs 1:1:tä). Uuttolämmöksi hyvä lähtökohta on jossain 93-94 astetta (vaaleilla paahdoilla ehkä pari-kolme astetta enemmän, tummilla taas vähemmän, mutta alkuun kannattaa kuitenkin harjoitella samalla paahdolla, tai ainakin samankaltaisilla. Eikä sitä lämpötilaakaan kannata koko ajan vekslailla. Se on muutoin taas yksi muuttuja lisää). Jauhatuskarkeus se tietysti näyttelee todella isoa roolia, mutta siitä on paha mennä sanomaan mitään edes sen lähtökohtaisempaa arviota Nisselle, kun eivät ne asteikot ihan samoja kuitenkaan eri yksilöissä ole, ja etenkin uudessa myllyssä se tulee vielä ajan myötä vähän muuttumaan, kun terät on ajettu kunnolla sisään. Youtube yms. videot ovat hyvää referenssikatseltavaa, niin näkee ainakin sen, miten sen espresson pitäisi alkaa valua kahvasta. Jos se tulee ihan luruna, niin tiukempaa jauhatusta vaan peliin ja jos taas menee parikymmentä sekuntia, tai pidempään ennen kuin mitään alkaa näkyä, niin silloin karkeampaa. Itsellä Nissen kanssa on vakiintunut aika lailla 10-12 sekuntia, että filsun läpi alkaa tulla ensimmäiset ohkaiset kahvinorot. Se on melko hyvä lähtökohta, jos ei käytä tummia paahtoja.

LM:n filtterikopat ovat käsittääkseni ns. precision-filsuja, joten ne on optimoitu tietylle kahvimäärälle. Sinkkufilsut (7g) kannattaa heittää suosiolla jonnekin laatikon pohjalle ja keskittyä tupliin. Itsellä on käytössä VST:n 18g tarkkuusfilsu, joka nykyisin on muodostunut jo lähes kolmannen aallon kahvinvalmistuksen de facto -standardiksi - siis se 18g. Yksinkertaisin lähtökohta olisi lähteä liikkeelle filsun optimi-kahvimäärällä ja pitää sekä lämpötila että uuttosuhde fiksattuna ja hakea oikeaa jauhatusta pyrkimällä optimaaliseen uuttoaikaan. Keskitummilla ja sitä vaaleammilla se harvemmin on italialaisen espressostandarin mukainen 25s, vaan sen sijaan kannattaa kokeilla jotain 28-35s uuttoaikoja. Vaaleilla voi mennä pidemmällekin. Siitä eteen päin sitten oman maun mukaan.

Maun suhteen sitten yksinkertaisena nyrkkisääntönä on se, että jos kahvi maistuu (liian) kitkerältä, niin se on yliuuttunut. Silloin JOKO jauhatusta karkeammalle, TAI pienempi annostus. Jos taas kahvi maistuu happamalta ja tuntuu, että hammaskiillekin huuhtoutui sen mukana kurkusta alas, niin JOKO jauhatusta tiukemmalle TAI enemmän kahvia filtteriin. MUTTA vain yhtä muuttujaa kerrallaan, ellei sitten keitin esim. mene jo niin älyttömän tukkoon, että sieltä ei edes reilun minuutin jälkeenkään tipu mitään ulos. Tietysti silloin, jos säätövaraa tiukemmalle on vielä paljon, niin kannattaa kokeilla ihan pelkkää jauhatuksen säätöä. Kannattaa tietysti aina muistaa se, mistä säädöstä lähti liikkeelle, niin osaa palata esim. vaikka muutoksen puoliväliin, jos se korjaus meni pahasti liian kauas. Ja myllyn nollakohta on hyvä tsekata (eli se kohta, jossa terät ottavat yhteen). Se ei välttämättä ole asteikon nollakohta, joten se on hyvä tietää, kun arvioi sitä, kuinka paljon säätövaraa vielä onkaan. Nissen säätöasteikon voi ja tottakai kannattaakin myös kalibroida näyttämään oikeaa nollakohtaa.
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=jmDkR8XMtg8


Kitkeryys ja happamuus ovat sellaisia makuja, että ne menevät yllättävän monella jostain kummallisesta syystä sekaisin, joten siitä kannattaa olla varma, että tietää kummasta on kyse ennen kuin alkaa säätää myllyä maun perusteella. Muuten päätyy vain entistä syvemmälle. 😉

Hyvän espresson tekeminen ainakin alkuun on muuttujien poistamista pelistä:
- mittaat papujen määrän tarkalla vaa’lla jotta on aina sama määrä (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- jauhat oikeaan karkeuteen (hienosäädät kun pavut vaihtuu)
- mittaa valutusaika kellolla

Tämän jälkeen ainoa merkittävä muuttuja on tamppaus ja muut hienosäätöä.

Vaikka mulla oli vuosia keitin ei merkittävää edistymistä (alun perusteiden jälkeen) tapahtunut ennen kuin rupesin lähestymään tolleen systemaattisemmin.

Juuri näin. Ehdit vastaamaan vähän nopeammin kuin minä, joten tyydytään tässä lähinnä komppaamaan sitä, että kaiken A ja O on juuri se järjestelmällisyys. 👍🏼

Vaikka yhden asian säätäminen kerrallaan tuntuisi jotenkin hitaalta tieltä, niin se on kuitenkin aloittelijoille ylivoimaisesti nopein tie tasaisen varmaan laatuespressoon. No, ehkä siinä voi säästää vähän aikaa, jos haluaa alkuun käydä jonkun koribaristakurssin, joita ainakin jotkut kahvilat ja/tai paahtimot järjestävät. Ei se kuitenkaan mitenkään välttämätöntä ole, jos vain kärsivällisyyttä riittää niille alkumetreille. Ja sitten kun sen päiväkurssin on käynyt, niin sen jälkeen on kuitenkin taas ypöyksin siellä kotona säätelemässä. 😉

Tamppauksessakin tärkeää on olla huolellinen. Tamppauksen voima ei ole mitenkään erityisen olennainen tekijä, kunhan sitä edes jonkin verran käyttää. Tärkeämpää on se, että tampppaa suoraan, eikä missään nimessä riko sitä huolellisesti tampattua kahvikakkua tampperia nostaessaan - muuten seuraa uuton kanavointia ja pilalle mennyt shotti. Ei sekään mitään rakettitiedettä ole, joten huolellisuutta ja rauhalliset liikkeet, niin hyvä siitä kakusta tulee. Ja rauhallisesti myös se kahva gruppoon. Sekin on vaihe, jossa kahvikakun voi rikkoa, jos täräyttää kahvan liian kovaa sitä gruppoa päin.

Itse en nykyisin enää harrasta WDT:tä, enkä juuri muitakaan erillisiä vekottimia vaativia kikkoja. Alussa niistä ei tietysti ainakaan mitään suoranaista haittaa ole, koska huolellisuudella voi eliminoida monia ihan silkan hölmöilyn seurauksia. Nissen catch cupin kanssa on aika näppärä (58mm fillterillä ja kahvalla) sheikata kahvijauhatusta muutaman kerran, vähän niinkuin drinksua tehdessä ja sitten vain kevyesti taputtelee kahvan reunoja eri puolilta kämmenellä, että pinta vähän tasoittuu ja lopuksi vielä tärisytän kahvaa kevyesti tamppausmattoa vasten, niin pinnasta tulee kivan tasainen - ei sen kuitenkaan mitään japanilaisen puutarhan täydellistä hiekkapintaa tarvitse muistuttaa, joskaan ei siitäkään tietysti mitään suoranaista haittaa ole). Sitten kun olen tyytyväinen, niin ei muuta kuin nopea, mutta huolellinen tamppaus ja kahva gruppoon. Sitä ennen HX-keittimellä toki jäähdytyshuuhtelu, mutta eipä tuplaboilerilla sellaisesta tarvitse murehtia. Alussa siis kannattaa olla kaikessa skarppi ja huolellinen. Sitten jos muutaman kuukauden päästä itsevarmuus hommassa on kasvanut, niin voi kokeilla että mitäs siitä seuraa, jos jätän jonkun pikkuvaiheen väliin. Kun osaa tehdä tasaisen varmasti hyviä shotteja, osaa myös arvioida sen, että mitä omassa workflowssa ehkä voi muuttaa, ja missä ei kannata oikoa.

Muistinko mainita, että sörkitään vain yhtä muuttujaa kerrallaan? 😉

Yksi kaveri halusi aikoinaan opetella espresson valmistuksen saloja, muttei halunnut satsata siihen kovinkaan paljon rahaa, vaan osti vanhan yksiboilerisen pidaamattoman keittimen. Eikä siinä mitään, mutta olisi ollut hyvä ymmärtää mm. se, että siinä on sitten muuttujana myös se lämpötila, joka muuttuu koko ajan termostaatin syklin mukaan ja sitä pitää opetella tulkitsemaan merkkivalon syttymisen ja sammumisen mukaan - ja se sykli on jotain toistakymmentä astetta, joten sen lämpötilan heitto eri shottien voi sitten ollakin yllättävän iso, jos ei siis opettele seuraamaan sitä sykliä oikein. Ja vaikka ainakin kymmeneen kertaan sanoin hänelle, että älä muuta kuin yhtä asiaa kerrallaan, tai muuten et koskaan opi tekemään tasaisen varmasti aina onnistuneita shotteja, niin eipä tuo vähän turhan kärsimättömänä tapauksena sitä uskonut, vaan jatkuvasti sähläsi niiden kanssa niin kauan, kunnes joskus puolen vuoden päästä mielenkiiinto loppui ihan kokonaan, "koska se on niin h****tin vaikeeta!!!" ja hän päätyi joskus myöhemmin myymään ne vuospölyttymään jääneet laitteet pois. Kaveri soitteli silloin alkuvaiheessa jatkuvasti ja ihmetteli, että mikä nyt taas meni pieleen ja kun kysyin, että mitä teit, niin vastaus oli käytännössä aina, että säädin vähän sitä ja säädin vähän tätä - siis samaan shottiin - uudestaan ja uudestaan, eikä kai sen lämpötilankaan kanssa nyt niin älyttömän tarkkaa voi olla (siis yli 10 asteen syklillä 😵‍💫). Eihän siitä tietenkään mitään tullut, jos aina säätää yhtä muuttujaa yhteen suuntaan ja toista toiseen, tai vaikka kahta samaankin suuntaan. Sillä tavalla on sangen hankala opetella, miten ne yksittäiset muutokset shottiin ihan konkreettisesti vaikuttavat. Eikä hän koskaan sitten oppinutkaan.
 
Ja uuton kanavointiin saa ymmärtääkseni jotain ”naked” kahvoja joissa sen näkee selkeästi. En hankkinut tuommoista, mutta jos olisin ostamassa uuden keittimen niin varmaan laittaisin ostoslistalle. Ei ole aina helppoa nähdä kanavoiko se.
 
Jep, juuri näin on ollut pyrkimys toimia. 14g papuja (14g basket) jauhatukseen, tavoitteena 28-30g espressoa ulos 25-30 sekunnin ajassa.

Suurimmat haasteet taitaa olla tällä hetkellä purujen asettelussa koriin (vai miten distribuution tähän nyt suomentaisi) ja tamppauksessa, koska useimmiten shotit tulevat läpi noin 16 sekunnissa. Toki välillä ollaan tukevasti 36s valutusajoissa :D (myllyn asetuksia olen säätänyt pieniä pykäliä kerrallaan - max. 1-2 pykälää). Purut ehkä kasaantuvat heti alussa enemmän korin toiseen reunaan ja vaikka yritän tampata mahdollisimman suoraan ja tasaisesti, niin homma ei toimi. Pyrin myös, etten tamppaa ainakaan liian kevyesti. Tiedä sitten tamppaanko "liian lujasti" ja homma menee vinoon... Ehkä se wdt voisi auttaa tasaamaan purut korissa ennen tiivistämistä. Jotain taidon ja lihasmuistin puutetta tässä joka tapauksessa on...

Mukavaa opettelua, mutta tosiaan kuvittelin tämän olevan nopeammin suurin piirtein hanskassa :D
Tuohon sanoisin, että tamppauksen voiman merkitys on varsin pieni. Jossain muualla se todennäköinen ongelma on jos shotin ajallinen heitto on 20 sekuntia.

Joku tunnettu kahvivaikuttaja joskus sanoi (olikohan Socratic Coffee?), että edes Hulk ei voisi tampata espressoa liian kovaa. Toisaalta ei sitä myöskään apinan raivolla tarvitse painaa, eikä kannatakaan koska siitä voi seurata lähinnä vain rasitusvammoja. Kunhan käyttää vähäsen voimaa ja tamppaa hyvän tasaisen pinnan, niin se kyllä riittää. On olemassa myös hyvin hentoisia baristoja, jotka saavat erinomaisia shotteja aikaiseksi vähän kevyemmilläkin tamppauksilla.

Se, missä homma voi mennä pieleen on se, että jos kaikki muuttujat pysyvät pitkälti samoina ja silti shotit heittelevät tosi pahasti suuntaan jos toiseenkin, niin silloin se kuuloistaisi siltä, että osassa shoteissa on voimakasta kanavoitumista ja osassa ei. Miltä ne shotit maistuvat? Se on aika olennainen osa sitä, että tiedetään missä mennään. Onko sellainen 36s sekunnin shotti edes kohtuullisen hyvän makuinen?

Jos nyt lähdetään siitä, että osa shoteista kanavoituu, niin silloin syynä voi olla esim. se, että kun nostaa tampperin irti kahvikakusta, se imaisee sitä mukanaan ja reunoihin tulee pienenpieniä näkymättömiä rakoja, joista se vesi pääsee lurahtamaan läpi. Vesi etsii aina helpoimman tien, joten jos lähes olemattoman pienikin väylä on olemassa, niin siitä se sitten ensimmäisenä lähtee lurahtamaan. Toinen kriittinen hetki on kahvan kiinnittäminen gruppoon. Sen tulee sujua pehmeästi, sillä muuten voi taas kahvikakku kärsiä liikaa.

Yksi varteenotettava syy kanavoitumiseen voi olla myös liian tiukka jauhatus. Mitä tiukempi jauhatus, sen innokkaammin vesi etsii niitä pieniä rakoja, joista se haluaa mennä läpi. Siitä sitten syntyy niitä pikku kanavia, joita vesi rakastaa käyttää. Marzoccon kopat - jos en nyt ihan väärin muista, vetävät kyllä kahvia jopa 18g asti, joten voisihan sitä kokeilunhaluinen kotibarista kokeilla vaikka 16-17g annosta ja vähän höllentää jauhatusta. Nissen kanssa lonkalta veikkaisin, että useamman pykälän, 3-4 ehkä ?) saa heti löysentää, jos annostusta nostaa pari grammaa. Ja tämä on nyt sitten niitä hyvin harvoja tapauksia, joissa kannattaa mennä säätämään kahta muuttujaa kerralla. Jos nostetaan annosta 2-3g, niin kyllä sitä ehkä vähän kannattaa kompensoida jauhatusta löysäämällä, jos uuttoaika muutenkin on jo 36s.

Joskushan kahvikakussa tietysti uuton jälkeen näkyy selkeitä madonreikiä, toisinaan taas ei näy, ja monet tekevät siitä suuria johtopäätelmiä, mutta ymmärtääkseni yleisen konsensuksen mukaan ns. puckologia ei ole sellainen tieteenhaara, josta kannattaa lähteä tekemään niitä suuria johtopäätöksiä. Etenkin, kun ei sitä kuitenkaan tiedä missä vaiheessa uuttoa, ja miksi niitä reikiä syntyy ja vielä suuremmalla syyllä siksi, että kyllä se vesi helposti voi kanavoitua ilman mitään näkyviä reikiäkin. Nakukahva olisi tietysti suuri apu uuton diagnoimiseen. Se yleensä antaa melko luotettavaa tietoa siitä, kanavoituuko shotti vai ei.

Distribuutioon riiittää itselläni se pelkkä sheikkaaminen, mutta miksei kannata kokeilla sitä WDT:täkin. Siihen käy ihan hyvin vaikka joku haarukka, tai klemmari. Ennen kuin varsinaisia spesifisiä WDT-työkaluja alettiin myydä, niin harrastajat rakensivat omia työkalujaan laittamalla neuloja pystyyn mm. kuoharipullon korkkeihin ja käyttivät niitä onnistuneeseen weissaamiseen. 😄
 

Statistiikka

Viestiketjuista
304 557
Viestejä
5 157 691
Jäsenet
82 533
Uusin jäsen
JFS

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom