Maaseudulla asuminen. Kaupunki vs maaseutu

[zepi]

Miksi siihen pitäisi olla pakoreitti? Vähän sama kuin tein 2v kiinteän sähkösopparin @ 30c/kWh. Vastan jälkeenpäin ihmetellään, että mihin helvettiin tuli sitouduttua...

Siksi noiden hinnat on tollasia. Harva haluaa osaketta pyörivine kuluineen riippakiveksi. Kiinteistön taitaa onnistua hylkäämään niin, että kiinteistövero pyörii vain ja se lienee kuukautta päälle luokkaa 10-30€. Vähän eri kuin vastikkeet 200-500€ + riski lisäkuluista päälle...

Toki jos alkaa keplottelemaan eli satasella jollekkin pummille ja antaa vaikka käteen tonnin vielä, että siitä sulle ryyppykämppä ja rahaa vähän päälle. Se onkin sitten vitun kiva niille muutamalle ketkä siellä vielä asuu. Mutta onhan noita tehneet ihan pankitkin kun halunneet päästä tappiollisista osakkeista eroon.

Perustat OY:n, laitat sinne 5000e omaa pääomaa perustamisvaiheessa sisään ja ostat asunto-osakkeen firmalle.

Pidät sen jälkeen vaan huolen että OY:n taseessa ei ole parin kuukauden vastikemaksuja enempää kassassa, niin jos joku tulee velkomaan jotain talon purkukuluja tai yllättäviä vastikkeita, niin senkus velkoo OY:n konkurssiin ja ottaa osakkeen konkurssipesästä itselleen..

edit:
Sen jälkeen teet vuokrasopimuksen firman nimissä itsellesi / puolisollsesi ja muutatte itse vuokralle ja maksat vastikkeen + pari euroa kuussa extraa firman tilille joka maksaa vastikkeet taloyhtiölle.

 

[Mikkos]

Mietin tota, vaikuttaako paikan tulevaisuudenkehitys mitenkään niillä valintaan, jotka haluavat muuttaa maalle? Jos paikkakunta on nyt 3000 asukkaan kokoinen, voi olla että kun on itse eläkeiässä, siellä on enää 1500 ihmistä. Tai jos nuorena muuttaa, niin 1000-1200. Ja palvelut luultavasti sen mukaisia. Onko ideana sitten vanhana muuttaa takaisin johonkin palvelutaloon tai ulkomaille? Monessa paikassahan nuo vanhukset aiheuttavat ison vaivannäön kun palvelut hoitoa, ruokapuolta yms. myöden pitää järkätä kotiinkuljetuksena. Esim. vanhustalossa ruuan vie 20 metrin päähän seuraavalle ovelle paljon nopeammin kuin 50 km, osin yksityistietä ajaen keskellä kylmintä talvea.

Toki ongelmaa ei kai ole, jos itse maksaa kulunsa, mutta varsinkin kun ikää alkaa olla niin, että omalla autolla liikkuminen muuttuu hankalammaksi, niin luotetaanko nyt autokannan robotisaatioon vai mitenkä? Esim. oma mummo asui yksin maalla ja tuskin se elämä hirveän huippua viime aikoina oli, mutta muistisairaalle olisi ollut ongelma sopeutua mihinkään uuteen ympäristöön. Lämmitys oli onneton, kaivosta kannettu vesi oudon makuista, ei oikein mobiilikuuluvuutta ja kaikki kämpän ja pihan hoito jäi pois jo aikaa sitten. Ruokapuolikin oli aika onnetonta ja yksipuolista ja eli vähän sen varassa, että omat lapset joskus käyvät katsomassa perään.

Nää on taas näitä juttuja että eletäänkö nyt vai varaudutaanko ikuisesti tulevaisuuteen. Säästetäänkö ja pihistetäänkö joka ikinen sentti aina 50 vuotiaaksi asti ja pannaan sitten elämä risaiseksi? Asutaako koko elämä ahtaassa yksiössä ytimessä että "asunnon" arvo säilyy ja voi sitten myydä sen 60-vuotiaana hurjalla voitolla?
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.

 

[zepi]

Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.

Se on aivan yhdentekevää mitä mieltä sinä olet asiasta. Kun se kunta / valtio siinä vaiheessa 30v päästä toteaa että mitään et ole saamassa, niin meinaatko väkivalloin mennä hakemaan?

Eipä sillä - ei siinä kohtaa auta vaikka asuisi kaupungissa. Tosin jos asuu jossain keskustorin laidalla, niin saattaa päästä köpöttelemään kauppaan ja (teoreettiseen terveyskeskukseen, ihan kuin jotain terveyspalveluita vielä olisi) vaikka ajokortti lähtisi jne...

 

[Mikkos]

Se on aivan yhdentekevää mitä mieltä sinä olet asiasta. Kun se kunta / valtio siinä vaiheessa 30v päästä toteaa että mitään et ole saamassa, niin meinaatko väkivalloin mennä hakemaan?

Eipä sillä - ei siinä kohtaa auta vaikka asuisi kaupungissa. Tosin jos asuu jossain keskustorin laidalla, niin saattaa päästä köpöttelemään kauppaan ja (teoreettiseen terveyskeskukseen, ihan kuin jotain terveyspalveluita vielä olisi) vaikka ajokortti lähtisi jne...

Pointti oli se, että eletään nyt ja katotaan sitten mitä myöhemmin tapahtuu.

 

[love_doctor]

Nää on taas näitä juttuja että eletäänkö nyt vai varaudutaanko ikuisesti tulevaisuuteen. Säästetäänkö ja pihistetäänkö joka ikinen sentti aina 50 vuotiaaksi asti ja pannaan sitten elämä risaiseksi? Asutaako koko elämä ahtaassa yksiössä ytimessä että "asunnon" arvo säilyy ja voi sitten myydä sen 60-vuotiaana hurjalla voitolla?
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.

Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari. Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms. Tämä on suurelle osalle ihmisistä ihan normaali elämäntilanne. Vähän samaan tapaan kuin peruskoulun lopulla pitää päättää meneekö lukioon vai amikseen ja 17-kesäisenä on ajokortit mielessä jne.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa. Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä. En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.

 

[Mikkos]

Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari. Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms. Tämä on suurelle osalle ihmisistä ihan normaali elämäntilanne. Vähän samaan tapaan kuin peruskoulun lopulla pitää päättää meneekö lukioon vai amikseen ja 17-kesäisenä on ajokortit mielessä jne.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa. Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä. En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.

Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari.

En minäkään tästä puhunut, vaan ihan normaalista varautumisesta tulevasuuteen tietyissä rajoissa.

Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms

Pointti oli se, että jos sun telee mieli 25v muuttaa maalle ja taloudellinen tilanne sen sallii ja muutenkin siitä haaveilet, niin pitääkö kuitenkin jäädä siihen keskustan betonikuutioon varmuuden vuoksi koska 65v saattaa tarvita apua ja hissitaloa ja asunnonkin arvo on vain noussut.
Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa.

Varautuminen on aina tervettä, mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin. Jos sä alat 30v miettimään että pitääpä koittaa muuttaa asuntoon ja paikkaa missä toimii palvelut vielä 30v päästä kun niitä alkaa tarvitsemaan on omasta mielestä vähän hukkaanheitettyä elämää. Samoin kuin väkisin asua ahtaasti jossain betonikuutiossa ihan vaan sen takia että voi pojat sen arvo vaan nousee vuosien saatossa.
Jotkut tykkää asua väljästi ja omakotialossa maalla ja siinä punnitaan sitten onko se tuleva asunto koti vai sijoituskohde. Itse valitsin kodin jonka olis tarkoitus olla koti mahdollisimman pitkään eikä mua kiinnosta mikä asunnon arvo on siinä vaiheessa jos ja kun joutuu muuttamaan pois koska ei pärjää tai tarvitsee palveluita. Ja jos elämä menee normaalia rataa niin siinä vaiheessa kun ei enää tuolla pärjää niin sitten muutetaan muualle ja ikää on varmaan jo sen verran että siinä vaiheessa rahalla ei ole oikein enää merkitystä.

Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä.

Tilanteen mukaan tietenkin eletään. Jos suku ja sukulaiset on tärkeitä niin se pitä ottaa huomioon muuttaessa. Ihan samalla tavalla kuin muutkin asiat muuttaessa ylipäätään mihinkään.

En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.

Meitä on erilaisia. Toiset tykkää asua omassa rauhassa "erakkona" jos sen niin haluaa määritellä. Kaikki ei kaipaa niitä palveluita ja kahviloita ja Woltteja ja Foodoroita vaan pärjää esim sillä että on joku lähikauppa siinä itselle inhimillisen matkan päässä.
Aika harva kuitenkaan haluaa sieltä omasta kodistaan muuttaa pois vanhana, oli se sitten kerrostalokuutio tai maaseutu talo. Moni haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kun on vaan pystyy ja sitten pakon edessä muuttaa pois. Musta on jotenkin absurdi ajatus että työelämä loppuu 63v että "jaaha, se on työura loppu, pannaas pillit pussiin ja muutetaan kaupunkiin". Aika harva taitaa noin asiaa ajatella tai toimia. Koti on koti ja siellä moni haluaa asua viimeiseen asti niin kauan kuin pärjää. Ulkopuolisen on aina vähän vaikea tietää miten toinen tekee ja ajattelee.

Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.

Niimpä, kynnys muuttaa pois omasta kodistaan mihin on tottunut on toisilla aika kova kynnys ehkä vuosikymmenien asumisen jälkeen ja ymmärrän varsin hyvin.
Eikä se ole mistään rahasta kiinni, vaan siitä että koti on koti.

 

[Vepasto]

Eikä se maalla asumisen tarvitse välttämättä tarkoitaa sitä että ollaan metsän keskellä ja sudet pyörii kotipihalla ja karhu tekee talvimajansa portaiden alle. Välimuotoja on paljon kaupunki ja maalla asumisen välillä.. Hyvinkin lähellä kaupunkia voi asua rauhassa palveluiden vieressä.

Joskus "maalta" on lyhyemmät ja nopeammat etäisyydet läheiseen kaupunkiin kuin Helsingin sisällä lähiöstä palveluiden äärelle.

Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.

samaa mieltä.

 

[Mikkos]

Eikä se maalla asumisen tarvitse välttämättä tarkoitaa sitä että ollaan metsän keskellä ja sudet pyörii kotipihalla ja karhu tekee talvimajansa portaiden alle. Välimuotoja on paljon kaupunki ja maalla asumisen välillä.. Hyvinkin lähellä kaupunkia voi asua rauhassa palveluiden vieressä.

Joskus "maalta" on lyhyemmät ja nopeammat etäisyydet läheiseen kaupunkiin kuin Helsingin sisällä lähiöstä palveluiden äärelle.


samaa mieltä.

Joo tästä itsekkin meinasin jo aikasemmin mainita kun oli jostain hiekkateistä puhe että niitä on välimuotojakin olemassa kuin moottorie ja hiekkatie

Ja tosiaan mikä kenellekkin on "maalla" asumista. Jollekkin stadilaiselle jo se että Keravalla on jo täyttä pöndeä ja jääkarhut ja sudet pyörii nurkissa kun toisille se on tunnin hiekkatien päässä oleva torppa missä lähin naapuri on 20km päässä.
Itse asun 8000 asukkaan kunnassa jossa lähin iso kaupunki on 25km päässä ja vaikka asun pientalo alueella jossa on naapureita niin silti lasken tämään olevan "maalla".

 

[asddsa]

Kyllä minä ainakin miellän maalla asumisen tarkoittavan nimenomaan jossain taajaman ulkopuolella tai sitten oikeasti vähän pienemmässä kylässä asumista. Jonkun Helsinkiläisen mielestä nyt varmaan kehä III ulkopuolella ei muuta olekaan kuin maaseutua. Suomessakin on kuitenkin paljon pienempiä paikkakuntia joissa voi helposti asua kävely/pyöräilymatkan päässä palveluista ja elää melko "kaupunkimaista" elämää.

Suomessa on näköjään 49 taajamaa joissa asuu vähintään 10 000 ihmistä. 5000 ja suurempia sitten toinen mokoma. Vähintään 40 000 asukkaan 18 kappaletta.

Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Taajama ja Tiedot-PxWeb

Sitä en kyllä aivan ymmärrä, että mikä siellä Helsingissä on niin hienoa. Suomessa on mukavampiakin kaupunkeja. Onhan Helsingissä sitten toki vähän sellaista oikeasti ison kaupungin vilinää, mitä ei missään muualla Suomessa ole, mutta ei se sitten kuitenkaan mikään maailmanluokan suurkaupunki ole. Isossa kaupungissa on myös ison kaupungin lieveilmiöt, asuminen kallista, ja työmatkoihin ja muihin siirtymiin kuluu herkästi paljon aikaa. Pääkaupunkiseudulla ja yleisemmin Uudellamaalla on keskimäärin ajallisesti pisimmät työmatkat Suomessa.

 

[Paskisti]

Kyllä minä ainakin miellän maalla asumisen tarkoittavan nimenomaan jossain taajaman ulkopuolella tai sitten oikeasti vähän pienemmässä kylässä asumista. Jonkun Helsinkiläisen mielestä nyt varmaan kehä III ulkopuolella ei muuta olekaan kuin maaseutua. Suomessakin on kuitenkin paljon pienempiä paikkakuntia joissa voi helposti asua kävely/pyöräilymatkan päässä palveluista ja elää melko "kaupunkimaista" elämää.

Suomessa on näköjään 49 taajamaa joissa asuu vähintään 10 000 ihmistä. 5000 ja suurempia sitten toinen mokoma. Vähintään 40 000 asukkaan 18 kappaletta.

Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Taajama ja Tiedot-PxWeb

Sitä en kyllä aivan ymmärrä, että mikä siellä Helsingissä on niin hienoa. Suomessa on mukavampiakin kaupunkeja. Onhan Helsingissä sitten toki vähän sellaista oikeasti ison kaupungin vilinää, mitä ei missään muualla Suomessa ole, mutta ei se sitten kuitenkaan mikään maailmanluokan suurkaupunki ole. Isossa kaupungissa on myös ison kaupungin lieveilmiöt, asuminen kallista, ja työmatkoihin ja muihin siirtymiin kuluu herkästi paljon aikaa. Pääkaupunkiseudulla ja yleisemmin Uudellamaalla on keskimäärin ajallisesti pisimmät työmatkat Suomessa.

Eihän siinä mitään hienoa olekaan mutta jossain ihmisen pitää asua niin toiselle se voi olla sitten Helsinki. Siellä on paljon työpaikkoja ja lentokenttäkin on lähellä. Kaikki ei kaipaa rauhaa samalla lailla joten voihan sitä sitten asua pääkaupunkiseudullakin ja vaikka keskustassa jos siltä tuntuu. Jos on ikänsä ytimessä asunut niin ei sitä osaa samalla lailla kaivata maaseudun rauhaa, tai edes omakotitaloasumista taajamassa. Ihmiset on erilaisia ja ymmärrän heitäkin joita maaseudun rauha pitkästyttää (otetaan mukaan ne omakotitalolähiötkin kun niissäkin melkoisen hiljaista on). Olen itsekin vähän rauhaton sielu joten nuorempana varmasti olisi voinut Helsinkin melskekin kiinnostaa. Nyt kun ikää on enemmän niin vähän vähempikin riittää, mutta ihan maalle en edelleenkään halua sillä tarpeen vaatiessa on päästävä vähän tuulettumaan ja lentokentällekin pitää kerran pari kvartaalissa vaivattomasti päästä.

 

[ympyr]

Minulle pääkaupunkiseudun palvelut ovat sellaisia, joita tarvitsen noin kerran vuodessa tai harvemmin. Tietyt erikoisliikkeet, ravintolat, museot, lentokenttä jne. Ei niiden äärellä tarvitse koko ajan olla.

E: Mulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena pyöräyttää kohdallani suomalainen mökkeilykulttuuri ympäri. Haluaisin muuttaa asumaan sinne, missä muut viettävät aikaa mökeillänsä, ja hankkia jostain suurehkosta kaupungista yksiö, jonne menisin sitten itse tuulettumaan kun alkaa korpi ahdistamaan. Voisi harrastella parkkipaikan etsintää, työmatkaruuhkaa, hengitellä katupölyä ja nauttia muista kaupunkielämän eduista aina hetken aikaa, ja palata sitten kotiinsa. Kämpän voisi pistää vaikka lyhytvuokralle aina silloin kun sitä ei itse tarvitse.

 

[Sikatiiker]

Meiltä on Tampereelle matkaa 30km joten ravintoloihin ja vaateostoksille ei kauaa mene ajaa. Omalla kylällä asuu alle 1000 asukasta ja ruokakauppoihin on matkaa 15km. Tontti maksoi kolmanneksen siitä, mitä joutuu maksamaan Tampereen laita-alueilla. Lupamenettelykin oli läpihuutojuttu, jossa asiat sovittiin puhelimitse ja yksityiskohdat jätettiin rakentajalle.

Rohkaisen minäkin miettimään maalle muuttoa ja omakotitalon hankkimista asumisratkaisuna enemmän kuin kannattavana sijoituksena. Halusin itse aina takaisin maalle, mutta emäntä ei ollut ihan niin varma. Nyt se emäntäkään ei enää muuttaisi kaupunkiin, vaikkei lumitöihin, rännien putsauksiin ja autoremontteihin osallistukaan.

Maalle muuttaessa vaihdat huolettomuuden monenlaiseen kiinteistönhoitotyöhön, joten kannattaa eläkeiän toimintakykyä enemmän pohtia sitä, onko halukas asumaan aktiivisempaa elämää, vuokra-taloyhtiössä on sen suhteen aika huoletonta. Toki maallakin voi maksaa naapurille pihan auraamisesta ja putkarit, sähkärit ja tarvittaessa polttopuutkin tulee kotiin puhelinsoitolla ja rahalla.

 

[draco76]

Kyllä minä ainakin miellän maalla asumisen tarkoittavan nimenomaan jossain taajaman ulkopuolella tai sitten oikeasti vähän pienemmässä kylässä asumista. Jonkun Helsinkiläisen mielestä nyt varmaan kehä III ulkopuolella ei muuta olekaan kuin maaseutua. Suomessakin on kuitenkin paljon pienempiä paikkakuntia joissa voi helposti asua kävely/pyöräilymatkan päässä palveluista ja elää melko "kaupunkimaista" elämää.

Suomessa on näköjään 49 taajamaa joissa asuu vähintään 10 000 ihmistä. 5000 ja suurempia sitten toinen mokoma. Vähintään 40 000 asukkaan 18 kappaletta.

Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Taajama ja Tiedot-PxWeb

Sitä en kyllä aivan ymmärrä, että mikä siellä Helsingissä on niin hienoa. Suomessa on mukavampiakin kaupunkeja. Onhan Helsingissä sitten toki vähän sellaista oikeasti ison kaupungin vilinää, mitä ei missään muualla Suomessa ole, mutta ei se sitten kuitenkaan mikään maailmanluokan suurkaupunki ole. Isossa kaupungissa on myös ison kaupungin lieveilmiöt, asuminen kallista, ja työmatkoihin ja muihin siirtymiin kuluu herkästi paljon aikaa. Pääkaupunkiseudulla ja yleisemmin Uudellamaalla on keskimäärin ajallisesti pisimmät työmatkat Suomessa.

Sehän Helsingissä onkin. Se on merellinen kompakti kaupunki ilman suurkaupunkien lieveilmiöitä. Helsinki on vihreä, ei betonikaupunki (paitsi ehkä Pasila). Siirtymiin kuluva aika riippuu asuinpaikasta Helsingin sisällä. Muutoin Uudellamaalla siirtymät kyllä kestävät, ellei asu raiteiden varrella.

Muihin kaupunkeihin verrattuna työ- ja muut mahdollisuudet ovat paremmat. Kulttuuripuoli on omassa luokassaan. Ei Helsingin kanssa kilpaile kuin Tampere. Asuntojen hinnat ovat iso haittapuoli Helsingissä, muutoin upea kaupunki. Varsinkin jos haluaa tilaa ja rauhaa, se maksaa.

 

[Santori]

Sehän Helsingissä onkin. Se on merellinen kompakti kaupunki ilman suurkaupunkien lieveilmiöitä. Helsinki on vihreä, ei betonikaupunki (paitsi ehkä Pasila). Siirtymiin kuluva aika riippuu asuinpaikasta Helsingin sisällä. Muutoin Uudellamaalla siirtymät kyllä kestävät, ellei asu raiteiden varrella.

Muihin kaupunkeihin verrattuna työ- ja muut mahdollisuudet ovat paremmat. Kulttuuripuoli on omassa luokassaan. Ei Helsingin kanssa kilpaile kuin Tampere. Asuntojen hinnat ovat iso haittapuoli Helsingissä, muutoin upea kaupunki. Varsinkin jos haluaa tilaa ja rauhaa, se maksaa.

Ja mamuja joka kulmalla.. peukkupäisiä huumehörhöjä tulee jatkuvasti vastaan.. pilalle on Helsinki mennyt, Tampere ihan omassa luokassaan

 

[love_doctor]

Joo tästä itsekkin meinasin jo aikasemmin mainita kun oli jostain hiekkateistä puhe että niitä on välimuotojakin olemassa kuin moottorie ja hiekkatie

Ja tosiaan mikä kenellekkin on "maalla" asumista. Jollekkin stadilaiselle jo se että Keravalla on jo täyttä pöndeä ja jääkarhut ja sudet pyörii nurkissa kun toisille se on tunnin hiekkatien päässä oleva torppa missä lähin naapuri on 20km päässä.
Itse asun 8000 asukkaan kunnassa jossa lähin iso kaupunki on 25km päässä ja vaikka asun pientalo alueella jossa on naapureita niin silti lasken tämään olevan "maalla".

Niinno, puhut välimuodoista, mutta vedit tuossa yllä aika lailla yhtäläisyysmerkit sille, että kaupunki = betonikuutio ja maalla = iso omakotitalo. Tuossa aiemminkin yhdellä toisella oli ongelmia ymmärtää, että lähiössä voi olla muuta kuin vuokrakerrostaloja.

Maalla on aika monen kokoisia omakotitaloja. Esim. perinteinen 40-50-lukujen rintamamiestalo on tyyppitalo ja kooltaan luokkaa 80-120 m². Tuolleen 2024 vuoden keskikokoon nähden nuo ovat kaikki pieniä. Mulla on kaupungissa rivarin huoneistoala yli 100 m² ja päälle varastot. Jos ottaa huomioon, että omakotitalossa alasta menee myös talotekniikkaan, varastoihin jne., niin tämä on aika lailla siinä rintsikoiden yläpäässä kooltaan. Toki osa on omaa taloaan laajentanut ja osalla on lisärakennuksia.

Sama tonteissa. "Isostakin" kaupungista saa kävelymatkan päästä keskustasta vielä 1600 neliön tontteja. Jos tuolleen laajasti ymmärretään maaseuduksi myös nuo taajamat ei-kaupunkistatuksen kunnissa, niin kyllä siellä monella on tuota luokkaa tai alle tontti. Katoin just jokin aika sitten jostain Lapinlahdelta kun oli tyyliin eurolla per neliö tontteja, niin tuohon 1000-2000 neliöön nekin oli lohkottu keskellä ei mitään. Aika pienellä osalla on hehtaariluokan tila.

Pointti oli se, että jos sun telee mieli 25v muuttaa maalle ja taloudellinen tilanne sen sallii ja muutenkin siitä haaveilet, niin pitääkö kuitenkin jäädä siihen keskustan betonikuutioon varmuuden vuoksi koska 65v saattaa tarvita apua ja hissitaloa ja asunnonkin arvo on vain noussut.

Pointti oli, että ei ole pakko lukittautua yhteen asumismuotoon koko loppuiäksi 25-vuotiaana. Tästä löytyy ihan tilastoja, että nykyään keskimäärin muutetaan luokkaa 5-10 kertaa elämän aikana ja keskimäärin hiukan alle 10 vuoden välein.

Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.

Kuten sanoin niin kaikki eivät muuta isoon omakotitaloon maalle vaan esim. rivariin vuokralle. Ja mikään ei estä muuttamasta myöhemmin. Tuon takia kysyinkin, että mitä suunnitelmia on. Jos vaikka elää 100-vuotiaaksi ja päättää 19-vuotiaana amiksen ja armeijan jälkeen muuttaa maalle, millainen se elämä on seuraavat 80 vuotta? Esim. oma isoäidin äiti eli noin 100 vuotta. Asui koko ikänsä viimeisiä vuodeosastovuosia lukuun ottamatta samassa talossa. Tilan omistajuus siirtyi vaan lapsille, kun vanha isäntä kuoli. Tuosta tuli yli 90 vuotta samassa talossa. Yhdessä osoitteessa. Sitä mietin, onko tämä edelleen ideaali maalla asumista fanittaville?

Varautuminen on aina tervettä, mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin. Jos sä alat 30v miettimään että pitääpä koittaa muuttaa asuntoon ja paikkaa missä toimii palvelut vielä 30v päästä kun niitä alkaa tarvitsemaan on omasta mielestä vähän hukkaanheitettyä elämää.

Eli hukkaan heitettyä elämää, jos 30-vuotiaana mietit, että asut maalla ikävuodet 30-90 ja sitten 90-100 vanhustentalossa keskustassa?

Samoin kuin väkisin asua ahtaasti jossain betonikuutiossa ihan vaan sen takia että voi pojat sen arvo vaan nousee vuosien saatossa.

Niin eli ei saa kärjistää mutta vaihtoehdot ovat vain valtavan iso okt ja se löytyy vain maalta, tai koirankoppi kaupungissa. Ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Vain fiksut ihmiset asuvat järkevästi ja kaupunkilaiset kituvat tuossa ei-ihmisarvoisessa varastokopissa.

eikä mua kiinnosta mikä asunnon arvo on siinä vaiheessa jos ja kun joutuu muuttamaan pois koska ei pärjää tai tarvitsee palveluita.

Noin ylipäänsä jos aikoo omistusasua loppuun asti, niin aika harvalle tuolla arvon kehityksellä on itselleen mitään väliä. Asui sitten maalla tai kaupungissa. Koska olen itsekin lapseton, niin en tässä ajanut takaa sitä, että suunnittelisi riittävää perintöä vaan ihan jos voi suunnittelussa keskittyä omaan elämään.

Meitä on erilaisia. Toiset tykkää asua omassa rauhassa "erakkona" jos sen niin haluaa määritellä. Kaikki ei kaipaa niitä palveluita ja kahviloita ja Woltteja ja Foodoroita vaan pärjää esim sillä että on joku lähikauppa siinä itselle inhimillisen matkan päässä.

Tää on selkeä, että ihmisillä on eroja. Tässä on kuitenkin se ero, että jos esim. maalla palvelutaso puolittuu noin 30 vuoden välein, niin oman elämän aikana niistäkin palveluista, mitä muuttaessa oli, ehtii luokkaa 75% loppua. Eli hain takaa sitä, onko tämä ihan ok maalla asuvalle vai onko jotain minimitasoa, mitä kuitenkin vaatisi? Ajan tässä takaa sitä, että joskus ennen vanhaan maalla asuminen oli yleisempää ja maalla oli paljon enemmän pieniä puoteja ja palveluita. Tilanne on kärjistynyt koko ajan ja välimatkat pidentyneet. Toki kuljetuspalvelut ovat lisääntyneet, mutta onko tämä ok kehitys ja osa sitä unelmien maalaisidylliä?

Aika harva kuitenkaan haluaa sieltä omasta kodistaan muuttaa pois vanhana, oli se sitten kerrostalokuutio tai maaseutu talo. Moni haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kun on vaan pystyy ja sitten pakon edessä muuttaa pois. Musta on jotenkin absurdi ajatus että työelämä loppuu 63v että "jaaha, se on työura loppu, pannaas pillit pussiin ja muutetaan kaupunkiin".

Jos oot vaikka menestynyt elämässä ja hankkinut 300 neliön talon kolmessa kerroksessa keskeltä ei mitään, jossain vaiheessa lapset muuttavat pois kotoa ja esim. puhjenneen allergian takia luovut koirista ja kissoista, ja tilantarve talossa voi kutistua yli 200 neliötä. Ei tuossa nyt muuta kuin että jossain vaiheessa voi olla järkevää tarkastella uudelleen tilannetta. Tarviiko enää 7- tai 9-paikkaista tila-autoa isolla maavaralla ja kahta saunaa ja neljää vessaa, jos elelee kahdestaan ja siitäkin ison osan matkailee, kun polttaa pois miljoonasijoituksia. Jollakin on tietysti paljon kertynyttä rahaa ja voi asua missä vaan, mutta osa voi miettiä, että seuraavien unelmien kannalta fiksumpaa rahankäyttöä voi olla omistusten järjestely tehokkaammin.

Aika harva taitaa noin asiaa ajatella tai toimia. Koti on koti ja siellä moni haluaa asua viimeiseen asti niin kauan kuin pärjää. Ulkopuolisen on aina vähän vaikea tietää miten toinen tekee ja ajattelee.

Osa on tottunut jatkuvaan muutokseen. Varsinkin jos on kansainvälisesti arvostettua osaamista ja aktiivinen ala (sanotaan vaikka IT), työpaikan ja perhetilanteen takia maa ja seutu voivat vaihtua parin vuoden välein koko uran ajan. Ehkä loppua kohti rauhoittuen, mutta kuitenkin.

 

[asddsa]

Aika vaikea siihen on vetää mitään tarkkaa rajaa, että mikä on maalla asumista ja mikä ei. Mutta jos nyt vaikka kuvitellaan, että joku asuu Seinäjoella jossain siinä keskustaajaman alueella. Niin ei se minun mielessä ole mitään maalla asumista vaikka joku Helsinkiläinen kuinka olisi sitä mieltä että on.

 

[draco76]

Ja mamuja joka kulmalla.. peukkupäisiä huumehörhöjä tulee jatkuvasti vastaan.. pilalle on Helsinki mennyt, Tampere ihan omassa luokassaan

En huomannut häiriöitä 3 vuotta sitten siellä asuessa. Mamut oli ihan mukavia, uimahallissa juttelin ja pojan paras kaveri on mamu. Tytär asuu itiksessä eikä ongelmia.

Oletko asunut Helsingissä?

 

[love_doctor]

Aika vaikea siihen on vetää mitään tarkkaa rajaa, että mikä on maalla asumista ja mikä ei. Mutta jos nyt vaikka kuvitellaan, että joku asuu Seinäjoella jossain siinä keskustaajaman alueella. Niin ei se minun mielessä ole mitään maalla asumista vaikka joku Helsinkiläinen kuinka olisi sitä mieltä että on.

Miten olisi tämä virallinen luokitus:

Kaupunki-maaseutuluokitus on kuntarajoista riippumaton aluerajaus, jonka avulla pystytään erottamaan kaupunkialueet maaseutualueista sekä laskemaan tilastoja eri alueluokille ja niiden yhdistelmille.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä kaupunki-maaseutuluokituksessa koko Suomen alue jaetaan seitsemään kuntarajoista riippumattomaan luokkaan. Kaupunkialueet jakautuvat sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen sekä kaupungin kehysalueeseen. Maaseutu muodostuu maaseudun paikalliskeskuksista, kaupungin läheisestä maaseudusta, ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta.

Tuota käyttävät MDI ja muut alaa tutkivat. Se on "hieman" hienojakoisempi kuin kehä 1:n sisä- ja ulkopuolinen Suomi. Tuolla on myös laatikoissa kuvattu noiden aluetyyppien tunnuspiirteet, niin niistä ei tarvi mutuilla jokaisen omaa versiota.

Mitä itse tulkitsen noita kuvauksia siitä, että maalla heilutaan alasti pihalla, kuljetaan sorateitä maasto-autolla, vesi tulee omasta kaivosta eikä liitytä kunnallistekniikkaan ja pidetään omalla pihalla ampumarataa tms., niin menee tuohon ydinmaaseudun tai harvaan asutun maaseudun luokitukseen.

 

[Taneli-]

maalla heilutaan alasti pihalla, kuljetaan sorateitä maasto-autolla, vesi tulee omasta kaivosta eikä liitytä kunnallistekniikkaan ja pidetään omalla pihalla ampumarataa tms., niin menee tuohon ydinmaaseudun tai harvaan asutun maaseudun luokitukseen.

Eli jos lukija itse tai hänen lähimmät naapurinsa jotka hän joskus on edes nähnyt eivät heiluneet nähtäessä (tai lukija itse tätä lukiessa) alasti, ulkona ole soratie maastoauton kera odottamassa. Vesi ei tule omasta kaivosta ja et joudu varomaan satunnaisia luoteja kun kurkkaat ulos koska lapset ammuskelevat haulikolla tms. ampumaradalla asut kaupungissa etkä maaseudulla..

Itse en tuon mukaan ole koskaan edes käynyt maaseudulla (onneksi) ja olen säilynyt joutumatta keskelle alastomien maasto-autolla pörräävien ammuskelijoiden yksittäisiä vaeltavia laumoja jotka pohjoisen sorateitä hallinnoivat...

 

[Sikatiiker]

Miten olisi tämä virallinen luokitus:

Kaupunki-maaseutuluokitus on kuntarajoista riippumaton aluerajaus, jonka avulla pystytään erottamaan kaupunkialueet maaseutualueista sekä laskemaan tilastoja eri alueluokille ja niiden yhdistelmille.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä kaupunki-maaseutuluokituksessa koko Suomen alue jaetaan seitsemään kuntarajoista riippumattomaan luokkaan. Kaupunkialueet jakautuvat sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen sekä kaupungin kehysalueeseen. Maaseutu muodostuu maaseudun paikalliskeskuksista, kaupungin läheisestä maaseudusta, ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta.

Tuota käyttävät MDI ja muut alaa tutkivat. Se on "hieman" hienojakoisempi kuin kehä 1:n sisä- ja ulkopuolinen Suomi. Tuolla on myös laatikoissa kuvattu noiden aluetyyppien tunnuspiirteet, niin niistä ei tarvi mutuilla jokaisen omaa versiota.

Mitä itse tulkitsen noita kuvauksia siitä, että maalla heilutaan alasti pihalla, kuljetaan sorateitä maasto-autolla, vesi tulee omasta kaivosta eikä liitytä kunnallistekniikkaan ja pidetään omalla pihalla ampumarataa tms., niin menee tuohon ydinmaaseudun tai harvaan asutun maaseudun luokitukseen.

Meillä päin tuppaa mongoloidit kerääntymään kuistille soittamaan leppoisasti banjoa hämätäkseen hesalaisia eksyneitä samalla kun suunnitellaan vieraiden väijytystä läheiselle metsäautotielle ansoin ja keihäin (samoin keinoin kuin kaikki ruokakin hankitaan sisällä ja ulkona).

En muuten ole vielä koskaan kuullut kaverista, jonka tontille olisi saatavilla kunnallistekniikka, mutta joka olisi silti halunnut kaivoveden. Pihassakaan ei taida kovin moni täyspäinen kaveri enää ammuskella muulla kuin lasten ilmakolla ja jousipyssyllä, asuinrakennuksen lähistöllä kun ei saa lain mukaan ampua. Toki jos naapuriin on useampi kilometri niin sittenhän sitä voi omalla tontillaan ampua missä vain.

 

[Santori]

En huomannut häiriöitä 3 vuotta sitten siellä asuessa. Mamut oli ihan mukavia, uimahallissa juttelin ja pojan paras kaveri on mamu. Tytär asuu itiksessä eikä ongelmia.

Oletko asunut Helsingissä?

Olen asunut ikävä kyllä

 

[love_doctor]

Pihassakaan ei taida kovin moni täyspäinen kaveri enää ammuskella muulla kuin lasten ilmakolla ja jousipyssyllä, asuinrakennuksen lähistöllä kun ei saa lain mukaan ampua. Toki jos naapuriin on useampi kilometri niin sittenhän sitä voi omalla tontillaan ampua missä vain.

Meinasin tossa ilmakivääriä tai jousipyssyä yms. Voihan kaupungissakin rakentaa, mutta tonttien pituus vähän rajaa.

 

[Tonnin Seteli]

Itse en tuon mukaan ole koskaan edes käynyt maaseudulla (onneksi) ja olen säilynyt joutumatta keskelle alastomien maasto-autolla pörräävien ammuskelijoiden yksittäisiä vaeltavia laumoja jotka pohjoisen sorateitä hallinnoivat...

Tuo kuvaus olikin täältä etelän maaseudulla. Pohjoisessa on suuren osan vuodesta liian kylmä rattijuopotella ja ammuskella munasillaan.

En muuten ole vielä koskaan kuullut kaverista, jonka tontille olisi saatavilla kunnallistekniikka, mutta joka olisi silti halunnut kaivoveden.

Meillä päin on näitä. Kuulemma vesi on niin helvetin kallista, eli todellinen syy lienee ettei taskun pohjalla ollut kymppitonnin liittymismaksuun ja/tai velkaa vaan ei periaatteesta voi ottaa.

Tyhmäähän tuo kieltäytyminen minustakin on. Riski vedettä jäämiseen jouluaattona kovasti pienenee ja porakaivopumppuihin ym. menee huomattavasti vähemmän rahaa. Kustannusten nousu verrattuna onnekkaaseenkin oman kaivon pitämiseen on melko maltillinen. Jätevesipuolella pitäisin kallistakin kunnallispaskaviemäriä selvänä säästönä epämääräisiin virityksiin, umpisäiliöralliin ja seuraavan paskalain pelkoon verrattuna.

Pihassakaan ei taida kovin moni täyspäinen kaveri enää ammuskella muulla kuin lasten ilmakolla ja jousipyssyllä, asuinrakennuksen lähistöllä kun ei saa lain mukaan ampua.

Totta kai asuinrakennuksen lähellä saa ampua, saa ampua vaikka rakennuksen sisällä tai sisältä. Kunhan ollaan haja-asutusalueella, toimitaan kiinteistön omistajan luvalla ja muutenkin laillisesti.

Toki jos naapuriin on useampi kilometri niin sittenhän sitä voi omalla tontillaan ampua missä vain.

Metsästyslain asettama raja on 150 metriä. Varsinaisella maaseudulla on aika usein tontilla paikka ampua siten, ettei naapurin taloa ole niin lähellä.

Tietenkin käytöstavat ja hyvät naapuruussuhteet sitten erikseen.

Samoin varsinaisilla maajusseilla ja joskus muillakin "piha" on siinä määrin joustava käsite, että vaikea sanoa ammunko jonkun mielestä pihassa, pellolla vai metsässä. Varsinaisessa pihapiirissähän ei ole tarvettakaan ampua muuten kuin mahdollisesti metsästystarkoituksessa eli jos vaikka haluaisi poistaa juuri ne kauriit jotka ruokailevat puutarhassa ja tehdä edes kyttäysosan siistinä sisätyönä.

 

[B12]

Tuo kuvaus olikin täältä etelän maaseudulla. Pohjoisessa on suuren osan vuodesta liian kylmä rattijuopotella ja ammuskella munasillaan.

Siellä käydään pilkillä ja ajellaan kännissä kelkalla.

 

[NewB-66]

Metsästys on kiellettyä alle 150 metrin päässä vakituisessa asuinkäytössä olevasta rakennuksesta,ampumaharjoittelussa ei ole mitään ilmoitettua etäisyyttä.

 

[luuponen]

Osaisipa tähän lyhyesti vastata;

Olen asunut koko pienen ikäni kaupungeissa, keskustoissa ja ihan siinä laitamilla. Meillä oli joskus mökki Pohjois-Karjalassa, ja siellä tuli vietettyä aikaa. Sekä sitten Ruotsinmaalla, isäpuolen tuttujen landella useita kesiä. (3).
Tuossa milleniumina tuli sitten mahdollisuus muuttaa oikeasti hevonperseeseen kaupunkilaisittain katsottuna, 24km päähän lähimmästä isosta kaupungista. 2022 päätös tehtiin, ja metsään muutettiin.

Omassa rauhassa asumisessa on hyvät puolensa, voi tehdä ihan mitä huvittaa vaikka kellonympäri. Saat toteuttaa ihan mitä maailman mahtavimpia ideoitasi ihan siinä omassa ytimessä, omalla tontilla.
Puut humisee vieressä. Ja toki negaatiot sitten se työmäärän lisääntyminen aivan helvetin ekspotentiaalisesti kattoon. Lumityöt, raivaukset, siivoamiset, korjailut, paniikit, sähkökatkot, josssain rapisee ja natisee, eläimet jne. tuppaavat vaan silmille aika räikeästi verrattuna ihan siihen ytimessä asumiseen.

Itsehän luen landella asumisen omakotitaloasumiseksi. Toki ytimistäkin omakotitaloja löytyy, tottakai, mutta ne mittakaavat duunin ja tontin suhteen vaan ovat niin valtavan suuret landen hyväksi ja huonoksi.
Samoin landelta löytyy joskus pieniä kerrostaloja tai rivareita, mutta painosuhde on kyllä aika selkeä.

Lisäksi landella pitää tutustua paikallisiin spedeihin, joihin kontaktoituminen kestää vähintään 5v. Morjestaminen alkaa 10v jälkeen. Alkaa pikkuhiljaa löytymään remonttireiskaa, putkirunkkaria ja muunlaista työväkeä sekä apua enenevissä määrin. Auto pitää olla, jopa kaksi. Entäs mönkijä? Mopedi? Rahaa palaa landella jos ei pidä itseään kurissa.


Palaisinko siis keskuskadulle asfaltin viereen seittemänteen kerrokseen?
EN.

Olen siis landespede

 

[jak_pdgm]

En muuten ole vielä koskaan kuullut kaverista, jonka tontille olisi saatavilla kunnallistekniikka, mutta joka olisi silti halunnut kaivoveden.

No ennemmin (tietysti?) ilmaista vettä käyttäisin kuin maksettua, mutta kun pihalla oleva kaivo on kuivunut kuten naapurillakin kuulemma joskus 20v sitten kävi ja vesiliittymä on jo olemassa, niin en sitten käytä. Lähiaikoina pakottavat liittymään myös viemäriverkkoon ja sen jälkeen on turha kaivovettä muutenkaan käyttää muuten kuin pihan kasteluun.

 

[draco76]

No ennemmin (tietysti?) ilmaista vettä käyttäisin kuin maksettua, mutta kun pihalla oleva kaivo on kuivunut kuten naapurillakin kuulemma joskus 20v sitten kävi ja vesiliittymä on jo olemassa, niin en sitten käytä. Lähiaikoina pakottavat liittymään myös viemäriverkkoon ja sen jälkeen on turha kaivovettä muutenkaan käyttää muuten kuin pihan kasteluun.

Tuo olisi taajaman ulkopuolella asumisen hyvä puoli, jos asuu omakotitalossa. Täällä joutuu liittymään nyt lisäksi hulevesiverkkoon, salaojat täytyy johtaa kaupungin järjestelmään yms. Hulevesien osalta vapautuspyyntö menossa, saa nähdä milloin tulee vastaus.

Eniten ärsyttää kaupungissa katuvalot. Mutta minkäs teet, kun olet ainoa ajokortillinen. Pakko asua kävelyetäisyyden päästä palveluista. En halua jatkuvasti kuskata muita.

 

[love_doctor]

Omassa rauhassa asumisessa on hyvät puolensa, voi tehdä ihan mitä huvittaa vaikka kellonympäri. Saat toteuttaa ihan mitä maailman mahtavimpia ideoitasi ihan siinä omassa ytimessä, omalla tontilla.
Puut humisee vieressä. Ja toki negaatiot sitten se työmäärän lisääntyminen aivan helvetin ekspotentiaalisesti kattoon. Lumityöt, raivaukset, siivoamiset, korjailut, paniikit, sähkökatkot, josssain rapisee ja natisee, eläimet jne. tuppaavat vaan silmille aika räikeästi verrattuna ihan siihen ytimessä asumiseen.

Toki tuon tyylisiä alueita on jo 9-15 km:n päässä isosta kaupungista. Otin aiemmin Turun esimerkiksi. Liedon, Kaarinan, Kakskerran, Paattisten tai Ruskon suuntaan kun lähtee, niin löytyy tonttihaulla yli hehtaarin alueita. Vähän metsurin innokkuudesta kiinni, paljonko puita on jätetty. Noin lähellä keskusta kyllä sähkökatkot lienevät harvinaisia, siirtohinnat eivät ole ihan tolkuttomia, katuvalot toimivat ja näin päin pois. Ihan autenttista maalaistunnelmaa ei saa, vaikka sianpaska jossain haisisikin ja tiellä tulisi hevosia vastaan. Vaikkei naapuri siinä parin hehtaarin alueella asuisikaan, niin joku autoprojekti tai 20 kpl 21-tuumaisen 10 kilowatin subbarin diy-patteri voi kantaa äänen puolesta omalle pihalle. Savukoskella on paikkansa, jos haluaa alle 0,15 as/km² asumistiheyden.

 

[antimateria]

Ei tietenkään ole sama asia kuin pysyvästi asua, mutta toistaiseksi meille on maaseudun korvike että pääsee mökille rauhoittumaan kaupungin melusta. On metsää ja lääniä, naapurit kaukana, ei kuulu autojen, junien tai lentokoneiden äänet, harvoin joku laiva hiljaa jyskyttää horisontissa. En mistään hinnasta vaihtaisi pois.

Mutta sitten kun tuon nautinnon jälkeen auto kaartaa "kotia" kerrostalon pihaan, niin se antikliimaksi on tuuheaa, se ei tunnu kodilta. Ja nyt kun PK seutu on mennyt ihan hulluksi, niin kyllä täältä pitää aika nopeasti muuttaa ihan mihin vaan muualle, mielellään maalle.

 

[Sikatiiker]

Meillä päin on näitä. Kuulemma vesi on niin helvetin kallista, eli todellinen syy lienee ettei taskun pohjalla ollut kymppitonnin liittymismaksuun ja/tai velkaa vaan ei periaatteesta voi ottaa.

Joo, maksaahan se ja samalla saa unohtaa säiliöiden tyhjennykset ja veden rauta- yms pitoisuuksien mittaukset ja suodattimet/hapettimet jne. Jos tontille ei saa kunnallistekniikkaa niin sitten ymmärrän, mutta jos saa niin käyttäisin kaivovettä vain ulkona.

Tyhmäähän tuo kieltäytyminen minustakin on. Riski vedettä jäämiseen jouluaattona kovasti pienenee ja porakaivopumppuihin ym. menee huomattavasti vähemmän rahaa. Kustannusten nousu verrattuna onnekkaaseenkin oman kaivon pitämiseen on melko maltillinen. Jätevesipuolella pitäisin kallistakin kunnallispaskaviemäriä selvänä säästönä epämääräisiin virityksiin, umpisäiliöralliin ja seuraavan paskalain pelkoon verrattuna.

Veli osti tontin, jonne ei saanut kunnallista viemäröintiä. Siellä on säiliön tyhjennysväli sellainen samankokoisella perheellä, että käytännössä sama raha menee vuodessa siihen tyhjennykseen mikä meillä on vesilaitoksen laskuissa jäteveden osuus. Olisko hänellä vuositason säästö pari satkua kun puolituttu käy tyhjäämässä ja siitä hyvästä että säiliö on kaivatettu maahan.

Totta kai asuinrakennuksen lähellä saa ampua, saa ampua vaikka rakennuksen sisällä tai sisältä. Kunhan ollaan haja-asutusalueella, toimitaan kiinteistön omistajan luvalla ja muutenkin laillisesti.

Totta kai kiinteistön omistajan luvalla saa. Käytännössä se vain tarkoittaa sitä, ettei kenenkään pihaan mennä ampumaan yhtään mitään eikä alle sen 150m talosta. Lupia näihin mennään kyselemään erittäin harvoin, käytännössä silloin jos kettu tai supikoira on ladon alla pihapiirissä.

Metsästyslain asettama raja on 150 metriä. Varsinaisella maaseudulla on aika usein tontilla paikka ampua siten, ettei naapurin taloa ole niin lähellä.

Tietenkin käytöstavat ja hyvät naapuruussuhteet sitten erikseen.

Onhan niitä paikkoja toki ja syrjemmässä voi ampua miten haluaa jos ei tosiaan ole esim. kilometrin säteellä naapureita. Jokaisella pikkukylälläkin tosin on vanhastaan niitä taajamia, missä talot on alle 500m toisistaan. Silloin on aika tarkan markan paikat ammuskella muualla kuin metsäpalstoilla.

Vaikka se etäisyys taloon on 200-300 metriäkin, harva kehtaa ampua kun kuitenkin puoli kylää ihmettelee kuka ampuu, missä ja miksi (vähintään se talonomistaja vieressä). Kyllä ne ajojen passit ja pienpetoloukutkin ihan syystä järkätään hiljaisille hiekkateille ja metsiin kauemmaksi taloista eikä asuintonttien reunaan tai lähelle pihoja.

Olet oikeassa siitä mitä laki sanoo, mutta käytöstavat sanoo että jätä mieluummin enemmän etäisyyttä taloon kuin sallittu minimi, edes tuplat tai triplat. Metsästysseurat ja metsästäjät ovat 110% riippuvaisia maanomistajien luvista ja niitä lupia irtisanotaan lapsellisista riidoista niin niitä ei kannata riskeerata että seuralla riittää maita.

Vähiten rakentavasti käyttäytyvät metsästäjät meillä päin päätyneet mm. perustamaan omia kääpiöseuroja joilla ei ole koiria eikä juuri maitakaan. Ajomiehillä koittavat sitten saada hirviä ja yleensä eivät tällaiset seurat saa.

Samoin varsinaisilla maajusseilla ja joskus muillakin "piha" on siinä määrin joustava käsite, että vaikea sanoa ammunko jonkun mielestä pihassa, pellolla vai metsässä. Varsinaisessa pihapiirissähän ei ole tarvettakaan ampua muuten kuin mahdollisesti metsästystarkoituksessa eli jos vaikka haluaisi poistaa juuri ne kauriit jotka ruokailevat puutarhassa ja tehdä edes kyttäysosan siistinä sisätyönä.

Onhan noita poikkeuksia. Naapurin vanha ukko kävi ammuskelemassa melkein takapihalla, varmaan juuri nippa nappa sen 150m päässä kun ajokoiransa oli päässyt karkuun, että tulisi kotiin. Ei se silti ihan sellaista kuvaa metsästysseuroista anna, mitä nykyään pitäisi kaikkien huutelijoiden ja valittajien keskellä. Ei sovi antaa yhtään moitteen sijaa.

Kauriit käy meilläkin takapihalla, mutta ruokitaan ne silti metsäautoteiden varsille ja pyydetään pois passista ajoon eikä pihapiiristä. Suosisin tällaista tapaa ennemmin, kuin olohuoneen ikkunasta kyttäämällä ja talon nurkalta ampumalla. Jälkimmäisessä jää koko harrastustoiminta välistä eli se paras osuus.

No ennemmin (tietysti?) ilmaista vettä käyttäisin kuin maksettua, mutta kun pihalla oleva kaivo on kuivunut kuten naapurillakin kuulemma joskus 20v sitten kävi ja vesiliittymä on jo olemassa, niin en sitten käytä. Lähiaikoina pakottavat liittymään myös viemäriverkkoon ja sen jälkeen on turha kaivovettä muutenkaan käyttää muuten kuin pihan kasteluun.

Pihan kasteluun ymmärrän sen ilmaisen kaivoveden, siihenhän riittää kaivo ja pumppu. Juomavedeksi kelpoisuus ja riittävyys ajaa käyttövedessä tarkkailemaan ja kontrolloimaan veden pitoisuuksia ja miettimään koska saa jonkun myyräkuumeen juomavedestä.

Itse en ottaisi kaivovettä jos kunnallinen on vaihtoehto, ennemmin tai myöhemmin (minä 20v päästä tai jälkeläiset periessään) se kunnallinen tulisi kuitenkin laitettua.

E:

Ei tietenkään ole sama asia kuin pysyvästi asua, mutta toistaiseksi meille on maaseudun korvike että pääsee mökille rauhoittumaan kaupungin melusta. On metsää ja lääniä, naapurit kaukana, ei kuulu autojen, junien tai lentokoneiden äänet, harvoin joku laiva hiljaa jyskyttää horisontissa. En mistään hinnasta vaihtaisi pois.

Mutta sitten kun tuon nautinnon jälkeen auto kaartaa "kotia" kerrostalon pihaan, niin se antikliimaksi on tuuheaa, se ei tunnu kodilta. Ja nyt kun PK seutu on mennyt ihan hulluksi, niin kyllä täältä pitää aika nopeasti muuttaa ihan mihin vaan muualle, mielellään maalle.

En tiedä teikäläisestä, joten kommentoin yleisellä tasolla asiasta joka on hyvä huomioida kaikkien jotka miettivät maalle muuttoa. Sukulaisissa nimittäin on paljon näitä kaupunkilaisia, joilla mökki on maalla.

Mökkeily menee heillä aina kesäloman mittaiseksi ryyppäämiseksi ja kadehtimiseksi siitä miten sisarus perheineen "saivat" kotitilan (ostamalla lainarahalla myyntihaluisten sisarusten perintöosuudet pois), siitä miten "saavat" hakata kotitilan metsästä ilmaiset polttopuut (peritystä ja/tai ostetusta metsästä on aina maksettava vähintään perintöverot) ja siitä miten maalla asuminen on helppoa (nämä kyseisiset sukulaiset eivät olisi teitä ja pihoja auranneet aamuyöllä päästäkseen aamulla töihin, asioimaan kaupoissa ja palveluissa 20km päässä jne).

Okei meni melkein katkeraksi vuodatukseksi menneiden sukupolvien perintöriidoista, mutta pointti oli ensin tämä: maalla asuessa tulee osata ja viitsiä tai maksaa jollekulle muulle.

Vuokralla asuessa joku muu harjaa rappuset, hiekoittaa ne ja pihan, auraa pihan ja pihatien, huoltaa lämmityksen ja ilmanvaihdon jne. Itse opettelen uusia asioita mielelläni, teen asioita ja korjaan tavaroita mielelläni ja otan sen harrasteluna ja elämäntyylinä. Joskus se vaatii auton remppaamista koko viikonlopun tai lumien kolaamista ja hiekoitusta aamuneljältä.

Jos haluaa viettää vapaa-aikansa huolettomasti vaikkapa veneillen, retkeillen, tv:tä katsellen, matkustellen jne niin silloin kaupungissa on usein helpompaa ja jos taas tykkää tehdä päivän palkkatöitä ja illan oman tontin puuhia niin maalla on mukavaa.

Maalaisena toivon ihmisten muuttavan maaseudulle ja voin sitä omasta puolestani kaikille suositella. Se tekee ihmismielelle hyvää (tätä ei pidä tulkita niin, että aliarvioisin kaupunkilaisia, mutta esim. omat stressitasot on huomattavasti matalammat kun ei tarvitse suhata autolla kaupungissa vaan voi kahvitauolla käydä koiran kusettamassa metsässä).

Toisaalta yksilön itsensä puolesta on järkevää miettiä mitä se maalla asuminen on. Esim. minun emäntä ei olisi voinut ikimaailmassa yksin muuttaa maalle. Hän on henkisesti paljasjalkainen vantaalainen, joka on oppinut nauttimaan maaseudun rauhasta ja opettelee vielä tulemaan maalla toimeen

Siihen asenteeseen voi myös opetella nimim. olin laiska ja lapsellinen teini armeijaan saakka.

 

[Santori]

Minä asun kerrostalossa ja mökille joka on luonnon rauhassa ja järven äärelle on 10 kilsaa. Mökki on talviasuttava. Silloin ku ei huvita/ei jaksa tehdä esim lumitöitä, voi jäädä kerrostaloon. Tämä on oikein mukava ratkaisu.

 

[jak_pdgm]

Pihan kasteluun ymmärrän sen ilmaisen kaivoveden, siihenhän riittää kaivo ja pumppu. Juomavedeksi kelpoisuus ja riittävyys ajaa käyttövedessä tarkkailemaan ja kontrolloimaan veden pitoisuuksia ja miettimään koska saa jonkun myyräkuumeen juomavedestä.

Äidillä (meillä) oli ennen uuden talon rakennusta kaivovesi, uuteen tuli kunnallinen. Kaverilla ja työkaverilla on edelleen kaivovesi.

Ei kummassakaan kohteessa tietääkseni mitään muuta ole ollut kuin kaivo ja pumppu. Kaveri kerran testautti veden laadun kun ilmaiseksi sai, mutta ei ainakaan minulla ole koskaan käynyt mielessä, että veden laatua pitäisi jotenkin epäillä. Emt. kai se joskus kannattaa testata..?

Jos meillä vielä olisi kaivossa vettä niin että varmasti riittää eikä johtovettä olisi ollut talossa jo valmiina, niin en nyt heti keksi miksi ehjää systeemiä pitäisi korjata

 

[Janishell]

Äidillä (meillä) oli ennen uuden talon rakennusta kaivovesi, uuteen tuli kunnallinen. Kaverilla ja työkaverilla on edelleen kaivovesi.

Ei kummassakaan kohteessa tietääkseni mitään muuta ole ollut kuin kaivo ja pumppu. Kaveri kerran testautti veden laadun kun ilmaiseksi sai, mutta ei ainakaan minulla ole koskaan käynyt mielessä, että veden laatua pitäisi jotenkin epäillä.

Jos meillä vielä olisi kaivossa vettä niin että varmasti riittää eikä johtovettä olisi ollut talossa jo valmiina, niin en nyt heti keksi miksi ehjää systeemiä pitäisi korjata

Porakaivo on kätevä omakotitalossa.
Kunnallistekniikalla tulisi uimaaltaan täyttö kotipihassa saakelin kalliiksi.

 

[Admiral General Aladeen]

Jos oma talo ja piha, niin kyllä itse kaivauttaisin sinne kaivon, ihan vaikka varmuuden vuoksi, vaikka olisikin vesijohdot kunnan puolelta.

 

[Tonnin Seteli]

Kauriit käy meilläkin takapihalla, mutta ruokitaan ne silti metsäautoteiden varsille ja pyydetään pois passista ajoon eikä pihapiiristä. Suosisin tällaista tapaa ennemmin, kuin olohuoneen ikkunasta kyttäämällä ja talon nurkalta ampumalla. Jälkimmäisessä jää koko harrastustoiminta välistä eli se paras osuus.

Näin yleensä toimitaankin. Kyllähän se hieman naurunalaista touhua olisi jos joku metsästäisi yksinomaan olohuoneesta käsin. Minä en tuomitse mutta tosimetsästäjät tai laiskahkotkin metsästäjät yleisesti ovat paljon reippaampia ja saattaisivat hihitellä tai vähän paheksua. Ylipäänsä tuollainen on edes mahdollista melko harvassa paikassa jopa tämän keskustelun mittakaavan "maaseudulla".

Tosin monet maalaiset saavat sitä raitista ulkoilmaa yli tarpeen työn puolesta ja toisille se harrastustoiminnan paras osa voi olla saaliin käsittely. Toki yleensä metsästyksestä haetaan sitä yksinäistä ja/tai sosiaalista ulkoaktiviteettia ja saaliin odotusta.

Kyllä ne ajojen passit ja pienpetoloukutkin ihan syystä järkätään hiljaisille hiekkateille ja metsiin kauemmaksi taloista eikä asuintonttien reunaan tai lähelle pihoja.

Itsekin ammuskelen kauden ulkopuolella paikoilla, joilla paikalliset metsästäjätkin pitävät passipaikkoja tai kyttäyskojuja luvallani. Matkaa naapureihin ei toki ole kilometriä. Kukaan ei ole rutissut ja jos rutisisi, en tietenkään alistuisi rutisijalle. Joku raja kohteliaisuudessakin.

"Takapihalla" 151 metrin päässä naapurin olohuoneesta en tietenkään huvin vuoksi ammuskele.

Maaseudulla kuuluu laukauksia ja jos se on ongelma, kannattaa hankkia asunto jostain missä ei kuulu laukauksia. Vastaavasti jos lentomelu häiritsee, ei kannata muuttaa kiitotien päähän ja alkaa vaatia lentokenttää purettavaksi. Tai jos naapurin pierut, hissin käyntiääni tahi liikenteen äänet häiritsevät, ei kannata asua urbaanisti ja/tai kerrostalossa.