Homma on niin, että ette te pelatessa mitään hahmojen naamoja tuijottele tai mörkö tulee ja pistää pataan 100-0. Päin vastoin, naksautatte headshotin heti niin kaukaa kuin pystyy. Joku roolipeli sitten eri juttu, mutta sekin jää lopulta pelaamatta jos alkaa jotain detailia vaan tuijottelemaan.
Entä pelimaailman visuaalisuus? No vaikka Diablo 4:ssa on panostettu paljon kaikenlaiseen pieneen detailiin ja tunnelmaan yleisesti, mutta ei näy kunnolla jos ei zoomaa lähelle ja ei sitä niin voi pelata tai mörkö pistää taas pataan 100-0. Ja kun pelaa sitä peliä edistyminen mielessä, ei tasan tarkkaan katso yhtään miltä joku detaili just näyttää.
Visuaalisuus voi iskeä silloin kunnolla kun pelissä tulee joku hetki, että vähän toiminta hiljenee ja pitää oikein ihmetellä mihin seuraavaksi. Esimerkiksi Metro 2033 episodi missä taso alkaa jäisestä ja pölyisestä kirjastosta, ennen kuin iso mörkö tulee naamalle. Ehkä tällaisessa kohdassa voisi jotain etua saada, mikäli ominaisuus voidaan aktivoida vain tarvittaessa. Tällöinkin olisi hyvä pysyä siinä ympäristön asettamassa kontekstissa eli graafisen suunnittelun linjoilla.
Kaikkein räävitöntä olisi pistää tämä fiitsöri Soldier of Fortune ykköseen ja räimiä siinä samalla vihua muusiksi.