Palkkakeskustelu

[Randomizer]

Kyllä se palkkakehitys on henk. koht. ollut ihan hyvää vaikka onkin ns. kieltäytynyt ylenemisestä. Toki se katto tulee vastaan jossakin vaiheessa pelkästään teknisessä roolissa.

 

[finWeazel]

Ei sitä kyllä jaksa edes 37,5h/viikko keskittyä ihan 100% töihin. Kyllä siinä välillä vähintäänkin tuijottaa kaukaisuuteen aivot tyhjäkäynnillä vaikka olisi toimistolla. Tai selailee jonkin verran webbiä.

Riippuu projektin mielekkyydestä, työkavereista ja siitä millainen itse on. Joskus tehnyt 60h viikkojakin(pitkään) missä erittäin kova fokus ja tekemisen meininki. Toki johti pidemmän päälle burnouttiin kova sykkiminen, mutta ihminen kestää yllättävän paljon henkisesti jos on fyysisesti kunnossa. Oon vaan töissä täällä meininki versus tää on meidän juttu ja tehdään kuin olisi omat rahat ja oma startup kyseessä.

Aivot toimii levossa. 60h työviikojen aikana käynyt lounaanpäälle 30min kävelyn ulkona. 30min kävelyä vaikka näyttää laiskottelulta niin aivot tekee taustalla töitä+vetäisee happea. Kun istahtaa takaisin koneelle niin alkaa tapahtumaan.

Mun määritelmä tässä siis laiskottelulle se, että tehdään jotain muuta kuin sellaista mikä auttaa työsuorituksessa. Tauko voi olla työtä edistävää tai sitten ei, riippuen ja roikkuen.

 

[crnd]

Kyllä se palkkakehitys on henk. koht. ollut ihan hyvää vaikka onkin ns. kieltäytynyt ylenemisestä. Toki se katto tulee vastaan jossakin vaiheessa pelkästään teknisessä roolissa.

Valitettavan vähän etenkin Suomesta löytyy firmoja joissa IC-rooleissa voi päästä samoille tilinauhalukemille kuin johtajapositioissa. Siinä tulee se ikävä stoppi sitten lahjakkaille teknisille henkilöille joiden on käytännössä valittava että hyväksyykö palkkakehityksen pysähtymisen, siirtyykö managerirooliin vai yrittääkö päästä isoon firmaan sisään jossa tuollainen kehitys on mahdollista IC-roolissa. Ja kun niitä paikkoja ei taas Suomessa paljoa ole tarjolla, niin se muutto ulkomaille saattaa alkaa houkuttamaan.

 

[dropadrop]

Jep, ja toki ulkomaillakin isot kompensaatiot muodostuu pitkälti osakepalkkioista / optioista ja niiden arvonnoususta. Siis niitä jaetaan paljon laajemmin, ja teknisissä positioissa voi sitten oikeasti lyödä leiville. Suomessa optiot ovat ylipäätänsä hankalampia palkkiomuotona, ja aika nihkeästi niitä jaellaan.

 

[3dfx]

Tuohan on väärin työnantajaa kohtaan. Ja missä tuollainen edes onnistuu, jossain julkisella sektorilla varmaan?

voi voi, käy vaikka jossain tehtaassa tms. paikassa töissä niin näet miten onnistuu. Ei siinä sen ihmeempää vääryyttä ole verrattuna siihen että työnantaja ei palkitse tuotoksesta vaan läsnäolosta. Palkkamallit voisi olla järkevämpiä ilman mitään outoja neuvottelumuureja, muttei ole, niin sitten eletään niissä raameissa ja tehdään työtä sen verran kun huvittaa kun saman saa teki paljon tai vähän.

Jos päivän työt on tehty, pitää esittää kiireistä ja työtä tekevää vaikkei tekisi mitään, koska palkaksi saa vaan lisää töitä.

Ei näidenkään asioiden pitäisi olla näin ja paljon enemmän saataisiin ihmisten työpäivästä irti jos työnanaajat ei passivoisi tämmäsillä malleilla.

 

[N1kkel]

voi voi, käy vaikka jossain tehtaassa tms. paikassa töissä niin näet miten onnistuu. Ei siinä sen ihmeempää vääryyttä ole verrattuna siihen että työnantaja ei palkitse tuotoksesta vaan läsnäolosta. Palkkamallit voisi olla järkevämpiä ilman mitään outoja neuvottelumuureja, muttei ole, niin sitten eletään niissä raameissa ja tehdään työtä sen verran kun huvittaa kun saman saa teki paljon tai vähän.

Jos päivän työt on tehty, pitää esittää kiireistä ja työtä tekevää vaikkei tekisi mitään, koska palkaksi saa vaan lisää töitä.

Ei näidenkään asioiden pitäisi olla näin ja paljon enemmän saataisiin ihmisten työpäivästä irti jos työnanaajat ei passivoisi tämmäsillä malleilla.

Alkaa mennä aiheen ohi, jatkot tuolla: Työelämäkeskustelu

 

[pokkus]

Nuorena oli itsellä vahva ajatus, että töissä / työelämässä tärkeintä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, mutta vanhempana on selkeytynyt käsitys kuinka pieni merkitys sillä rahalla / palkalla oikeasti onkaan. Aika ja etenkin sen ajan käyttö tärkeisiin asioihin on paljon merkityksellisempää. Esimerkiksi voit tehdä uraa ja ison potin rahaa silloin kun omat lapset on pieniä, mutta vastapainona ei ehdi viettämään aikaa omien lasten kanssa juuri sitä ajanjaksoa, kun ne olisivat eniten läsnä omassa elämässä.

Enpä ole ikinä ainakaan itse kuullut kenenkään menestyneen ja paljon rahaa tehneen todenneen, että kunpa olisinkin tehnyt vielä vähän enemmän rahaa elämäni aikana. Aika paljon useammin kerrotaan kuinka olisi pitänyt sen rahan / uran sijasta olla läsnä oman perheen kanssa. Aikaa kun ei voi edes sillä rahalla ostaa takaisin olisi sitä kuinka paljon tahansa.

 

[finWeazel]

Nuorena oli itsellä vahva ajatus, että töissä / työelämässä tärkeintä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, mutta vanhempana on selkeytynyt käsitys kuinka pieni merkitys sillä rahalla / palkalla oikeasti onkaan. Aika ja etenkin sen ajan käyttö tärkeisiin asioihin on paljon merkityksellisempää.

Rahalla voi ostaa aikaa. Äärimmäinen esimerkki jos onnistuu saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden nuorehkona. Asiat ovat kovin subjektiivisia. Yksi haluaa lapsia, toinen ei. Yksi siivoaa vessoja 65vuotiaana eläkettä odottaessa, toinen pystyi lopettamaan työt ja elämään sijoitusuottojen varassa 40-vuotiaana. Jos palkka on 2500e/kk tai 5000e/kk tai 10000e/kk niin maailma näyttää erilaiselta.

Jokainen elää omanlaisensa elämän, kaikki eivät halua samaa polkua.

 

[pokkus]

Rahalla voi ostaa aikaa. Äärimmäinen esimerkki jos onnistuu saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden nuorehkona. Asiat ovat kovin subjektiivisia. Yksi haluaa lapsia, toinen ei. Yksi siivoaa vessoja 65vuotiaana eläkettä odottaessa, toinen pystyi lopettamaan työt ja elämään sijoitusuottojen varassa 40-vuotiaana. Jos palkka on 2500e/kk tai 5000e/kk tai 10000e/kk niin maailma näyttää erilaiselta.

Jokainen elää omanlaisensa elämän, kaikki eivät halua samaa polkua.

Menetettyä aikaa ei takaisin voi ostaa. Tulevaisuuden aikaa ehkä voit, mutta sekin on usein sen menetetyn ajan kustannuksella ja joskus sekään ei auta, jos ei käy riittävä onni jossain kohtaa elämää. Aina on myös se mahdollisuus, että siitä tulevaisuuden mammonasta ja ajasta ei pääse ikinä nauttimaan.

 

[finWeazel]

Menetettyä aikaa ei takaisin voi ostaa. Tulevaisuuden aikaa ehkä voit, mutta sekin on usein sen menetetyn ajan kustannuksella ja joskus sekään ei auta, jos ei käy riittävä onni jossain kohtaa elämää. Aina on myös se mahdollisuus, että siitä tulevaisuuden mammonasta ja ajasta ei pääse ikinä nauttimaan.

En usko, että on mitään harmitusta sen jälkeen kun kuolee. Jokainen optimoi haluamallansa tavalla. Nimimerkillä raha mahdollistanut sen, että vanhemmat kävivät useamman kerran amerikassa vierailemassa, piilaakso kokemuksena intensiivinen mutta hyvä. Viimeiset kesät kiitos sen ettei tarvitse tehdä töitä viettänyt vanhempien kanssa. Joku toinen tekis eri tavalla, 70 vuotiaana eläkkeelle ja vanhempien kanssa viettää vuodessa vain päiviä/viikkoja ei useita kuukausia vuodesta.

Se että tekee esim. intensiivisen startupin/ulkomaankeikan 10v ajan ei tarkoita että tuo 10v olisi vain työtä. Kyllä sinne muutakin mahtuu rahanteon yhteyteen. Iso arvo silläkin, että saa tulla hyväksi tekemässään asiassa ja saa tehdä vaikeita ja haastavia asioita maaliin versus että olis vaan läpsytellyt 70-vuotiaaksi asti työmaalla eläkettä odottaessa.

imho. suurimmat hyödyt saa jos ihan uran alussa venyy ja vääntää kovaa. Sillon vielä jaksaa, ei ole pakollisia asioita niin paljoa ja se kantaa koko loppuelämän jos pääsee vähän pidemmälle nuorena. Aika eri elämä jos 35vuotiaana kuukausiliksa on 10ke kuin jos ollaan 2.5ke tasossa. 2500e/kk tienaava aika pahassa raossa, 10ke/kk tienaava voi downshiftata jos esim. matkustelu, perhe tai lapset kiinnostaa töitä enemmän. Korkoa korolle myös, jos tajuaa edes osan rahoista sijoittaa.

 

[pokkus]

Nimimerkillä raha mahdollistanut sen, että vanhemmat kävivät useamman kerran amerikassa vierailemassa, piilaakso kokemuksena intensiivinen mutta hyvä. Viimeiset kesät kiitos sen ettei tarvitse tehdä töitä viettänyt vanhempien kanssa. Joku toinen tekis eri tavalla, 70 vuotiaana eläkkeelle ja vanhempien kanssa viettää vuodessa vain päiviä/viikkoja ei useita kuukausia vuodesta.

Ja osa pilaa terveytensä siinä ohella, kun rahaa pitää takoa maksimit. Fyysinen puoli on paljon helpompi korjata, mutta psyykkinen puoli saattaa olla rikki loppuelämän, jos ajatus työhönpaluusta tuntuu samalta kuin paha ahdistus. En ainakaan itse vaihtaisi omaa psyykkistä (tai fyysistä) terveyttä minkäänlaiseen summaan rahaa. Tuntuu siis oudolta, että sitä rahantakomista uskotellaan hyväksi ja kehutaan kuinka mahdollistaa työn tekemättömyyden, vaikka se on alun perin ollut se syy, ettei enää edes kykene töihin.

Edit. Suomessa tuollaiset 10k€/kk helpot työpaikat on todella vähissä eli tuollainen palkka vaatii lähes aina pitkiä päiviä ja/tai paljon reissupäiviä. Siinä on jo grindattu kymmenen vuotta, että tuollaiseen pääsee 35-vuotiaana.

 

[Harb]

Ja osa pilaa terveytensä siinä ohella, kun rahaa pitää takoa maksimit. Fyysinen puoli on paljon helpompi korjata, mutta psyykkinen puoli saattaa olla rikki loppuelämän, jos ajatus työhönpaluusta tuntuu samalta kuin paha ahdistus. En ainakaan itse vaihtaisi omaa psyykkistä (tai fyysistä) terveyttä minkäänlaiseen summaan rahaa. Tuntuu siis oudolta, että sitä rahantakomista uskotellaan hyväksi ja kehutaan kuinka mahdollistaa työn tekemättömyyden, vaikka se on alun perin ollut se syy, ettei enää edes kykene töihin.

Mä huomasin pari kuukautta sitten että työnteko häiritsee tuota henkistä terveyttä (nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja se haittasi kaikkea muuta) ja ilmoitin että vähennän työntekoa ja käytän aikaa enemmän itseeni ja läheisiin.

Jos en nyt olisi viimeiset kolme vuotta keskittynyt täysillä keräämään tarvittavaa omaisuutta ei tätä tilaisuutta olisi ollut. Eikä välttämättä itse ongelmaakaan.

Mutta se on tosi henkilökohtaista. Toiset palaa helpommin loppuun kuin toiset ja pitää tunnistaa se paras vaihtoehto omalta ja ympäristön kantilta.

Sitä mä en oikein sitten ymmärrä että yksilöä syyllistetään omien valintojensa aikaansaamien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Eli duunin vähentämisestä tai sen lopettamisesta.

Sen sijaan jotkut ovat sitä mieltä että periaatteellisista syistä työnteon vähentäminen on ihan ok. Vaikka ilmastollisista ja poliittisista syistä.

 

[finWeazel]

Edit. Suomessa tuollaiset 10k€/kk helpot työpaikat on todella vähissä eli tuollainen palkka vaatii lähes aina pitkiä päiviä ja/tai paljon reissupäiviä. Siinä on jo grindattu kymmenen vuotta, että tuollaiseen pääsee 35-vuotiaana.

Se oli kärjistyksen toinen ääripää, toisessa se 2500e/kk tienaava. Yritin saada pohtimaan sitä, että on monta tapaa elää ja tienata. Kaikki ei halua samaa kuin sinä tai minä.

 

[Herrahuu]

Ei sitä kyllä jaksa edes 37,5h/viikko keskittyä ihan 100% töihin. Kyllä siinä välillä vähintäänkin tuijottaa kaukaisuuteen aivot tyhjäkäynnillä vaikka olisi toimistolla. Tai selailee jonkin verran webbiä.



Ehkä sillä sisällöllä ei sitten ollut niin väliäkään? Jos ei ole ihan kaikkein pienituloisimpia, rahan saa aika helposti riittämään jos jättää kulutusta pois. Vaikka ottaisi lomarahat lomana.

Miksi ei jaksa? Vai eikö kiinnosta? Vai onko muu elämä niin kuormittavaa (tai epätasapainossa) ettei työlle jää energiaa?
Ei siis ole tarkoituksena provosoida, vaan lähinnä haen, että kuormittaako lapsiarki tai muut vastuut, vai pelkästään huono unirytmi tai elämäntavat?

Suurimman tuottavuus-, vireys- ja motivaatioboostin olen saanut pelkästään vakioimalla unirytmin siihen, että joka yö nukkuu +8h. Tästä seuraava askel sitten kunnon ravinto sekä säännöllinen urheilu. Enkä tarkoitua pelkkää työssä jaksamista, vaan ihan kaikkeen on enemmän jaksamista näiden myötä. Silti toki työ on se joka omaa elämää kuormittaa 80%.

 

[vienna]

Miksi ei jaksa? Vai eikö kiinnosta? Vai onko muu elämä niin kuormittavaa (tai epätasapainossa) ettei työlle jää energiaa?
Ei siis ole tarkoituksena provosoida, vaan lähinnä haen, että kuormittaako lapsiarki tai muut vastuut, vai pelkästään huono unirytmi tai elämäntavat?

Mielestäni jo pelkästään se 5 x 8-malli itsessään tekee työstä raskaan. Merkittävä helpotus tulisi jo kolmepäiväisellä viikonlopulla tai niin, että arjessa on keskiviikko vapaapäivä. Välipäivänä voi vaan jäädä aamusta kotiin ja nauttimaan päivästä rennommalla tahdilla. Ehtii hyvin asioimaan virastoissa tai pankissa, joissa palveluaika on 8.15-16.00.

Toinen kevennystapa olisi se, että konttorilla ollaan se 5 tuntia ja loput kirjauksista ja sähköposteista tehdään kotona vaikka sitten illalla omana "eränään" eli päästään irti siitä 8 tunnin putkesta ja sama työ tehdään sitten iso iltapäivän tauko välissä.

Välipäivänä ehtii hyvin myös tekemään ostoksia, ottamaan retkeilypäivän jne. Nämä toki onnistuu viikonloppunakin, mutta usein menee niin, että lauantai menee palautuessa sekä pyykkiä pestessä.

Eli sinkkuna tai parisuhteessa tuo 5 x 8-malli menee, mutta kauhistuttaa ajatus 5 x 8-mallista perheellisenä, kun 8 tunnin työpäivän päälle työmatkat, kaupassakäynnit, ruuanlaitto, lasten vienti ja haku tarhasta tai harrastuksista. Eihän siinä jää omaa aikaa juuri lainkaan tai aikaa, että voisi olla vaan.

Eli 8 tunnin työputket ja viisipäiväinen sarja työnteossa on se, mikä painaa.

 

[jetblack]

Mielestäni jo pelkästään se 5 x 8-malli itsessään tekee työstä raskaan. Merkittävä helpotus tulisi jo kolmepäiväisellä viikonlopulla tai niin, että arjessa on keskiviikko vapaapäivä. Välipäivänä voi vaan jäädä aamusta kotiin ja nauttimaan päivästä rennommalla tahdilla. Ehtii hyvin asioimaan virastoissa tai pankissa, joissa palveluaika on 8.15-16.00.

Toinen kevennystapa olisi se, että konttorilla ollaan se 5 tuntia ja loput kirjauksista ja sähköposteista tehdään kotona vaikka sitten illalla omana "eränään" eli päästään irti siitä 8 tunnin putkesta ja sama työ tehdään sitten iso iltapäivän tauko välissä.

Välipäivänä ehtii hyvin myös tekemään ostoksia, ottamaan retkeilypäivän jne. Nämä toki onnistuu viikonloppunakin, mutta usein menee niin, että lauantai menee palautuessa sekä pyykkiä pestessä.

Eli sinkkuna tai parisuhteessa tuo 5 x 8-malli menee, mutta kauhistuttaa ajatus 5 x 8-mallista perheellisenä, kun 8 tunnin työpäivän päälle työmatkat, kaupassakäynnit, ruuanlaitto, lasten vienti ja haku tarhasta tai harrastuksista. Eihän siinä jää omaa aikaa juuri lainkaan tai aikaa, että voisi olla vaan.

Eli 8 tunnin työputket ja viisipäiväinen sarja työnteossa on se, mikä painaa.

Itse on tullut nuorempana vuorotyötä harrastettu, oli paria eri mallia eli katkeavaa ja katkeamatonta kolmivuoroa. Katkeavassa tehtiin kahdessa viikossa kolmen viikon työt ja sitten oli viikko vapaata, katkeamattomassa oli 6 päivää töitä ja 4 päivää vapaata. Silloin lapsettomana ja nuorena se vielä sopi oikein hyvin. Ja työ oli sellaista että jaksoi tehdä kaksi 16h vuoroa 8h tauolla peräkkäin. Nykyisessä työssä nykyään ei enään jaksaisi.

Mutta kai tässäkin on se ero onko toimistolla naputtelemassa exceliä vai raksalla kantamassa tiiliä.

Jos firmassa on joustot käytössä niin mikä estää tekemästä 10h päivää x4 ja pitäise sen 3 päivää vapaata viikossa.

Perhellisenä taas voi sanoa sen että ei sitä omaa aikaa jää vaikka mitä tekisi...