Niinhän siinä sitten kävi, että LG 45" GX9 5K2K tuli tilattua Saksan Amazonista. Sikahintaan. Varmasti kirpaisee myöhemmin, kun saatavuus ja hinnoittelu paranevat täälläkin. Näkyi varastosaldolla joku viikko takaperin, ja se oli menoa. Liekö ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Saapui joka tapauksessa eilen. Ehdin viritellä paikalleen, ja pakko sanoa, että tällä hetkellä hymy ja tyytyväisyys ovat luokkaa äärimmäisen leveä – mutta kyllä siinä ehti hetken vuodatella kylmää hikeäkin.
Nimittäin melko suuren sykkimisen takana oli vanhan purkaminen ja 45" 800R -ruudun kellistäminen monitorivarteen yksin. Ja sitten, kun vihdoin ensimmäistä kertaa laitoin näytön päälle, kuvan tasaisuus tummanharmailla taustoilla oli kerrassaan surkea. Erilaista pystypalkkia ja kohinaa, ja lisäksi vinjetointiefekti tuntui poikkeuksellisen vahvalta. Kyllähän se kaarevuuskin siinä alkuun tuntui aika pirun överiltä. Parin kiloeuron ruudun kanssa en kyllä hyväksyisi yhtään kompromissia. Hieman pettyneenä harmittelin jo, että palautukseen menee.
Päätin kuitenkin kokeilla vielä OLED image clean -toiminnon ajelua ja asentaa uusimman firmiksen. Kädet ristiin. Mitä vielä. Tästähän tuli heittämällä puhtain oled paneeli, mitä itselläni on tähän asti ollut. En olisi uskonut, jos en olisi itse nähnyt, kuinka dramaattinen ero siitä syntyi. Lopulta kun monitori fyysisestikin löysi oikean kohtansa kulmapöydältäni, kaarikin tuntui kokoajan luontevammalta, ja jokusen tunnin totuttelun jälkeen juuri niin hyvältä kuin ajattelinkin.
Ja sitten aloin pelaamaan Doom: The Dark Agesia HDR:n kanssa. Ei voi ylisanoja säästellä. Ikinä aikaisemmin ei ole oma vaimo tullut selän taakse ihmettelemään, että nyt on kyllä oikeasti next level -settiä. Ja siltä se itsestäkin tuntui. Niin, ja kävin myös ottamassa CS2:n matsia testiksi, 330 Hz -tila käytössä, enkä rehellisesti sanoen huomaa mitään kovin merkittävää eroa edelliseen 32GS95UE-monitorin 480 Hz -tilaan. Kuvanlaadullisesti tämä 2560x1080 @ 45" on tietysti äärirajoilla siedettävän pehmeyden suhteen, mutta toimii silti näissä tietyissä sovelluksissa, missä sulavuus ja responsiivisuus > kuvanlaatu. Itse en ole koskaan kokenut, että mikään näyttö olisi ollut liian iso tietyntyyppiseen pelaamiseen, eikä tämäkään tapaus ole itselleni poikkeus. Ehkä enemmänkin tuntui, että kerrankin kokoa on ehkä sen verran, ettei tule niin suurta luontaista tarvetta nojata kohti tähtäintä naama kiinni näytössä. Mikä on ihan hyvä juttu, etenkin kun tätä ikää tulee tässä vääjäämättä kokoajan lisää.
Täytyy jossain vaiheessa laitella paremmat päivitetyt kuvat työpöytägallerioiden ketjuun. Nyt on kyllä aika bängeri nurkkaus tullut kyhättyä vaikka itse sanonkin.