Ihminen ei voi olla vastuussa, koska jumala on ihmisen TIETOISESTI luonut sellaiseksi kuin on. Jumala ei voi yhtä aikaa tietää ja olla tietämättä mitä ihminen tekee elämässään. Ja koska hän tietää, hän on TIETOISESTI luonut ihmisen sellaiseksi.
Käytännössä olemme vastuussa. Jumalan edessä ja vaikkapa Suomen lain ja tuomioistuimien edessä. Jumala loi ihmisen, mutta ihmisen valintojen takia olemme nyt kirotussa ja langenneessa tilassa ja maailmassa. Tästä kuitenkin lienee turha jatkaa, nämä keskustelut pyörivät samoissa kehissä.
Jaa, eli siis kun pedofiili pappi menee slummeihin auttelemaan ja samalla raiskaamaan lapsia, niin voidaan selittää, että noo hän nyt vähän raiskasi lapsia, mutta auttoi kuitenkin slummissa asuvia. Että eikös se ole sitten kuitenkin hyvä asia? Kenellekään NORMAALIN ajatuksenjuoksun omaavalle tuo ei olisi ok, mutta uskovainen kyllä puolustelee toista uskovaista loppuun asti.
Onhan tuossa esimerkissäsi hyvä hyvää ja paha pahaa (eri teot). Voihan ihmisillä olla vaikka mitä motivaatioita. Hyviä ja huonoja. Käytännössä ihmisten motiivit ja teot, synnit ja hyvät teot, menevät usein sekaisin vähemmän rankasti. Harva on täydellinen, vaan olemme sekoituksia hyvää ja pahaa. Hitler tai Stalin saattoi tehdä hyvää perhepiirissä ja kavereilleen, vaikka myös paljon pahaa.
Äiti Teresalla oli motivaatio auttaa slummien ihmisiä ja on eri kysymys tekikö hän sen hyvin vai huonosti. Tuottiko hyvää vai huonoa (veikkaisin että epätäydellisesti molempia, jos tietosi pitävät paikkansa).
Edelleen mikään näistä asioista ei ollut pelkästään kristinuskon keksintöjä. Jotenkin tuntuu, että varsinkin kristityillä on käsitys, että jeesuksen aikaan ihmiset olivat täysia barbaareita. Kuitenkin Plato tai Aristoteles elivät noin 300 vuota enne jeesusta ja ajatukset olivat aivan eri tasolla mitä jeesukseen tulee.
Platon ja Aristoteles eivät ole uskonnollisia/hengellisiä hahmoja, vaan filosofeja. Ja Jeesuksen vertaukset ja vaikkapa Vuorisaarna ovat varmasti erittäin syvällisesti vaikuttaneet kulttuuriin kirkon piirissä ja muutenkin. Vaikuttavat edelleen ja niihin palataan.
Eli moraali ei olekaan kuitenkaan absoluuttista kuten väitit. Vai ymmärrätkö edes, mitä sanalla absoluuttinen tässä tarkoitetaan?
Ei kristinuskossa ole ymmärtääkseni käytössä "absoluuttisen moraalin" käsitettä sinänsä, vaan ihmisen moraaliset teot arjessaan lienevät hyvin kontekstuaalisia. Joskus jossain tilanteessa voi olla oikein jopa tappaa, yleensä ei. En ole pohtinut kysymystä syvällisesti tai tiedä tarkalleen, mitä haetaan, mutta kaikki ei silti ole vain mielipidettä, vaan moraalinen täydellisyys voi löytyä. Ei siis relativismia, jossa on vain fiiliksiä, mutta "absoluuttinen moraali" ei ole aina kaikissa tilanteissa ihan yksinkertaisesti muotoiltavissa.
Jumalan tahto, jonka voisi ehkä nähdä täksi absoluuttiseksi moraaliksi, ei ole aina helppoa ihmisen tietää kaikissa tilanteissa (Jumala voi ottaa kaiken huomioon, rajallinen ihminen ei). Laki antaa kuitenkin ohjeita yhteiseloon ja voi yrittää esim. miettiä, miten ajatella arjessa lähimmäisen hyvää. Jotkut pyhimykset lienevät päässeet lähemmäksi Jumalan tahtoa kuin useimmat.