Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Nathorr]

Impostor Factory (PC)

Pelisarjan ensimmäinen osa, To The Moon, on yksi kaikkien aikojen lempipelejäni ja pidän sitä ehkä parhaana videopelitarinana, jonka olen kokenut. Ensimmäinen peli, joka sai tipan linssiin. Toinen osa, Finding Paradise, on myös erinomainen. Tämä kolmas on kuitenkin vähän pettymys. Koska pelissä ei tietysti ole hirveästi muuta kuin tarina, en voi sitä hirveän syvällisesti analysoida mitään spoilaamatta. Tässä siis spoilerissa tiiviisti oma mielipide: ihan kiva, mutta aika korkealentoinen. Tuntui lopulta, että tämä peli oli vain sitä varten, että seuraava voidaan tehdä. 2/5.

Just a To the Moon Series Beach Episode (PC)

Sarjan neljäs osa tekee paluun juurilleen ja ohjattavana on taas tutut hahmot, Eva ja Neil. Tällä kertaa vähän kevyempää tekemistä, eli lomailua rantamaisemissa. Jokin kuitenkin on pielessä.

Kuten sanottua, To The Moon ja Finding Paraside ovat mielestäni erittäin hyviä, mutta Impostor Factorysta en oikein pitänyt. Rantaepisodista tykkäsin taas tosi paljon. Pariksi tunniksi paluu tähän maagiseen Kan Gaon luomaan maailmaan. Ilmeisesti tämä peli näyttelee saagan toista loppua, hyvää tai huonoa. Toisen lopun, nimeltään The Last Hour of an Epic TO THE MOON RPG, piti tulla jo vuosi sitten, mutta vielä odotellaan.

Jos tätä lähtee pelaamaan ja edelliset peli on pelattu, suosittelen lämpimästi lukemaan kertaamaan vaikka Wikipediasta edellisten pelien juonikuviot läpi, ja sen jälkeen vielä kertaamaan pelisarjan hahmot. Muuten menee paljon referenssejä ohi.

Omana pelinään tämä on tietysti aika pieni, mutta kokonaisuus humioonottaen taas palataan sinne 5/5-arvosanaan. Hauskaa, että mokomakin RPG Makerilla tehty pelisarja on kulkenut mulla mukana ja yli vuosikymmenen, mutta silti se aina säväyttää. Kan Gao ja tiiminsä ovat neroja.

 

[perato]

Warcraft 3: Reign of Chaos Reforged


15 euroa reforgedista ei olis ollut kyl paha hinta, mut meni näin gamepassin kautta 'ilmaiseksi'. Pitänee tuo Frozen Thronekin pelata.

Warcraft 3: The Frozen Throne
Jotenki epätasaisempi kokonaisuus vaikka alkuperäinenkään ei ehkä ihan tasaisin ollut kampanjoiden välillä. Aika vähässä oli muistikuvat tästä vaikka kertaalleen tän joskus pelannut. Ei mitään muistikuvaa ollut noista Belf ja Sentinel kampanjoista. Vähän erikoisempia tehtäviä oli, enemmän yksikkörajoituksia ja viholliset oli base-rakennustehtävissä jotenkin aggressiivisempia. Varsinki kampanjan viimeinen tehtävä tuotti kummasti haasteita ja piti ihan miettiä kesken kentän, että miten tämä voitetaan. Myöskään bonuskampanjasta ei ollut kyl mitään muistikuvia ja jäin miettimään, et olinkohan tuota koskaan sit edes pelannut. Se oli jonkinsortin sikiö WoWia ja Dotaa. Bonuskampanja yllättäen vei myös paljon aikaa, ajattelin, että olis ihan läpsy, mutta varmaan ajallisesti pisin kampanja. 28h tähän lisäriin meni siinä missä peruskampanjaan 22h.

Ei tämä ainakaan wow-hinkua yhtään helpottanut. Vähän myös Dotaa alkoi mieli testata pitkästä aikaa, mutta ei siihen varmaan enää näillä kilometreillä pääse mitenkään päin sisään.

 

[Nathorr]

DARQ (PC)

DARQ on kauhusävytteinen puzzle-peli, jossa ohjataan valveunesta kärsivää hahmoa läpi painajaisten. Bongasin pelin aikanaan Redditistä, kuten varmaan moni muukin, jossa se löi läpi joskus ehkä 7 vuotta sitten. Peli tuo mieleen suuresti pitämäni Little Nightmares -sarjan, mutta on selvästi kotikutoisempi. Kuvakulma on sama, mutta pelin juju on siinä, että pystyt kulkemaan seiniä pitkin, jolloin maailma ympärillä vähän muuttuu.

Kuten sanottua, peli on vähän kotikutoinen. Se näyttää useamman vuoden vanhalta Unity-peliltä, jota se onkin. Se on osa charmia, mutta toisaalta kotikutoisuutta on omaan makuuni ehkä vähän liikaakin. Pelissä ratkotaan verrattaen yksinkertaisia puzzleja, joista selviää hyvin ilman opastusta. Pelimekaniikkoja on rajallisesti, mutta peli ei ehdi maistumaan puulta sen parin tunnin aikana, mitä se kestää.

Pelissä on muutamia vihollisia, joita tulee vältellä. Muutama vihollinen liikkuu hyvin hitaasti ja siinä ehtii turhautumaan, kun joutuu kykkimään piilossa. Hiiviskelyä vaativat vihut toimivat paremmin.

Tunnelmaltaan peli on hyvä. Onneksi peli on niin lyhyt, sillä ei tätä hirveästi pidempään jaksaisi. Peliin on kaksi DLC:tä, mutta koen, että sain peruspelistä tarpeeksi vastinetta rahoilleni, enkä usko, että DLC:t fiilistä tästä nostaisi. Arvosanaksi 3/5. Ihan hauska, mutta parempiakin vaihtoehtoja on.

 

[perato]

Hades (PC Gamepass)
Tämä jäänee lyhyeksi kokeiluksi. Ymmärrän miten tämä on niin kehuttu, mutta ei nämä vaan ole meikää varten enää. Liian bullethell riehuntaa ja roguelite nii loppuu kiinnostus aika nopeaa. Progressio vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei ehkä tarpeeksi. Pari tuntia jaksoi tätä mätkintää mut jo toisen tunnin kohalla alko kyllästyminen iskemään. Yksi runi on liian pitkä kasuaaliin satunnaispelailuun, mutta toistuva samojen tasojen mätkiminen kyllästyttää, että peliä jaksais kerralla kovin paljoa pelata. Tämä on se mitä Transistorin olis pitänyt olla, mutta vähän liian myöhään omalle kohalle. Jotenkin alko vaan arvostaan DRG Survivorin lepposuutta tähän verrattuna. Hienon näköinen tämä on, ja ihan kivan kuuloinenkin, nuo Supergiant gamesin tyypilliset lakoniset puhetavat vähä jo ramasee kolmatta kertaa.

Age of Empires 2 (PC Gamepass)
Toinen tyhjä arpa. Ajattelin tän jo joskus ostavani, mutta nyt pääsin testaamaan ja eihän tää oikeastaan ole oikeen meikän peli. Olen joskus ykköstä ja kakkosta lyhyitä pätkiä pelannut ja silloin ne vaikuti kivoilta, mutta jotenkin köykänen vaikutelma tästä nyt jäi ja pelattuani kolmisen tuntia(tutorial kampanjan ja pari tehtävää parista muusta) niin alkoi tuntua, että vähän kiertää jo kehää nämä. Olishan tässä aivan helkatisti noita kampanjoita pelattavaksi, että ehkä joskus heikolla hetkellä voi sortua jos kaikki muu on pelattuna läppärillä, mutta nyt ei ole tälle kyl intoa yhtään. Tehtävät ei luvanneet hirveesti progressiota eikä vaihtelevuutta, vaikka varmasti siellä sitäkin olis tarjolla jos jaksais noita kampanjoita kyntää. Valitettavasti 3 tehtävää 10 oli "hae relicit" ja jokaisessa oli kaikki teknologia saatavilla senku kehitti vaan. Taistelukin oli jotenki köpömpää ku muistin.

 

[Varistin]

The Outer Worlds 2 tuli eilen pelattua läpi. Melko tarkasti 50 tuntia meni, vaikeustaso story eli keskityin tarinaan ja sisältöön, en räiskintään. Pelasin läpi kaikki sivu- ja kumppanitehtävät muutamaa "etsi X kpl tavaraa Y" -questia lukuun ottamatta ja tietysti pääjuonen. Ekalla peluulla menin loppuun valitsematta kumpaakaan pelin pääryhmittymistä, tämän jälkeen kokeilin vielä pikajuoksutyylillä molempien ryhmittymien mukaiset valinnat.

Tämä oli sisällöllisesti ehkä vähän tasapainoisempi ja monipuolisempi kuin mitä ykkösosa oli. Huumori oli vähemmän ylivedettyä kuin ykkösessä ja ylipäätään kumppanit, NPC hahmot ja tehtävät keskimäärin sopivan monitahoisia, selkeitä hyvä/paha valintoja ei monestikaan ollut vaan usein piti valita monesta pahasta itselle pienimmältä tuntuva. Tällä vaikeustasolla ekan 10 tunnin jälkeen sekä aseet, armorit, ammukset että raha oli käytännössä riittävät koko pelin loppuosaksi, siksi esim. varusteiden modaus jäi itsellä lähes kokonaan käyttämättä. Samoin kuin ykkösosassa tässäkin perkit olivat suurelta osin merkityksettömän tuntuisia, mielenkiintoisempia olivat "flaw" valinnat, joista muutama oli pelikokemuksen kannalta hyvinkin merkittävä.

Ehkä suurin pettymys tuli loppuvaiheessa kun peli pakotti mielestäni turhan heppoisesti valitsemaan puolensa ryhmittymistä, ensin voi mennä melkein loppuun saakka olemalla molempien paras kaveri ja sitten lopulta melko mitättömältä tuntuva valinta sai aikaan sen, että taianomaisesti sillä sekunnilla kaikki toisen ryhmittymän npc:t koko pelimaailmassa muuttuvat vihamieliseksi. En osaa kuitenkaan oikein sanoa miten tämän olisi voinut tehdä paremmin, mutta ainakin "oman" ryhmittymän valinta olisi voinut olla jotenkin isompi ja selkeämmin pedattu valinta, nyt se tuli ikään kuin puskista on/off -tyyppisesti. Loppua kohti ympäristöt ja sisällöt alkoivat myös toistamaan itseään, etenkin kun tarina vei palaamaan paikkoihin, jotka oli jo aiemmin käynyt läpi ja "siivonnut" vihollisista. Onneksi tässä silti viholliset eivät respawnanneet kerran putsatuille alueille.

Sivuhuomiona, noin 10 tunnin kohdalla peli alkoi jatkuvasti kaatuilla latausruuduissa, tämä loppui kuitenkin kun laitoin asetuksista upscaling, frame generation ja latency reduction kaikki pois päältä. Toki jostain syystä peli silti päätti aina välillä laittaa nuo käynnistyksessä takaisin päälle, joten asetukset piti tarkistaa aina pelisessiota aloittaessa. En lähtenyt tätä sen enempää ihmettelemään kun vaikutusta toimivuuteen tai grafiikkaan ei näillä mielestäni juuri ollut, näillä pääsin pelin loppuun ongelmitta.

Yleisarviona ehdottomasti pelaamisen arvoinen, kokonaisuutena annan arvosanan 9- / 10. Uudelleenpeluuarvoa en ainakaan nyt heti pelillä kuitenkaan näe.

 

[arcane]

Blue Prince (Pc, Steam)

Tämä meni "läpi" 24 tunnin pelaamisen jälkeen. Ensimmäinen tavoite, siis huone 46 saavutettu. Paljon jäi epämääräisiä paikkoja, kassakaappeja ja paikkoja, jossa selvästi voi tehdä jotain, mutta joita ei joko ymmärtänyt tai tarvittava väline ei siunaantunut käytettäväksi. Aika hitaasti tuota käytiin läpi, kun kaksi pelaajaa luki tekstejä, välillä jäätiin katsomaan huoneiden yksityiskohtia, eikä avokki muutenkaan pysynyt ihan perässä jos kiirehdin kauhealla tahdilla.

Mielenkiintoinen konsepti, että puzzle-pelissä on alue, joka on joka kerta hieman erilainen. Jokaisella kerralla tuntui, että peli etenee, mutta myös toisinaan melko pienin askelin. Ymmärrän mitä hommassa haetaan takaa, peliin pitää suhtautua hidastempoisena ja olisi hyvä olla mielessä useampi kuin yksi tutkittava juttu, jotta ei jumita RNGn armoilla. Ymmärtääkseni koko konsepti alkoi vain lautapelinä, jossa laattoja vedetään pussista. Yllätyksellisyys pitää otteessaan, mutta ei ole vaikea nähdä miksi ihmiset samalla myös kyllästyvät kesken, pitävät hommaa ajanhukkana tai eivät pidä koko pelistä. Melko haastava asia on se, ettei pelikerrasta osaa ihan aina sanoa kuinka kauan se tulee kestämään - välillä kun "otetaas vielä yksi nopea päivä", huomataankin monta uutta asiaa ja tutkittavaa, ja noin 30min olettaman sijaan sohvalla istuttiinkin seuraavat puolitoista tuntia. Toisaalta itse pidin tästä satunnaisuuden muodosta paljon enemmän kuin esimerkiksi Outer Wildsin aikarajasta, jossa välillä odoteltiin vain ajan kulumista tai matkustettiin samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen, josko tällä kertaa ehtisi lukea kaikki vinkit.

Ehkä hieman vaikea suositeltava, mutta kokonaisuutena pidin oikein hyvin. Ja enköhän minä palaa vielä takaisin yrittämään ratkaista lisää mysteerejä. Pelkään vain, että jatkossa ollaan vielä enemmän satunnaisuuden armoilla ja peli muuttuu ikäväksi grindaamiseksi tai puurtamiseksi. Tai sitten tarina tai puzzlet alkavat mennä yli hilseen ja pelintekijä haistelee jo liikaa omia pierujaan, kuten on ollut vähän havaittavissa monissa muissa peleissä, jossa homma menee pahimmillaan joksikin yhteisölliseksi kryptojen ja ARGn ratkomiseksi (mikä ei itseäni kiinnosta tippaakaan). Pitäisi osata sitten lopettaa ajoissa.

 

[arcane]

Aloitin Steam Deckillä myös Animal Well, jossa ilmeisesti nimenomaan kannattaa pitäytyä vaan päätavoitteessa, eikä lähteä ratkomaan muita puzzleja kun siinä päätyy vaan johonkin yhteisöllisen ratkomisen kaninkoloon.

Yllättävän paljon enemmän melko millintarkkaa tasohyppelyä kuin tällaiselta peliltä ehkä odottaisin. Mutta ihan tunnelmallinen meno ja kivan erilainenn ulkoasu, ja mukavan erilaiset kyvyt tasohyppelyyn ja puzzleratkontaan. Vaikeustaso kuitenkin noin muuten melko helppo. Taidan tosiaan pitäytyä tavoitteessa, että löydän kaikki piilotetut munat, joita taitaa maailmassa olla 64. Tähän asti olen löytänyt 16 parissa tunnissa, joten joko olen sokea kuin lepakko tai olen yhä melko alkupuolella peliä. Mukavaa on se, etten osaa arvata enää yhtään millaisia apuvälineitä voisin maailmasta vielä löytää. Pari ensimmäistä olin spoilaantunut jostain kauan sitten katsomastani arvostelusta tai trailerista, mutta olettaisin että erilaisia juttuja nähdään vielä lisää.

Steam Deckin ruudulta välillä vähän pientä piiperrystä, mutta näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Hauska kun peli mahtuu noin 30 megatavuun, mutta sitten taas yllättävänä piirteenä se syö Steam Deckin akkua ihan huomattavan nopeasti. Tähän tosin oli huomattavan helppo ratkaisu: Jos rajoittaa pelille TDP limitin 5 wattiin, kokonaiskulutus tippuu noin 7-8 wattin tasolle siitä huolimatta, että pyörii edelleen 60fps ilman että olisin kertaakaan havainnut edes pientä töksähtämistä. Samaan aikaan arvioitu akunkesto kasvoi noin 7-8 tuntiin, eli vähintään kaksinkertaistuu. En oikein ymmärrä näitä tehojuttuja ja millä logiikalla TDP toimii vaikuttamatta merkittävästi suorituskykyyn, mutta onneksi tällainen hyvin yksinkertainen liukukytkin tarjotaan tällaisellakin tampiolle kokeiltavaksi. Samalla noteerasin, että peli käyttää suurimmaksi osaksi GPUta ja CPUta ei juuri lainkaan, joten en tiedä voisiko akunkestoa optimoida entisestään esimerkiksi kellotaajuutta säätämällä.