Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Nathorr]

Impostor Factory (PC)

Pelisarjan ensimmäinen osa, To The Moon, on yksi kaikkien aikojen lempipelejäni ja pidän sitä ehkä parhaana videopelitarinana, jonka olen kokenut. Ensimmäinen peli, joka sai tipan linssiin. Toinen osa, Finding Paradise, on myös erinomainen. Tämä kolmas on kuitenkin vähän pettymys. Koska pelissä ei tietysti ole hirveästi muuta kuin tarina, en voi sitä hirveän syvällisesti analysoida mitään spoilaamatta. Tässä siis spoilerissa tiiviisti oma mielipide: ihan kiva, mutta aika korkealentoinen. Tuntui lopulta, että tämä peli oli vain sitä varten, että seuraava voidaan tehdä. 2/5.

Just a To the Moon Series Beach Episode (PC)

Sarjan neljäs osa tekee paluun juurilleen ja ohjattavana on taas tutut hahmot, Eva ja Neil. Tällä kertaa vähän kevyempää tekemistä, eli lomailua rantamaisemissa. Jokin kuitenkin on pielessä.

Kuten sanottua, To The Moon ja Finding Paraside ovat mielestäni erittäin hyviä, mutta Impostor Factorysta en oikein pitänyt. Rantaepisodista tykkäsin taas tosi paljon. Pariksi tunniksi paluu tähän maagiseen Kan Gaon luomaan maailmaan. Ilmeisesti tämä peli näyttelee saagan toista loppua, hyvää tai huonoa. Toisen lopun, nimeltään The Last Hour of an Epic TO THE MOON RPG, piti tulla jo vuosi sitten, mutta vielä odotellaan.

Jos tätä lähtee pelaamaan ja edelliset peli on pelattu, suosittelen lämpimästi lukemaan kertaamaan vaikka Wikipediasta edellisten pelien juonikuviot läpi, ja sen jälkeen vielä kertaamaan pelisarjan hahmot. Muuten menee paljon referenssejä ohi.

Omana pelinään tämä on tietysti aika pieni, mutta kokonaisuus humioonottaen taas palataan sinne 5/5-arvosanaan. Hauskaa, että mokomakin RPG Makerilla tehty pelisarja on kulkenut mulla mukana ja yli vuosikymmenen, mutta silti se aina säväyttää. Kan Gao ja tiiminsä ovat neroja.

 

[perato]

Warcraft 3: Reign of Chaos Reforged


15 euroa reforgedista ei olis ollut kyl paha hinta, mut meni näin gamepassin kautta 'ilmaiseksi'. Pitänee tuo Frozen Thronekin pelata.

Warcraft 3: The Frozen Throne
Jotenki epätasaisempi kokonaisuus vaikka alkuperäinenkään ei ehkä ihan tasaisin ollut kampanjoiden välillä. Aika vähässä oli muistikuvat tästä vaikka kertaalleen tän joskus pelannut. Ei mitään muistikuvaa ollut noista Belf ja Sentinel kampanjoista. Vähän erikoisempia tehtäviä oli, enemmän yksikkörajoituksia ja viholliset oli base-rakennustehtävissä jotenkin aggressiivisempia. Varsinki kampanjan viimeinen tehtävä tuotti kummasti haasteita ja piti ihan miettiä kesken kentän, että miten tämä voitetaan. Myöskään bonuskampanjasta ei ollut kyl mitään muistikuvia ja jäin miettimään, et olinkohan tuota koskaan sit edes pelannut. Se oli jonkinsortin sikiö WoWia ja Dotaa. Bonuskampanja yllättäen vei myös paljon aikaa, ajattelin, että olis ihan läpsy, mutta varmaan ajallisesti pisin kampanja. 28h tähän lisäriin meni siinä missä peruskampanjaan 22h.

Ei tämä ainakaan wow-hinkua yhtään helpottanut. Vähän myös Dotaa alkoi mieli testata pitkästä aikaa, mutta ei siihen varmaan enää näillä kilometreillä pääse mitenkään päin sisään.

 

[Nathorr]

DARQ (PC)

DARQ on kauhusävytteinen puzzle-peli, jossa ohjataan valveunesta kärsivää hahmoa läpi painajaisten. Bongasin pelin aikanaan Redditistä, kuten varmaan moni muukin, jossa se löi läpi joskus ehkä 7 vuotta sitten. Peli tuo mieleen suuresti pitämäni Little Nightmares -sarjan, mutta on selvästi kotikutoisempi. Kuvakulma on sama, mutta pelin juju on siinä, että pystyt kulkemaan seiniä pitkin, jolloin maailma ympärillä vähän muuttuu.

Kuten sanottua, peli on vähän kotikutoinen. Se näyttää useamman vuoden vanhalta Unity-peliltä, jota se onkin. Se on osa charmia, mutta toisaalta kotikutoisuutta on omaan makuuni ehkä vähän liikaakin. Pelissä ratkotaan verrattaen yksinkertaisia puzzleja, joista selviää hyvin ilman opastusta. Pelimekaniikkoja on rajallisesti, mutta peli ei ehdi maistumaan puulta sen parin tunnin aikana, mitä se kestää.

Pelissä on muutamia vihollisia, joita tulee vältellä. Muutama vihollinen liikkuu hyvin hitaasti ja siinä ehtii turhautumaan, kun joutuu kykkimään piilossa. Hiiviskelyä vaativat vihut toimivat paremmin.

Tunnelmaltaan peli on hyvä. Onneksi peli on niin lyhyt, sillä ei tätä hirveästi pidempään jaksaisi. Peliin on kaksi DLC:tä, mutta koen, että sain peruspelistä tarpeeksi vastinetta rahoilleni, enkä usko, että DLC:t fiilistä tästä nostaisi. Arvosanaksi 3/5. Ihan hauska, mutta parempiakin vaihtoehtoja on.

 

[perato]

Hades (PC Gamepass)
Tämä jäänee lyhyeksi kokeiluksi. Ymmärrän miten tämä on niin kehuttu, mutta ei nämä vaan ole meikää varten enää. Liian bullethell riehuntaa ja roguelite nii loppuu kiinnostus aika nopeaa. Progressio vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei ehkä tarpeeksi. Pari tuntia jaksoi tätä mätkintää mut jo toisen tunnin kohalla alko kyllästyminen iskemään. Yksi runi on liian pitkä kasuaaliin satunnaispelailuun, mutta toistuva samojen tasojen mätkiminen kyllästyttää, että peliä jaksais kerralla kovin paljoa pelata. Tämä on se mitä Transistorin olis pitänyt olla, mutta vähän liian myöhään omalle kohalle. Jotenkin alko vaan arvostaan DRG Survivorin lepposuutta tähän verrattuna. Hienon näköinen tämä on, ja ihan kivan kuuloinenkin, nuo Supergiant gamesin tyypilliset lakoniset puhetavat vähä jo ramasee kolmatta kertaa.

Age of Empires 2 (PC Gamepass)
Toinen tyhjä arpa. Ajattelin tän jo joskus ostavani, mutta nyt pääsin testaamaan ja eihän tää oikeastaan ole oikeen meikän peli. Olen joskus ykköstä ja kakkosta lyhyitä pätkiä pelannut ja silloin ne vaikuti kivoilta, mutta jotenkin köykänen vaikutelma tästä nyt jäi ja pelattuani kolmisen tuntia(tutorial kampanjan ja pari tehtävää parista muusta) niin alkoi tuntua, että vähän kiertää jo kehää nämä. Olishan tässä aivan helkatisti noita kampanjoita pelattavaksi, että ehkä joskus heikolla hetkellä voi sortua jos kaikki muu on pelattuna läppärillä, mutta nyt ei ole tälle kyl intoa yhtään. Tehtävät ei luvanneet hirveesti progressiota eikä vaihtelevuutta, vaikka varmasti siellä sitäkin olis tarjolla jos jaksais noita kampanjoita kyntää. Valitettavasti 3 tehtävää 10 oli "hae relicit" ja jokaisessa oli kaikki teknologia saatavilla senku kehitti vaan. Taistelukin oli jotenki köpömpää ku muistin.

 

[Varistin]

The Outer Worlds 2 tuli eilen pelattua läpi. Melko tarkasti 50 tuntia meni, vaikeustaso story eli keskityin tarinaan ja sisältöön, en räiskintään. Pelasin läpi kaikki sivu- ja kumppanitehtävät muutamaa "etsi X kpl tavaraa Y" -questia lukuun ottamatta ja tietysti pääjuonen. Ekalla peluulla menin loppuun valitsematta kumpaakaan pelin pääryhmittymistä, tämän jälkeen kokeilin vielä pikajuoksutyylillä molempien ryhmittymien mukaiset valinnat.

Tämä oli sisällöllisesti ehkä vähän tasapainoisempi ja monipuolisempi kuin mitä ykkösosa oli. Huumori oli vähemmän ylivedettyä kuin ykkösessä ja ylipäätään kumppanit, NPC hahmot ja tehtävät keskimäärin sopivan monitahoisia, selkeitä hyvä/paha valintoja ei monestikaan ollut vaan usein piti valita monesta pahasta itselle pienimmältä tuntuva. Tällä vaikeustasolla ekan 10 tunnin jälkeen sekä aseet, armorit, ammukset että raha oli käytännössä riittävät koko pelin loppuosaksi, siksi esim. varusteiden modaus jäi itsellä lähes kokonaan käyttämättä. Samoin kuin ykkösosassa tässäkin perkit olivat suurelta osin merkityksettömän tuntuisia, mielenkiintoisempia olivat "flaw" valinnat, joista muutama oli pelikokemuksen kannalta hyvinkin merkittävä.

Ehkä suurin pettymys tuli loppuvaiheessa kun peli pakotti mielestäni turhan heppoisesti valitsemaan puolensa ryhmittymistä, ensin voi mennä melkein loppuun saakka olemalla molempien paras kaveri ja sitten lopulta melko mitättömältä tuntuva valinta sai aikaan sen, että taianomaisesti sillä sekunnilla kaikki toisen ryhmittymän npc:t koko pelimaailmassa muuttuvat vihamieliseksi. En osaa kuitenkaan oikein sanoa miten tämän olisi voinut tehdä paremmin, mutta ainakin "oman" ryhmittymän valinta olisi voinut olla jotenkin isompi ja selkeämmin pedattu valinta, nyt se tuli ikään kuin puskista on/off -tyyppisesti. Loppua kohti ympäristöt ja sisällöt alkoivat myös toistamaan itseään, etenkin kun tarina vei palaamaan paikkoihin, jotka oli jo aiemmin käynyt läpi ja "siivonnut" vihollisista. Onneksi tässä silti viholliset eivät respawnanneet kerran putsatuille alueille.

Sivuhuomiona, noin 10 tunnin kohdalla peli alkoi jatkuvasti kaatuilla latausruuduissa, tämä loppui kuitenkin kun laitoin asetuksista upscaling, frame generation ja latency reduction kaikki pois päältä. Toki jostain syystä peli silti päätti aina välillä laittaa nuo käynnistyksessä takaisin päälle, joten asetukset piti tarkistaa aina pelisessiota aloittaessa. En lähtenyt tätä sen enempää ihmettelemään kun vaikutusta toimivuuteen tai grafiikkaan ei näillä mielestäni juuri ollut, näillä pääsin pelin loppuun ongelmitta.

Yleisarviona ehdottomasti pelaamisen arvoinen, kokonaisuutena annan arvosanan 9- / 10. Uudelleenpeluuarvoa en ainakaan nyt heti pelillä kuitenkaan näe.

 

[arcane]

Blue Prince (Pc, Steam)

Tämä meni "läpi" 24 tunnin pelaamisen jälkeen. Ensimmäinen tavoite, siis huone 46 saavutettu. Paljon jäi epämääräisiä paikkoja, kassakaappeja ja paikkoja, jossa selvästi voi tehdä jotain, mutta joita ei joko ymmärtänyt tai tarvittava väline ei siunaantunut käytettäväksi. Aika hitaasti tuota käytiin läpi, kun kaksi pelaajaa luki tekstejä, välillä jäätiin katsomaan huoneiden yksityiskohtia, eikä avokki muutenkaan pysynyt ihan perässä jos kiirehdin kauhealla tahdilla.

Mielenkiintoinen konsepti, että puzzle-pelissä on alue, joka on joka kerta hieman erilainen. Jokaisella kerralla tuntui, että peli etenee, mutta myös toisinaan melko pienin askelin. Ymmärrän mitä hommassa haetaan takaa, peliin pitää suhtautua hidastempoisena ja olisi hyvä olla mielessä useampi kuin yksi tutkittava juttu, jotta ei jumita RNGn armoilla. Ymmärtääkseni koko konsepti alkoi vain lautapelinä, jossa laattoja vedetään pussista. Yllätyksellisyys pitää otteessaan, mutta ei ole vaikea nähdä miksi ihmiset samalla myös kyllästyvät kesken, pitävät hommaa ajanhukkana tai eivät pidä koko pelistä. Melko haastava asia on se, ettei pelikerrasta osaa ihan aina sanoa kuinka kauan se tulee kestämään - välillä kun "otetaas vielä yksi nopea päivä", huomataankin monta uutta asiaa ja tutkittavaa, ja noin 30min olettaman sijaan sohvalla istuttiinkin seuraavat puolitoista tuntia. Toisaalta itse pidin tästä satunnaisuuden muodosta paljon enemmän kuin esimerkiksi Outer Wildsin aikarajasta, jossa välillä odoteltiin vain ajan kulumista tai matkustettiin samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen, josko tällä kertaa ehtisi lukea kaikki vinkit.

Ehkä hieman vaikea suositeltava, mutta kokonaisuutena pidin oikein hyvin. Ja enköhän minä palaa vielä takaisin yrittämään ratkaista lisää mysteerejä. Pelkään vain, että jatkossa ollaan vielä enemmän satunnaisuuden armoilla ja peli muuttuu ikäväksi grindaamiseksi tai puurtamiseksi. Tai sitten tarina tai puzzlet alkavat mennä yli hilseen ja pelintekijä haistelee jo liikaa omia pierujaan, kuten on ollut vähän havaittavissa monissa muissa peleissä, jossa homma menee pahimmillaan joksikin yhteisölliseksi kryptojen ja ARGn ratkomiseksi (mikä ei itseäni kiinnosta tippaakaan). Pitäisi osata sitten lopettaa ajoissa.

 

[arcane]

Aloitin Steam Deckillä myös Animal Well, kun aiemmin raportoidut Dead Space ja Re-Volt tuli taputeltua. Ilmeisesti Animal Wellissä nimenomaan kannattaa pitäytyä vaan päätavoitteessa eikä lähteä ratkomaan muita puzzleja, kun siinä päätyy vaan johonkin yhteisöllisen ratkomisen kaninkoloon.

Yllättävän paljon enemmän melko millintarkkaa tasohyppelyä kuin tällaiselta peliltä ehkä odottaisin. Mutta ihan tunnelmallinen meno ja kivan erilainenn ulkoasu, ja mukavan erilaiset kyvyt tasohyppelyyn ja puzzleratkontaan. Vaikeustaso kuitenkin noin muuten melko helppo. Taidan tosiaan pitäytyä tavoitteessa, että löydän kaikki piilotetut munat, joita taitaa maailmassa olla 64. Tähän asti olen löytänyt 16 parissa tunnissa, joten joko olen sokea kuin lepakko tai olen yhä melko alkupuolella peliä. Mukavaa on se, etten osaa arvata enää yhtään millaisia apuvälineitä voisin maailmasta vielä löytää. Pari ensimmäistä olin spoilaantunut jostain kauan sitten katsomastani arvostelusta tai trailerista, mutta olettaisin että erilaisia juttuja nähdään vielä lisää.

Steam Deckin ruudulta välillä vähän pientä piiperrystä, mutta näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Hauska kun peli mahtuu noin 30 megatavuun, mutta sitten taas yllättävänä piirteenä se syö Steam Deckin akkua ihan huomattavan nopeasti. Tähän tosin oli huomattavan helppo ratkaisu: Jos rajoittaa pelille TDP limitin 5 wattiin, kokonaiskulutus tippuu noin 7-8 wattin tasolle siitä huolimatta, että pyörii edelleen 60fps ilman että olisin kertaakaan havainnut edes pientä töksähtämistä. Samaan aikaan arvioitu akunkesto kasvoi noin 7-8 tuntiin, eli vähintään kaksinkertaistuu. En oikein ymmärrä näitä tehojuttuja ja millä logiikalla TDP toimii vaikuttamatta merkittävästi suorituskykyyn, mutta onneksi tällainen hyvin yksinkertainen liukukytkin tarjotaan tällaisellakin tampiolle kokeiltavaksi. Samalla noteerasin, että peli käyttää suurimmaksi osaksi GPUta ja CPUta ei juuri lainkaan, joten en tiedä voisiko akunkestoa optimoida entisestään esimerkiksi kellotaajuutta säätämällä.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 46.

Turmoil

Drill, baby, drill. Öljyryntäys lännessä, jossa pelaajan pitää pumpata mustaa kultaa maasta aikarajan puitteissa. Peli on jaettu "vuoden" kestäviin rykäyksiin, joiden välissä ostetaan päivityksiä kaupungissa ja sekaannutaan sen politiikkaan. Tekoälykilpailijat puuhailevat samaa omilla kentillään, joskin epäilen vähän miten tarkasti heidän porailujaan simuloidaan.

Peli on liian helppo ja siihen kannattaa suhtautua leppoisana aarteenetsintänä. Kilpakumppaneilla ei ollut mitään toivoa pysytellä pormestarikisassa mukana. Pelin läpäisyn jälkeen aukeaa korkeampi vaikeustaso, mutta siinä tekoäly kuulemma huijaa härskisti.

Figment 2

Todella köyhän miehen Psychonautsille ei jatkoa kaivattu, mutta tässä sitä kuitenkin olisi. No, musikaalit ovat nolo nautintoni, joten pannaan menemään.

Olin painanut muistot ensimmäisestä pelistä mieleni syvimpään kolkkaan, mutta kakkososan käynnistyttyä ne palasivat kuin posttraumaattinen stressireaktio. Sama jatkuu: helppoa taistelua, hassuja lauluja, menetteleviä puzzleja ja aivan käsittämättömän surkeita vitsejä. Nauroin yhdessä kohdassa. Surrealisminuppi väännetään ällötyskynnyksen yli, ja päähahmo on yksi pelihistorian rumimmista. Teemat poukkoilevat hämmentävästi: Figmentit ovat valtaosan ajasta vähäjärkisiä lastenpelejä, mutta kehystarina on vakavaa aikuisten draamaa. Kenelle tämä oikein on tehty?

Ykkösestä on kuitenkin parannettu. Tappelu ja pulmat ovat helppoja, mutteivät täysin aivokuolleita. Enimmäkseen sellaista 3/10-tason viihdettä, jos käytetään koko pisteskaalaa. Hyvä finaali pelastaa jälleen paljon.

Aven Colony

Kaupunginrakennus vieraalla planeetalla. Peli on aika simppeli eikä tavoittele esim. Surviving Marsin syvyyttä. Se on myös rakentelupeliksi harvinaisen kenttäpohjainen. Yksi kartta ei kovin kauaa viihdytä, eikä sen tarvitsekaan, koska siinä on aina selkeä tavoite jonka saavuttamiseen menee yleensä parikolme tuntia. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan paikkaan, jossa on omat haasteensa ja kikkansa. Mitään tekniikkapuita ei onneksi tarvitse juosta joka kerta läpi, rakentamista rajoitetaan hyvin vähän.

Grafiikat ovat näyttävät mutta sieluttomat, niistä tulee mieleen ison budjetin kännykkäpelit. En oikein pitänyt valmistuvien kaupunkien ulkonäöstä. Ne ovat laatikkokasoja, ja tietkin ovat rumia tunneleita, koska planeetan ilmaa ei voi hengittää. Ei tunnu että siirtokunta juurtuu planeetalle pysyvästi, pikemminkin näyttää kuin tuuli voisi puhaltaa sen tiehensä milloin vain. Lyhyiden kenttien aikana kaupunkeihin ei ehdi syntyä kunnollista omistajuuden tunnetta. Ne eivät tunnu omalta kodilta, vaan ratkaisulta kunkin kentän muodostamaan puzzleen.

Planeetan alkuasukkaat ovat äkkipikaista sorttia.

Talous on hieman vinksallaan. Pelissä on oikeat ja väärät valinnat joita voi tehdä, mikä panee ihmettelemään miksi ne väärät valinnat on pelissä ylipäätään. Harvoin esimerkiksi näkee niin hyödytöntä rakennusta kuin Aven Colonyn aurinkopaneeli. Jos haluat lisää sähköä, rakennatko mieluummin:

• aurinkopaneelin, joka tuottaa 8 sähköä ja maksaa 12 naniittia
• geotermisen voimalan, joka tuottaa 200 sähköä ja maksaa 24 naniittia?

Miksi kukaan ikinä, missään tilanteessa, haluaisi rakentaa aurinkopaneelin? Toinen esimerkki: päätät että kaupunki on tarpeeksi iso etkä tarvitse enempää asukkaita. Kiellätkö maahanmuuton poliittisella linjauksella (asukkaat mököttävät) vai sammutatko maahanmuuttoaseman (säästät vähän sähköä)? Toinen vaihtoehto on yksiselitteisesti toista parempi. Miksi se poliittinen linjaus on pelissä, kun sillä vain ampuu itseään jalkaan?

Kenttien välillä kulkee tarinakin, jota seuraa paremman puutteessa mutta mitään maailmanluokan scifiä se ei ole. Loppunäytös bugitti ja jouduin katsomaan sen Youtubesta. En saa niitä viittä minuuttia koskaan takaisin.

Where Water Tastes Like Wine

Kulkuriromantiikkaa tihkuva peli tarinankerronnasta. Pelaaja on kiertolainen, joka häviää pokerissa epämääräiselle hepulle ja saa tehtäväkseen levittää tarinoita pitkin 1920-luvun laman aikaisia Yhdysvaltoja. Tunnelma on alusta asti todella hieno ja varsinkin äänimaailma iskee täysillä. Musiikki on hävyttömän hyvää, samoin ääninäyttely. Kaikki eivät tosin pidä kantrista.

Tarinantynkiä löytyy ympäri karttaa ja ne kasvavat paremmiksi tarinoiksi, kun niitä kertoo vastaantulijoille. Alussa ärsytti, kun jokainen kaveri halusi kuulla vain hauskoja tarinoita, eikä niitä ollut pakissa ainuttakaan. Kummitusjuttuja olisi kyllä riittänyt. Jokainen stoori liittyy johonkin viidestä genrestä, ja joskus on vaikea päätellä mihin niistä. Hupijuttuna pitämäni tarina olikin pelin mielestä kauhua ja kauhu toimintaa. Genret pitää joskus vain muistaa, samoin se miten tarina edes meni. Ensimmäisen kerronnan jälkeen niistä näkee valikossa enää pelkän otsikon. Pelistä ei kannata pitää pitkää taukoa, muuten tärkeät jutut voivat unohtua.

Pelaaminen on sitä, että pitää päätellä millaisen jutun vastapuoli haluaa kuulla, ja peli rajoittaa millaisia tarinoita voi kertoa. Samaa kaskua ei tietenkään voi kertoa samalle tyypille kahdesti, muttei myöskään samasta aiheesta samana iltana. Säännöt oppii nopeasti. Tarinoinnin lisäksi on kevyttä resurssienpyörittelyä ja minipeliä matkustaessa. Välimatkat ovat pitkiä ja kaikki matkustaminen on joko hidasta, kallista tai vaarallista, joten päätöksiä pitää tehdä. Lisäksi Yhdysvaltojen kartasta on hyvä olla perustiedot hallussa. Ennenkuin tuhlaat kaikki rahasi junalippuun Santa Fehen, kannattaa tietää etukäteen missä se on. Peli ei nimittäin kerro.

Maantietä pitkin kuljen, kunnes viikate mut niittää, kodin portin taakse suljen, mulle laulu tämä riittää...

Pieniä ärsyttävyyksiä on paljon. Miksi autot kulkevat vain yhteen suuntaan, miksi pelihahmo viheltee eri kappaletta kuin taustamusiikissa, miksi peli nykii ja pätkii kuin Cyberpunk parhaina päivinään? Isoin ongelma on että peli on liian pitkä. Mekaniikoissa ei ole läheskään tarpeeksi syvyyttä kestoon nähden, joten peli on tasapaksua pullaa. Kärsimättömyys hiipii puseroon jo ennen puoliväliä. Vahva tunnelma ei yksinään riitä kantamaan kymmentuntista peliä.

 

[Elmeri1.0]

Zelda Majora's Mask

Perus Zelda, heti alusta alkaen ei mitään käsitystä mitä pitää tehdä ja mihin mennä. Kaikille puhuttu, joka paikka koluttu mutta vastaus on aina Ei.

Pelin "keiju" sanoo että jatketaan etelään joka on suoraan eteenpäin siitä kohdasta ja siellä ei ole mitään. Joka nurkka nuohottu, missäään ei ole mitään, mihinkään ei pääse ja ufufjjdjskf ughhh.

Haluat maitoa? |Ei ole pulloa. Haluat ostaa taikapavun? Et osaa käyttää sitä. Haluat osallistua target kisaan? Ei ole jousipyssyä. Haluat mennä tänne? Kivi tippui tielle ja et pääse.

Tässä sentään sai tunnin pelattua ennen umpikujaa, kuten esim Link Between Worlds sai pelattua noin minuutin ja mihinkään ei päässyt.

Luin jopa walkthruun ja siellä sama, mene etelään swamp alueelle. No se on koluttu mutta mistään ei saa mitään, mihinkään ei pääse.

Nämä 35v harrastamisen ja tuhansien pelien kokemuksella. Ainoa pelisarja missä ei pääse alkua pidemmälle kun mitään ei voi tehdä ja mistään ei saa mitään, npc:illä ei mitään sanottavaa

Uskomaton pelisarja kaikenkaikkiaan. Täydellinen pelattavuus, musiikit mutta punaisen langan täydellinen puute tekee näistä pelikelvottomia.

 

[Feuersturm]

Viime aikoina lähinnä tullut otettua rahat takaisin. No ei aina mutta...

Rage 2

Ihan... ok. Hyvin nopeasti alkoi toistamaan itseään. Ammuskelu kantaa juuri ja juuri lyhyen pääjuonen läpi. Avoin maailma ei tuo juuri mitään lisäarvoa, joten olisi melkein yhtä hyvin voinut olla perinteinen putkiräiskintä. Ajaminen nostettu ykkösen täysin turhasta lähinnä välttävälle tasolle. Jopa siinä määrin, että ennemmin vain lensin suoraan paikasta A paikkaan B. Aika pirun epäintuitiivinen järjestelmä päivityshommia varten, jossa osa toiminnoista toimii hiirellä ja osa näppäimillä. Turhia takaperinvolttikuolinanimaatioita olisi voinut vähän hillitä. Enemmän eloa maailmaan, ajamiseen reilusti lisää painoa ja fysiikkaa ja ammuskelu priimaksi niin olisi voinut olla keskitasoa kovempi peli.

Ghost Recon Breakpoint

Ei kiinnostanut edes etäisesti vuosiin. Näytti perushötöltä. Sitten John Romero (!) suositteli eräässä haastattelussa ja päätin kokeilla vastoin ennakko-odotuksiani. Ei kiinnostanut edes etäisesti vieläkään.

Mafia: Definitive Edition

Alkuperäinen vaikutti ihan kiintoisalta, mutta jäi tuolloin 2002 RTCW:n moninpelin jalkoihin, joten kaipa tämän aukon sivistyksessä voi paikata kunnon remakella? Ehkä, mutta ei tätä kyllä jaksanut. Tokihan Goodfellas on kova ja tällainen rääsyistä rikkauksiin -tarina menisi varmaan kunnon pelin ohella kevyesti läpi, mutta kaupunki on pelkkä statistien täyttämä tyhjä kulissi, ajaminen vähän sinne päin (olettaakseni) ajanjaksolle ominaisine kärryineen ja toiminta tunnotonta perushuttua karmealla press x for takedown -lähitaistelulla, jossa kaikki on ennalta purkitettua animaationtynkää. Kakkosen pelasin läpi Xboxilla aikoinaan, mutta ei sekään tajuntaa kyllä räjäyttänyt. Taisi GTA IV:n loputonta hupia tarjonnut hiekkalaatikko hemmotella aikoinaan vähän liikaa, mikä vaikutti suhtautumiseeni muihin saman genren peleihin.

Resident Evil Village

Niin kokeilinko minä tätäkin...? Tiesin kyllä mitä on luvassa, joten en ole varma miksi oletin että saattaisin jopa pitää tästä. Aivan karmaiseva taistelu. En kyllä siitä nelosen remaken ammuskelustakaan ollut haltioissani, kun tämä RE Enginen fysiikka on niin japaninpalikkaa kuin olla voi. Tällaisissa maisemissa kyllä kelpaisi kunnon toiminta jossa sattuu ja tapahtuu eikä vaan olla pykimässä kuin vuonna 2004. Ehkä Ill (huom. "ILL") sitten?

Besiege

Vuosia sitten ajattelin että olisiko hauskaa suorittaa tehtäviä mahdollisimman nopeasti. Siis alle sekunnissa. Tai 0.1 sekunnissa. Ehkä menee vähän pelin pointti ohi. Päätin lähteä yrittämään samaa uudelleen, mutta enpä tiedä kauan sitä jaksaa.

Wreckfest 2

Ollut aina silloin tällöin testissä, mutta en usko että enää lähden jahtaamaan top 10 -aikoja kuten ensimmäisessä. Ajomalli on kyllä silkkiä sylissä, ja autot tuntuvat mukavan painavilta, joten massaa on luonnollista heilautella mutkista. Miksi kanttaukset ja rataa reunustavat pienet kohoumat kuitenkin hidastavat ikään kuin ne olisivat rangaistuksia oikomisesta? No, hieno fysiikka kuitenkin. Parhammillaanhan Wreckfest on puhtaasti ajettuna jokamiesluokkana, ei romurallina. Mutta en usko että enää lähden nettiin ajelemaan, tai jos lähden, varmaan ehkä sitten vaan huvin vuoksi. Tosin niinhän se sekunnin kymmenyksien hinkkaaminen alkoi viimeksikin. Onneksi mielenkiinto ei vedä enää samalla tavalla kilpailemiseen.

Noita

Yli tuhat tuntia, satoja runeja ja monta Nightmare-läpäisyä myöhemmin... jokainen kerta on yhä erilainen. Sitä vaan tietää joka pelin alussa että lopulta jotain odottamatonta tapahtuu juuri silloin kun sitä vähiten odottaa, eikä kuoleminen edes harmita yhtään. Ymmärtääkseni pelistä suurin osa on salaisuuksia, joita en ole lähtenyt sen kummemmin vielä selvittämään, mutta wandien rakentelu on aina hauskaa ja koko touhu on kuin lukematon määrä lottokoneita juonimassa jotain pelaajan pään menoksi.

 

[Raxama]

Dispatch (PC)

Ex-Telltalen porukalta uutta visual novel tyylistä peliä. Tällä kertaa QTE:n lisänä myös muutakin pelattavuutta!

Jos Telltalen pelit noin muuten on tuttuja, niin tietää suurinpiirtein mitä Dispatch pitää sisällään. Ei se varsinaisesti keksi pyörää uudelleen, mutta tarjoaa enemmän pelattavuutta pelkän QTE ja kävelemisen lisäksi. Oikeastaan tässä ei kävellä yhtään, eli se vähäinenkin point'n'click legacy on kuollut ja kuopattu. Temaattisesti peliä vois vertailla samalle hiekkalaatikolle kun se Amazonin sarja The Boys. Huumorikin about samaa tasoa, mutta omat aivot on riittävän sileät et useampaan otteeseen joutu röhöttämään ku mikäkin mielipuoli koneen äärellä.

Pelin premissi on aika perus supersankarihöttöä pienellä twistillä. Hyvikset ja pahikset mättää toisiansa turpaan tauotta. Ihmiset syntyy joko supervoimilla tai ilman ja valitsee puolensa sit jos niitä voimia on. Päähahmolla ei ole, mikä ei toisaalta estä mechapuvussa öyhöttämistä ekan vartin aikana. Asioita tapahtuu, puku on paskana ja uus päivätyö löytyy öh, hälytyskeskuksesta. Mikä onkin sit se pääasiallinen pelattavuus. Kliksuttelet karttaa, lähetät tiimiläisiä paikan päälle missä tapahtuu ja koitat arvailla kuvauksen perusteella ketkä sattuis olemaan oikeita siihen hommaan. Sulla on vaihteleva määrä tiimiläisiä ja valinnat osaltaan vaikuttaa tuohon pelin aikana. Ihan mukiinmenevää kliksuttelua, mutta kovin kummosta syvyyttä tuolta ei kannata odotella, vaikka tuossakin on minmaxaamiselle omat paikkansa jos niin haluaa tehdä, sillä tiimiläiset saavat keikoista kokemusta jotka antavat ihan perinteisiä skill pointteja joita voi asettaa miten haluaa.

Pelin pääpihvi on kuitenkin tarina ja hahmot, sekä peli nytkähtää sen verran verkkaasti liikkeelle ettei tossa tuntia pidempään tarvi makustella onko oma juttu vaiko ei. Käsikirjotus on aika A-luokkaa jokaselta osa-alueelta, sekä ääninäyttelijät on pääosin ihan hyvin valittu. Henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta välttämättä tuo Jesse Pinkmanin näyttelijän ääni ei päähahmolle sovi, sekä se vitun monotoninen youtubevinkuja pitäis pitää aika helvetin kaukana kaikista ääninäyttelyhommista, koska ei sillä taitoa selkeästikkään ole.

Telltalen tyyliin valinnat ainakin näennäisesti vaikuttavat pelin kulkuun ja lopputuloksiin, mikä toisaalta ihan pelaamisen aikana vaikutti pitävän paikkaansakkin enemmän mitä esimerkiksi ekassa Walking Deadissa oli. Mutta sitten taas toisaalta en lähtis kokeilemaan uusintakierroksellekkaan tuon paikkansapitävyyttä, sillä tuo on aika hiuksenhieno illuusio ja kun verhon taakse kurkistaa, on vähän vaikea esittää ettei tiedä todellisuutta. Oli tuossa matkan varrella kuitenkin muutamat päätökset joita piti ruveta pohtimaan ihan pausettamisen kautta, sillä usein näissä on aikarajat. Telltale-tyyppisesti kuitenkin vasemmassa ylänurkassa vilkkuu jatkuvasti "X will remember that", vaikka todellisuudessa tuntui ettei kukaan muistellut ikinä yhtään mitään. Harvalla valinnalla oli mitenkään pitkäkestoisia vaikutuksia.

Kestoa tällä raiteilla kulkevalla matkalla on noin 8h, mikä voi tuntua aika vähäiseltä pelin 30€ hintalappuun peilaten. Peli on toisaalta kyllä niin tiivis paketti, ettei tuossa kovinkaan montaa ylimääräistä minuuttia ole. Hintalappu saattaa äkkiseltään hirvittää, mutta ainahan voi alennuksia odotella. Pelillä on tosin sen verran valtava hype päällä, että epäilen noita nähtävän kuitenkaan ihan hetkeen.

Jos veikkausta tulis heittää, niin kyllä tälle varmasti jatkoakin ollaan kehittämässä. En vaan tiedä miten tuon toteuttavat, sillä pelissä on aika villisti toisistaan eroavia lopputulemia, mikä helposti tarkottaisi että yhden pelin sijasta tarvitsisi kehittää kaksi. Vaihtoehtoisesti taas mitätöidä kaikki mahdolliset loput heti alkuunsa ja jatkaa miten jatketaan, mutta tuo olisi vähän typerä ratkaisu valintoihin pohjautuvassa pelissä. Tai sitten yhdestä mahdollisesta lopusta jatketaan ja sillä selvä, mutta tähänkin pätee ylempi toteama. Oli miten oli, niin kyllä tämä sen verran hyvin upposi, että vähintään mielenkiinnolla seuraan mitä tapahtuu jatkossa.

Mutta toisaalta samalla olen sen verran pessimisti, että Walking Deadin ykköskausi oli hyvä, mutta kakkonen taas ei. Realistista olisi sekin, että tässäkin tapahtuu sama homma.

Arvosanaksi 8/10. Nautittava matka, mutta hyvin kertakäyttöinen teos noin muuten. Kiinnostaisi sinällänsä nähdä muutkin valinnat, mutta se samalla myös tarkottaisi 80% saman materiaalin katsomista läpi

 

[Algron28]

inZOI ("Simsintappaja") (2025)
- Steriiliä tylsyyttä AI:lla maustettuna.


Viime vuoden maaliskuussa kovalla ryminällä Early Access julkaistun inZOI pelin piti monen mielestä olla se Simsin tappaja. Nyt melkein vuotta myöhemmin tarkasteltuna Electronic Artsilla tuskin on kovin hätää tämän suhteen ja näin kertova myös pelin Steam statistiikat.



Julkaisun kovasta rytinästä ja hypestä huolimatta pelia pelaa vain keskimäärin ~3000 pelaajaa vaikka sitä on myyty arviolta reilusti yli miljoona kopiota. (Vertailun vuoksi The Sims4, joka on julkaistu 2020 nauttii 40 000 pelaajasta). Mitä siis kävi?

Kerrottakoon heti alkuun omasta taustasta. Olen itse pelannut vain The Sims ja The Sims 2 pelit silloin kauan sitten kun ne ilmestyivät ja life sim pelit eivät itselle ole ollut se kaikkein suosituin kategoria vaikka aikanaan nuo kaksi peliä olivatkin aika tajunnan räjäyttävä kokemus verrattuna siihen mitä pelit yleensä tuolloin olivat. En siis tiedä juuri muiden nykyaikaisten life sim pelien tasoa vaan mietteeni perustuvat lähinnä siihen viihdyttääkö joku minua vai ei.

inZOI peli alkaa visuaalisen alkuhötön jälkeen hahmon tai hahmojen luonnilla. Tähän saa palamaan aikaa tuhottomasti jos niin haluaa sillä erilaisia yksityiskohtia voi hioa aika laajasti. Jos ideat tuntuvat loppuvan, voi vaikutteita ja valmiita hahmoja hakea pelintekijän canvas nimiseltä sivustolta (jonne joutuu toki yllätys-yllätys rekisteröitymään). Mainittakoon jo tässä vaiheesa ensimmäinen hiertänyt asia. Vaikka säätömahdollisuuksia ja erilaisia vaihtoehtoja on iso liuta, ja valmistaja tarjoaa mahdollisuuden käyttää joko tekoälyä tai itse ladattua kuvaa esimerkiksi vaatteiden kuvointiin niin en ainakaan itse meinannut oikein mieleistä hahmoa saada. Pelin korealainen tausta kuultaa läpi hyvin silotelluissa kauneusihanteissa ja varsinkin kasvojen osalta tuntui että kaikki vaihtoehdot näyttivat jotenkin joko luonottomilta tai korealaisilta. Myös suurin osa vaatteista tuntui ärsyttävän samanlaisilta tyylin suhteen ja tässäkin ilmiselvästi Korealainen muotisuuntaus näkyi. Lisäksi ei valittu vain yhtä vaaterkertaa vaan erikseen pystyi valitsemaan useita eri tyylejä, työ, vapaa-aika, yö asu, uima-asu, talvi, kesä yms yms. Mikäli kuitenkin lopputuotokseensa on erityisen tyytyväinen myös oman tekeleen voi Canvas palveluun ladata muiden käytettäväksi. Ulkonäön lisäksi hahmolle määritellään luonne, mieltymykset ja halutessaan myös jonkinlainen päämäärä elämään. Kaikki nämä oli mahdollista myös arpoa "nopalla" mikäli ei viitsi itse vaivautua.

Tämä jälkeen valitaan yksi kolemsta eri kaupungista (ja tarkennuksena, peruspelissä on vain 1, mutta ilmaisen DLC:n lataamalla saa kaksi lisää, miksi se on erillinen DLC? Varsin hyvä kysymys.) ja tämän jälkeen kaupungista voi ostaa joko valmiiksi kalustetun asunnon tai tyhjän tontin ja alkaa itse rakentamaan. Alkupääoma ei ole valtaisa, mutta kyllä sillän jokinlaisen hökkelin saa. Pelissä myös on mahdollista ottaa jonkinlainen asuntolaina (Ah, ihana velkavankeussimulaattori).

"Simsintappaja" on kyllä ensivaikutelmalle kuvaava nimi. Graafisesti peli on todella näyttävä ja kaupunki tuntuu elävältä ja nätiltä muiden Zoiden kuhistella siellä. Mutta kuhina ei tarkoittaisi että siellä oikeasti olisi tekemistä.....

inZOIn suurin ongelma tällä hetkellä on että itse pelaaminen on auttamattoman tylsää. Minkäänlaista mukaansa tempaavaa peliluuppia ei ole ja vaikka kaupunki näyttää eloisalta niin varsinaista tekemistä siellä on kuitenkin melko vähän. Mikäli huijauksia ei halua käyttää on yksi ensimmäisistä asioista työpaikka. Korealaisittain työpäivän kesto on 9 tuntia ja ottaen huomioon huonosti balansoidun ajakäytön tahtoo lyhyelläkin työmatkalla tuhlautua se tunti suuntaansa eli käytännössä arkipäivisin kokopäivätyön lisäksi ei kerkeä tekemään paljoakaan muuta. Ja kyllä, siellä töissä pitää tehdä asioita, ja kuten joillakin oikeassa elämässä niin työpäivät inZOIssa ovat tylsiä ja toistavia. Työtä tehdään 5 päivänä viikossa. Töissä on tiettyjä tehtäviä mitä pitää tiettyyn aikaan meneessä tehdä. Nämä tehtävän käytännössä ovat sitä että käsket Zoisi vaikka mennä tietokoneelle tekemään kyseisen asian. Sitten odotat ja varmistat että Zoi saa sen tehtyä jonka jälkeen odotat toista tehtävään ilmestyvän, jotta voit suorittaa sen. Ja jos olet liika luvatta pois töistä tai et suorita tehtäviä sinua rangaistaa. Jossain vaiheessa huomaat että tämä olikin oravanpyöräsimulaattori. Se mikä tekee tästä tylsää on toisto. Jokainen päivä on samanlainen. Jokaisena päivänä on ihan samat tehtävät ihan samoihin kellonaikoihin. Lisäksi näiden tehtävie väliin jää paljon luppoaikaa jolloin on vissiin tarkoitus lätistä paskaa työkaverien kanssa tai jotain. Omasta mielestä suurin ongelma työssä on se että se ei haasta mitenkään pelaajaa. Se on pakollinen toistava paha joka muuttuu melko nopeaksi pakonomaiseksi naksutteluksi.

Entä sitten muu elämä? Käytännössä se menee aika pitkälle Zoin pakollisten tarpeiden ja päähänpistojen toteuttamiseen



Normaalien pakollisten tarpeiden lisäksi myös hauskuudesta, sosiaalisuudesta, huomiosta ja energisyydestä on pidettävä huolta ja oikeastaan se suurin osa vapaasta ajasta kuluu sitten näiden pyöritykseen. Lisäksi Zoi:t voivat saada erilaisia hinkuja tehdä milloin mitäkin typerää ja näihin on sitten joku tietty aika reagoida ja tehdessä saa sitten "kissakolikoita" joilla voi ostaa hömppää. Nuo hinkunat ovat usein aika randomeja ja toisaalta taas ne joskus katoavat oudosti ennenaikojaan ja joskus taas kuitaantunvat tehdyksi itsestään. Vaikuttaa että tuo systeemi ei toimi luotettavasti.

Oikeastaan luotettavuudesta päästäänkin sitten siihen toiseen ongelmaa. Bugeja... bugeja.... ja vielä enemmän bugeja. Ja niitä bugeja on todella paljon. Huomattava osa liittyy hahmojen kulkuun. Zoit haahuilevat epämääräisesti ja kulkien välillä objektien ja seinien lävitse. Välillä jäävät hetkeksi jumittamaan varsinkin silloin kun iso määrä on kerralla liikkeellä (esimerkiksi töistä lähdettäessä) ja näiden jumitusten ja yleensäkin AI:n reittien tehottomuuden takia sitä aikaa välillä haaskautuu turhaan siirtymisessä ja yksinkertaisissa asioissa.

Sitten on niitä bugeja jotka liittyvät suoraan pelin logiikkaa. Jossain vanhassa Sims pelissä tämän saattoi antaa anteeksi koska sen ajan peliltä ei edes odottanut ihmeitä. Tällaisella "realismillä" markkinoidussa teoksessa rima taas on huomattavasti korkeammalla. Tässä on nyt vain pieni osa sellaisia jotka itsellä oikeasti tökkivät.


Kutsuin jonkun naapurin ensimmäistä kertaa kylään ja se pisti nukkumaan minun sänkyyn. Ja ei mitkään pikkutorkut vaan veti kunnon monen tunnin unet.


Kutsuin työpaikalta jokun äijän käymään ja koitin sitten tanssia sen kanssa radioista soivan "romanttisen" musiikin tatiin ja nämä kaksi sitten jamittivat jotain diskotanssia eri huoneissa.



Kaupungin kebulassa kaksi Zoita jumitti keskenään kun molemmat olivat menossa samasta ovesta eri suuntiin yhtä aikaa.

Nämä tuntuvat yksittäin hyvin pieniltä asioilta mutta kun näitä tällaisia pikkuasioita on jatkuvasti. Ja kaikein tympeimpiä ovat ne pikkuasiat jotka tuhlaavat sitä vähää vapaata aikaa. Kahvilassa ei ollut roskakoria ja koska Zoi siivoaa syötyään lautasen roskiin lähti se kadulle viemään sitä siellä olevaan roskakoriin. Töissä taas toinen Zoi käytti juuri keittiön lavuaaria joten minun Zoi lähti kauas vessan altaaseen pesemään lautastaan syönnin jälkeen. Meni vielä miesten vessaan. Kotona kun otan jääkaapista aikaisemmin tehtyä ruokaa (jos tekee ison annoksen niin loput voi säilöä, mutta annos pitää ottaa jääkaapista ensin pöydälle ennenkuin voit ottaa siitä itsellesi annoksen syötäväksi) Zoi valitsee randomistin jonkun pöydä asunnosta mihin sen laittaa. Välillä siis lähtee jopa makuuhuoneeseen viemään sitä jne jne. Näitä logiikkavirheitä on valtavasti ja ne eivät enää ole hauskoja.


Mainitsen vielä lopuksi yhden asian mikä hiertää. Ja se on sosiaalinen kanssakäyminen. Yksi jäykimmistä asioista on sosialisoituminen muiden kanssa. Jos halat jutelle jollekkin toiselle niin usein pelin äly toimii niin että sinun hahmo kävelee jonnekkin vapaaseen penkkiin. Tämän jälkeen se jää odottamaan että se toinen henkilö saapuu johonkin läheiseen penkkiin ja vasta sitten alkavat jutella. Esimerkiksi viereisessä toimistopöydässä istuvalle työkaverille ei voi työn ohessa jutella vaan juttelun interaktion valittaessa molemmat nousevat ja lähtevät juttelemaan kahvihuoneeseen. Monesti tämä molempien osapuolten odottelu johtaa siihen että aikaa tuhlautuu suhteettoman paljon verrattuna mitä esimerkiksi seisaaltaa keskustelu juuri siinä missä olivat olisi vienyt.
Tämä vaikuttaa suoraan sellaiselta mihin on pelintekijä hieromassa jotain AI:ta mutta ainakin nykyisellään se on sekavaa. Erilaisia keskusteluvalintoja Zoiden kanssa on aivan liikaa. Suurin ongelma on siinä että kun aiheita on paljon muodostuu valikosta turhan monimutkainen. En ole myöskään vielä hoksannut minkä perusteella mitäkin kannattaisi valita vai onko sillä loppupeleissä edes merkitystä. Toki sieltä löytyy suoraan joko positiivisiä tai negatiivisiä valintoja. Halutessaan muille voi olla myös ilkea.

Tämän lisäksi Zoiden kanssa voi viestitellä myös puhelimella (itseasiassa tähän on mallinnettu älypuhelin aika pitkälle. Sen kautta maksetaan laskut, haetaan töitä, lainaa yms yms erilaisten appien kautta).

Viestittelytoiminto on tällä hetkellä hyvin rajattua eli siellä on vain valmiita valintoja ja tämän takia koko viestittely on sisällötöntä höttöä. Tämä viestittely on äijän kanssa jonka tapasin töissä ja puhuttiinko kenties kerran ja sen välkeen viestittely on ollut tällaista kokonaisuudessaan.

Lisäksi koko sosiaalisessa toiminassa ongelma on mielestäni että jokainen Zoi jonka kanssa olet jutellut misään ikinä tulee kontaktiksi puhelimeen. Eli sulla on kohta puhelin täynnä henkilöitä joista ei ole mitään käsitystä ketä ne nyt edes olivat ja missä tapasit. Ja tietenkään mitään hakutoimintoa ei ole jotta voisit ehkä löytää sen jonkun jonka kanssa jotain haluaisit tehdä.



Kaikenkaikkieen inZOI on tällä hetkellä siis kategoriassa "moni kakku päältä kaunis". Se näyttää hienolta ja upealta mutta alkuhuuma haihtuu hyvin nopeasti ja pelistä jää vain steriili sieluton tunne. Kaikki tuntuu hyvin geneeriseltä ja tylsältä. Monet asiat toimivat huonosti. Pelaaminen ei ole hauskaa vaan toistavasta vaivasta ei tunnut saavan oikein mitään palkintoa. Joku voisi tähän mainita että pelihän on vielä early accessissä. Kyllä näin on, on kohta ollut vuoden. Ja se on mielestäni osa ongelmaa. Early access on mielestäni ymmärrettävää silloin kun peli on hyvin lähellä julkaisua. Tai kun peliä tekee pieni indie studio. Tämän tuotoksen tapauksessa kysessä ei ole kumpikaan noista sillä pelin Korealainen tekijä inzoi studio, jolla on n 150 työntekijää on osa Krafton Inc:iä jolla taas on Wikipedian mukaan yli 3400 työntekijää ja vuoden 2024 liikevaihto 1,9 miljardia USD. Pelin kehittäjän on vasta julkaissut jonkinlaisen todella pitkän roadmapin tälle vuotta. Olen hieman epäileväinen kuinka paljon tästä listasta kykenevät saamaan tälle vuotta tehtyä, mutta en pidättelisi henkeä. Steam statistiikka katsoessa vahvistuu mielikuva Pulkkisen vanhasta viisaudesta: "Releet on viimeisen päälle mut sisällä on pelkkä tuhnu"

 

[arcane]

Nuo hinkunat ovat usein aika randomeja ja toisaalta taas ne joskus katoavat oudosti ennenaikojaan ja joskus taas kuitaantunvat tehdyksi itsestään. Vaikuttaa että tuo systeemi ei toimi luotettavasti.

Kuulostaa melko tarkalta reaalimaailman simulaatiota.