Feminismi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

[amblik]

Olisi ihmiselle hyödyllistä nähdä olevansa omien tunteidensa juurella, generoimassa niitä, ja pitää itseään vastuussa siitä, mitä tuntee. Puhumattakaan siitä, mitä johtopäätöksiä ja ajatuskulkuja tunteistaan vetää.

Tämä on kyllä siis aivan täysin vastoin nykyistä tieteellistä ymmärrystä, että ihminen itse vain generoisi vapaasti valiten tunteensa. En tiedä mistä tällainen idea on tullut, toki ketjussa muutenkin paljon keittiöpsykologien mutuilua.

Voimme kyllä tietoisesti vaikuttaa siihen miten nouseviin tunteisiin suhtaudumme, mutta mitään näyttöä sille ei kyllä ole että voisimme vain niin halutessamme jättää kokematta jonkin tunteen kokonaan ja valita mitä tunteita tunnemme.

 

[sniperfin]

Oletko sitä mieltä, että homot ovat viallisia tai vammaisen elämä ei ole elämisen arvoista? Jos et ole, niin et varmaan sellaista lapselle sanoisi.

En ole, mutta jos joku on sitä mieltä niin sinun mielestäsi hänen pitäisi se sanoa lapselleen koska empatia syistä (tai muista syistä, esim. ei halua loukata lastaan ja katkaista esim. välejä häneen) ei pidä jättää totuutta sanomatta.
Omasta mielestä varsinkin vanhempana ei nyt ihan mitä tahansa kannata lapselle sanoa vaikka mieli tekisi. Eikä myöskään muille ihmisille vaikka näin netin aikana joka ikinen kommenttiosasto on vessan seinä ja näyttää melkein siltä että
ihmiset kilpailevat sillä kuka saa loukattua ihmistä jonka näkee vihollisena (mikä sekin on nykyajan ongelma, on vain vihollisia ja omia) eniten.

Pointtini ylipäätään oli, että empatian ei pitäisi antaa estää sanomasta ääneen totuuksia, joista jollekin tulee paha mieli.

Selvä. Sano sitten vaikka kaverillesi että kylläpäs hänen tyttärensä on ruma ja vähän lihavakin kun menet rippijuhlille.


Kuten varmasti esimerkistä ymmärrät, ihmiset tekevät tuota koko ajan, koska olemme sosiaalisia ja empaattisia.
Tiedät miten itse suhtautuisit jos joku sanoisi noin tyttärestäsi ja tiedät myös että siinä hyvin todennäköisesti menettää yhden kaverin niin vaikka tytär olisi ruma ja vähän lihava niin sanot kuitenkin että on kyllä nätti mekko ja kylläpäs ne lapset kasvaa nopeasti kun nyt jo ripille kun vähän aikaa sitten leikki hiekkalaatikolla.

 

[ttm]

Tämä on kyllä siis aivan täysin vastoin nykyistä tieteellistä ymmärrystä, että ihminen itse vain generoisi vapaasti valiten tunteensa.

Toki käytännössä kaikilla on niin paljon identiteettiä, mielipiteitä, toiveita, inhoja sun muuta konseptuaalista maailmankuvaa, että suurin osa ihmisten tunteista on "automaattista". Mutta ei se sinänsä eroa vaikkapa siitä, että kun puhuu, niin suu liikkuu oikealla tavalla "automaattisesti", mutta ihminen itse voi siihen silti vaikuttaa ja generoida millaista puhetta tahansa. Mutta mikä tieteellinen ymmärrys tarkalleen ottaen sanoo, että ihminen ei tunteitaan generoisi? Hyvät näyttelijät esimerkiksi generoivat tunteita vaikka ja kuinka.

Voimme kyllä tietoisesti vaikuttaa siihen miten nouseviin tunteisiin suhtaudumme, mutta mitään näyttöä sille ei kyllä ole että voisimme vain niin halutessamme jättää kokematta jonkin tunteen kokonaan ja valita mitä tunteita tunnemme.

Minkälaista näyttöä tarkalleen ottaen olet vailla? Parhaan näytön saisit tietysti validoimalla asian omassa kokemuksessasi. Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että näin sattuisi käymään (mikä toki ei todennäköistä ole, siihen pitäisi sentään uhrata aikaa ja vaivaa, ja luultavasti lakata uskomasta sen olevan mahdotonta), mikä olisi mielestäsi hyvä keino vakuuttaa muut asiasta?

Mutta toki nämä ovat kompleksisempia asioita kuin vain "lakata generoimasta tunnetta". Esimerkiksi sukupuolidysforiassa, jossa ihminen luo ahdistuksen tunteen siitä ajatuksestaan, että luomansa identiteetti poikkeaa fyysisestä kehosta, täytynee huomio kohdistaa tunteen sijaan niihin syvemmällä oleviin asioihin, eli siihen identifioitumiseen ja siihen kaikkeen, mitä ajattelee liittyvän siihen, että identiteetti poikkeaa fyysisestä kehosta. Esimerkiksi jos lopettaa identifioitumasta siihen eri sukupuolta olevaan identiteettiin, seurauksena automaattiseksi muuttunut ahdistuksen tunteen luominen lakkaa samalla. Tai vaikka identifioituisi, niin jos lakkaa uskomasta, että identiteetin ja kehon jostain syystä pitäisi mätsätä, ahdistuksen tunteen luominen lakkaa.

Edit: itse asiassa kysyin asiasta ChatGPT:ltä, ja se tuntuu olevan kanssasi täysin eri mieltä nykyisestä tieteellisestä ymmärryksestä:

Mitä tiede sanoo siitä, voiko ihminen tietoisesti luoda tai lopettaa tunteensa?
1. Kyllä, tunteita voi tietoisesti muokata
Ihmisellä on kyky säädellä tunteitaan sekä ennen kuin tunne syntyy (ennaltaehkäisevästi) että sen jälkeen kun tunne on jo läsnä.

Itseä ei kiinnosta niinkään "tieteellinen ymmärrys" aiheesta kuin asian tutkiminen ja validointi omassa kokemuksessa, joten en ala sen syvemmältä perkaamaan, mutta varmasti löydät aiheesta tietoa, mikäli sellainen kiinnostaa.

 

[Sallys]

Ai totuus omalle lapselle että olet viallinen koska olet homo tai lesbo tai että elämäsi ei ole elämisen arvoinen koska olet vammainen jne.
Siitä vaan, itse en toimisi noin.

Ei kannata alkaa keksimään näitä juttuja ja laittaa sanoja toisten suuhun. Ei kukaan tuollaista ole sanonut. Pidetään keskustelu asiallisena.

 

[sniperfin]

Ei kannata alkaa keksimään näitä juttuja ja laittaa sanoja toisten suuhun. Ei kukaan tuollaista ole sanonut. Pidetään keskustelu asiallisena.

Se oli esimerkki siitä että kylmä totuus on aina (kuten väitettiin) ei ole aina parempi kuin empaattinen vastaus joka ei välttämättä ole totta (eli sanoja ei ole sitä mieltä mitä sanoo, mutta sanoo sen koska ei halua loukata toista jne).
Ihan normaalia keskustelua siis. Joku esittää yleispätevän väitteen ja vasta-argumentoin esimerkillä johon tämä yleispätevä väite ei päde.
Vrt. Joku sanoo että rikoksesta on aina annettava vankilatuomio ja sitten toinen esittää tilanteen jossa hänen mielestään tämä ei päde. Se että
alkuperäinen sanoja ei erikseen tätä esimerkkiä maininnut ei tietenkää poista sitä että se on täysin validi esimerkki, koska väite oli yleispätevä --> rikoksesta on aina annettava vankilatuomio.

 

[JLM]

Se oli esimerkki siitä että kylmä totuus on aina (kuten väitettiin) ei ole aina parempi kuin empaattinen vastaus joka ei välttämättä ole totta (eli sanoja ei ole sitä mieltä mitä sanoo, mutta sanoo sen koska ei halua loukata toista jne).

Totuus ja empattisuus eivät ole automaattisesti toisiaan pois sulkevia asioita ja esimerkiksi vanhemman pääasiallinen tehtävä ei suinkaan ole pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin välttämään mielipahaa, vaan pyrkiä katsomaan sen lapsen parasta vähän pidemmällä aikavälillä. Samasta syystä se, jos jollain on kasvukipuineen vähän epäselvää mikä on, se ensisijainen ratkaisuvaihtoehto ei ole rynnätä jonkun ideologisesti vinksahtaneen järjestön innostamana viemään tenava klinikalle ja vaatia lääkehoitoja minkä pitkäaikaisvaikutuksista on vähän turhan vähän tietoa, saati sitten leikkelyä minkä seurauksia ei olekaan sitten enää mahdollista korjata jos arvaus menee väärin.

 

[Kojashi]

Totuus ja empattisuus eivät ole automaattisesti toisiaan pois sulkevia asioita ja esimerkiksi vanhemman pääasiallinen tehtävä ei suinkaan ole pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin välttämään mielipahaa, vaan pyrkiä katsomaan sen lapsen parasta vähän pidemmällä aikavälillä. Samasta syystä se, jos jollain on kasvukipuineen vähän epäselvää mikä on, se ensisijainen ratkaisuvaihtoehto ei ole rynnätä jonkun ideologisesti vinksahtaneen järjestön innostamana viemään tenava klinikalle ja vaatia lääkehoitoja minkä pitkäaikaisvaikutuksista on vähän turhan vähän tietoa, saati sitten leikkelyä minkä seurauksia ei olekaan sitten enää mahdollista korjata jos arvaus menee väärin.

Toisaalta, meillä on kuten edellä mainittua, kohtuullisen hyvä tilanne.
Hoitoja ei mitenkään kevyesti tehdä ja ne ovat pitkällinen prosessi.
Viimeisimpänä Tanska taisi samoin tiukentaa hoitojen saatavuutta kovasti.

USA on tässä(kin) asiassa ollut tietenkin populaarikulttuurin viemäri.
Ja saanen tässä yhteydessä tosiaan kutsua sitä populaarikulttuuriksi. Koska siitähän tässä on kyse.

Missä vaiheessa länsimainen sivistys kallistui siihen suuntaan, että miltä ihmisestä tuntuu on tärkeämpää, kuin mikä on mitattavissa olevat ja todennettavat todelliset asiat?
Sanotaan vaikka että minusta tuntuu pahalta, kun veroprosenttini ylempänä keskituloisena on yli kaksinkertainen kuin pätkätyöläis-kaverini.
Veroprosenttini pitää siis korjata sinne missä se on sellainen että minusta tuntuu hyvältä?
Ja viitataan tällä nyt siihen että vaikka miltä tuntuisi, niin X- ja Y- kromosomien määrä on mitattavissa oleva asia.

 

[sniperfin]

Missä vaiheessa länsimainen sivistys kallistui siihen suuntaan, että miltä ihmisestä tuntuu on tärkeämpää, kuin mikä on mitattavissa olevat ja todennettavat todelliset asiat?
Sanotaan vaikka että minusta tuntuu pahalta, kun veroprosenttini ylempänä keskituloisena on yli kaksinkertainen kuin pätkätyöläis-kaverini.
Veroprosenttini pitää siis korjata sinne missä se on sellainen että minusta tuntuu hyvältä?
Ja viitataan tällä nyt siihen että vaikka miltä tuntuisi, niin X- ja Y- kromosomien määrä on mitattavissa oleva asia.

Kai siinäkin ihan jokin järkevä rajanveto löytyy milloin miltä tuntuu on tärkeämpää kun mitattavat todelliset asiat.
Ja kyllähän esim. veroprosentti on muuttuva, se voi hyvinkin pienentyä silloin kun hallituksesta tuntuu että näin on tehtävä vaikka esim.
todennettavat faktat osoittavat että ns. tricle down econony jossa suurituloisten pienempi verotus auttaa myös pienempituloisia ei ole toiminut
koskaan vaikka sitä on nyt tehty esim. jenkeissä vaikka kuinka kauan.
Ja kyllä X- ja Y- kromosomit ovat bilogiaa ja on sovittu että nämä muodostavat markkerit erottavat biologisesti miehet ja naiset.
Ennen kuin kromosomeista oli tietoakaan sukupuolet erotettiin sillä oliko pinppi vai pippeli.
Ehkä tulevaisuudessa löydetään jotain aivoista joka on vielä X- ja Y- kromosomeja parempi markkeri, kromosomien geenit ohjaavat sitä miten ihminen kehittyy fyysisesti, eli mieheksi vai naiseksi,
aivoissa taas voi olla jotain joka ohjaa sitä mitä se ihminen kokee koko elämänsä olevan. Kumpi sitten on tärkeämpi tekijä, geenit jotka ohjaavat vai tietoisuus jonka puitteissa ihminen operoi?
Jos kyse on aivojen ominaisuudesta joka muokkaa tietoisuutta (ihmisen tahtomatta) niin silloin ei kyllä voida puhua mistään "ihmisestä tuntuu" asiasta siinä mielessä mitä tuolla sanonnalla tarkoitetaan.

 

[Kojashi]

Ja kyllähän esim. veroprosentti on muuttuva, se voi hyvinkin pienentyä silloin kun hallituksesta tuntuu että näin on tehtävä vaikka esim.
todennettavat faktat osoittavat että ns. tricle down econony jossa suurituloisten pienempi verotus auttaa myös pienempituloisia ei ole toiminut
koskaan vaikka sitä on nyt tehty esim. jenkeissä vaikka kuinka kauan.

Eli hallitus on se joka päättää sukupuolesi, et sinä? Fine.

odostavat markkerit erottavat biologisesti miehet ja naiset.
Ennen kuin kromosomeista oli tietoakaan sukupuolet erotettiin sillä oliko pinppi vai pippeli.
Ehkä tulevaisuudessa löydetään jotain aivoista joka on vielä X- ja Y- kromosomeja parempi markkeri, kromosomien geenit ohjaavat sitä miten ihminen kehittyy fyysisesti, eli mieheksi vai naiseksi,
aivoissa taas voi olla jotain joka ohjaa sitä mitä se ihminen kokee koko elämänsä olevan. Kumpi sitten on tärkeämpi tekijä, geenit jotka ohjaavat vai tietoisuus jonka puitteissa ihminen operoi?
Jos kyse on aivojen ominaisuudesta joka muokkaa tietoisuutta (ihmisen tahtomatta) niin silloin ei kyllä voida puhua mistään "ihmisestä tuntuu" asiasta siinä mielessä mitä tuolla sanonnalla tarkoitetaan.

En ole missään nimessä eri mieltä. Mieli on paljon monimutkaisempi asia kuin kukaan tällä hetkellä ymmärtää.
Tekoäly saattaa tässä pian auttaa toivottavasti aivotutkimuksessa. Ehkä parissa vuosikymmenessä tilanne on jo toinen.

Kysymys kuuluukin, miksi olemme tässä kyseisessä asiassa päättäneet unohtaa sen mitä faktaksi tiedämme (biologia) ja sen sijaan kuunnella tunteita ja tuntemuksia, vaikka meillä ei ole minkäänlaista käryä mistä todellisuudessa on kyse?
Ts halutaan toimia edestauttaen asiaa, mutta todellisuudessa emme tiedä autammeko vai päinvastoin, unohtaen ne asiat joista kuitenkin olemme suhteellisen varmoja. Kunhan hetkellisesti kivalta tuntuu.

 

[SS_Elite_Guard]

Ihan näin taustatietona, kun aiheesta nyt ahkerasti keskustellaan, niin sukupuolen korjausprosessi kestää n. 4-6 vuotta Suomessa, ja vaatii aika pitkän ja tarkan prosessin läpikäymisen. Eli ilman vakaata sukupuoli-identiteettiä ja kovaa tahtoa ei kyllä tuota polkua läpikäydä. HUS:lla on ihan hyvä artikkeli prosessin sisällöstä: https://www.hus.fi/ajankohtaista/matka-sukupuolen-korjaukseen

Tiivistettynä:

• Aluksi haetaan lääkäriltä lähete, jonka jälkeen sukupuoli-identiteetin tutkimusvastaanotolla käydään läpi onko perusteita jatkaa prosessia. Useimmiten tässä vaiheessa hakijat hylätään, jos on hoitamattomia mielenterveyden ongelmia tai merkkejä siitä että henkilö ei ole sinut oman sukupuoli-identiteetin kanssa. Noin puolet hakijoista hylätään tässä vaiheessa.
• Tästä alkaa 2 vuoden tutkimus- ja seurantajakso johon kuuluu käyntejä sairaanhoitajalla, psykiatrilla ja psykologilla, käydään läpi henkilön elämänkaari, selvitetään miten sukupuoliristiriita on näyttäytynyt elämän eri vaiheissa, ja kuinka vahvasti muotoutunut henkilön sukupuoli-identiteetti on.
• Mikäli tuon n. 2 vuoden jakson jälkeen annetaan henkilölle vahvistettu diagnoosi, on mahdollista aloittaa hormonihoidot. Diagnoosi voi olla joko transsukupuolisuus tai muunsukupuolisuus. Jälkimmäisen osalta on mahdollista saada vain hormonihoidotoja ja halutessa rintakehäkirurgiaa. Transsukupuolisille sukuelinkirurgiaa ei sallita ennen kuin henkilö on elänyt kokemassaan sukupuolessa vähintään vuoden ajan diagnostiikkavaiheen jälkeen.
• Tämänkin jälkeen henkilön tilannetta seurataan tehostetusti n. vuoden ajan eri tahojen toimesta, ja varmistetaan hoitojen ja diagnoosin osuvuus.

Mitä olen sukupuolta korjanneiden kanssa aiheesta keskustellut, niin tuo aikajakso on aika turhauttavan pitkä monelle - varsinkin kun se helposti venyy ja venyy, mikäli mitään lisäselvitettävää tai epäilyksiä prosessin onnistumisesta löytyy. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi terveydenhuollon puolesta tuo on tärkeä pitää noin pitkänä prosessina, jotta voidaan tosiaan minimoida väärät diagnoosit.

Tuossahan se on aika hyvin tiivistettynä. Tutkimusjakso voi tosiaan venähtää, mikäli on hoitamaton tai muutoin riittämätön hoito masennukseen tai ahdistukseen tai vastaavaan. Hyvässä hoitotasapainossa oleva masennus ei ole hidaste eikä noista yksinkertaisesti kannata valehdella, kiinni jäät melko varmasti. Ja parempi mennäkin rehellisesti, koska eipä sinne heidän vuoksensa hakeuduta. Kirjoilla oleville jakso venähtää lähes poikkeuksetta lisäselvitysten vuoksi. Vaatimalla sieltä ei saa mitään, missään vaiheessa vaan tiettyjen heidän määrittelemien kriteerien on täytyttävä jatkon kannalta. Jatkuvaa odottelua riittää eli kärsivällisyyttä myös tarvitaan ja hoitojen vaikutus on aina yksilöllinen, takeita jostain tietystä tarkasta muutoksesta ei voida antaa. Jotkut hankkivat DIY-HRT:n mut on kallista ja epävarmaa myös. Eli hormonikorvaushoidon ulkomaiselta lääkäriltä.
Käytännön asiat tiedän tarkemmin, kuin teoriatasot, koska ne eivät oikeastaan kiinnosta. Mitä nyt vaikka harrastuksiin tulee, niin kyllä sitä mietitään miten vaikkapa uintiharrastusta voi jatkaa. Ja sinne uimahallillekin mennään ensisijaisesti uimaan, kuten kaikki muutkin. Siinä ei erityistä.

 

[sniperfin]

Eli hallitus on se joka päättää sukupuolesi, et sinä? Fine.

Ei vaan se että veroprosentti muuttuu ja sinä käytit sitä esimerkkinå.

 

[Kojashi]

Ei vaan se että veroprosentti muuttuu ja sinä käytit sitä esimerkkinå.

Niin tein, selkeällä tarkoituksella, naurettavana, mutta äärimmäisenä selkeänä esimerkkinä siitä, että yksilön tunteila tai kokemuksilla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, pelkästään asialla.

Se veroprosentti tosiaan muuttuu, ei niinkuin minä haluaisin, vaan miten laajempi yhteiskunta on asian päättänyt toimivaksi ja vastaamaan todellisuutta sekä tarvetta.
Ihan kuten järjellä lähtekohtaisesti yhteiskuntaan kuuluvan asiat ylipäätään hoituvat siinä määrin kuin niillä yhteiskunnallista merkitystä on.

Ja kyllä, vaikka sitäkin jotkut haluavat kiistää, niin yksilön sukupuolella on ihan tosiasiallinen merkitys itsensä lisäksi myös ympäröivään yhteiskuntaan.

 

[transvest]

Tuossahan se on aika hyvin tiivistettynä. Tutkimusjakso voi tosiaan venähtää, mikäli on hoitamaton tai muutoin riittämätön hoito masennukseen tai ahdistukseen tai vastaavaan. Hyvässä hoitotasapainossa oleva masennus ei ole hidaste eikä noista yksinkertaisesti kannata valehdella, kiinni jäät melko varmasti. Ja parempi mennäkin rehellisesti, koska eipä sinne heidän vuoksensa hakeuduta. Kirjoilla oleville jakso venähtää lähes poikkeuksetta lisäselvitysten vuoksi. Vaatimalla sieltä ei saa mitään, missään vaiheessa vaan tiettyjen heidän määrittelemien kriteerien on täytyttävä jatkon kannalta. Jatkuvaa odottelua riittää eli kärsivällisyyttä myös tarvitaan ja hoitojen vaikutus on aina yksilöllinen, takeita jostain tietystä tarkasta muutoksesta ei voida antaa. Jotkut hankkivat DIY-HRT:n mut on kallista ja epävarmaa myös. Eli hormonikorvaushoidon ulkomaiselta lääkäriltä.
Käytännön asiat tiedän tarkemmin, kuin teoriatasot, koska ne eivät oikeastaan kiinnosta. Mitä nyt vaikka harrastuksiin tulee, niin kyllä sitä mietitään miten vaikkapa uintiharrastusta voi jatkaa. Ja sinne uimahallillekin mennään ensisijaisesti uimaan, kuten kaikki muutkin. Siinä ei erityistä.

Aikamoisen suurella prosentilla tutkimusprosessin läpäisee sellaisetkin henkilöt, jotka ovat itse tai ympäristön vaikutuksesta luoneet itselleen ahdistuksen väärässä sukupuolessa olemisesta.

Tutkimusten mukaan jopa 20-30% hoitoprosessissa jo olevista (eli vähintään hormonihoidot aloitettu) päättää itse lopettaa transition ja pitäytyä synnyinsukupuolessaan. Mitä pidemmälle hoitoprosessi on ehtinyt edetä, sen enemmän kropalle on ehtinyt syntyä vahinkoa.

Kun virallista Seta-transpiirien ulostuloa lukee, niin siellä viitataan aina tutkimuksiin, jotka ovat mitanneet sitä kuinka moni transitioprosessin jo läpäisseistä katuu päätöstään. Näissä tutkimuksissa luvut vaihtelee 1-3% välillä. Mutta nämäkin luvut on mitattu laskemalla pelkästään henkilöt, jotka transition jälkeen hakeutuvat terveydenhuollon piiriin hakemaan detransitiota. Lukujen ulkopuolelle jää henkilöt, jotka ovat tyytymättömiä, mutta hyväksyvät tilanteen koska tietävät ettei detransition tulos tule välttämättä olemaan mieluisa.

 

[JLM]

Toisaalta, meillä on kuten edellä mainittua, kohtuullisen hyvä tilanne.
Hoitoja ei mitenkään kevyesti tehdä ja ne ovat pitkällinen prosessi.
Viimeisimpänä Tanska taisi samoin tiukentaa hoitojen saatavuutta kovasti.

Kyllä ja lääkärit ovat sitä puolustaneet ja selittäneet, kun ideologisesti vinksahtaneet vaativat niiden kriteerien höllentämistä. Monissa maissa on tehty tiukennuksia, kun huomattiin että leikitään asioilla minkä kanssa tehdyt virheet aiheuttavat oikeasti sellaista vahinkoa mitä ei ole enää mitenkään mahdollista korjata ja niitä virheitä alkoi ilmaantua vähän turhan paljon. Sen jälkeen ne vaatimuksetkin näyttäisivät ainakin julkisuudessa vähän saaneen sordiinoa, mutta henk.koht en usko sen olevan ideolgeille kuin ennemmin taktinen valinta.

Sanotaan vaikka että minusta tuntuu pahalta, kun veroprosenttini ylempänä keskituloisena on yli kaksinkertainen kuin pätkätyöläis-kaverini.
Veroprosenttini pitää siis korjata sinne missä se on sellainen että minusta tuntuu hyvältä?

Olisihan se mielenkiintoista jos voisi vain ilmoittaa identifioituvansa persaukiseksi matalapalkkatyöläiseksi ja verottaja sitten toimisi sen mukaan... tai niin, voi niin kai periaatteessa tehdä mutta jos luvut ei täsmää niin siitä tuppaa tulemaan aika isosti seuraamuksia vaikka tuntuisi vähän pahalta...

 

[transvest]

Transsukupuolisuuden normalisointi ei vaikuta muiden elämään millään tasolla yhtään sen enempää kuin homoseksuaalisuudenkaan normalisointi. Lisäksi vaikka se vaikuttaisikin muiden elämään, niin transsukupuolisilla on silti oikeus elää sellaisina kuin ovat, kuten on kaikilla muillakin, joten mitä ikinä pieniä vaikutuksia tuolla onkaan muiden elämään, niin heidän pitää vain yksinkertaisesti tottua siihen.

Ai ei oo vaikutuksia muiden elämään millään tasolla?

Mitä nyt homot, lesbot ja biseksuaalit on potkaistu pihalle heidän omasta Pride-liikkeestä ja valjastettu se toisenlaisiin tarkoituksiin. Minun ja kaltaisieni olemassaolon Seta, kaikki Setan jäsenjärjestöt (poislukien lähes kuollut DwC) ja Yle kieltää jo käytännössä kokonaan. Yhtään mitään tukea, ei minkäänlaista vertaistukea, ole saanut enää vuosiin stadin ja Jyväskylän ulkopuolella.

Politiikkaa te vähemmistöillä teette, ette te mistään muusta välitä.

 

[amblik]

Toki käytännössä kaikilla on niin paljon identiteettiä, mielipiteitä, toiveita, inhoja sun muuta konseptuaalista maailmankuvaa, että suurin osa ihmisten tunteista on "automaattista". Mutta ei se sinänsä eroa vaikkapa siitä, että kun puhuu, niin suu liikkuu oikealla tavalla "automaattisesti", mutta ihminen itse voi siihen silti vaikuttaa ja generoida millaista puhetta tahansa. Mutta mikä tieteellinen ymmärrys tarkalleen ottaen sanoo, että ihminen ei tunteitaan generoisi? Hyvät näyttelijät esimerkiksi generoivat tunteita vaikka ja kuinka.

Koska itse esitit ensin väitteen että generoisi niin voisit itse kertoa mikä tieteessä tuota tukee. Eipä taida löytyä vaan aika lailla kaikki relevantit tieteenalat neurotieteestä psykiatriaan sanovat että näin ei ole.

Edit: itse asiassa kysyin asiasta ChatGPT:ltä, ja se tuntuu olevan kanssasi täysin eri mieltä nykyisestä tieteellisestä ymmärryksestä:

ChatGPT nyt kyllä puhuu omaa väitettäsi vastaan. Se puhuu säätelystä ja muokkauksesta. Nämä ovat täysin eri asioita kuin se että voisi ihan vain valita sen mitä tunteita kokee. Kyllä näiden asioiden kanssa muutenkin kuin vain dysforian suhteen pyritään auttamaan enemmänkin juuri siinä että miten erilaisten tuntemusten kanssa voi tulla toimeen silloin kun niitä tulee eikä mitään sellaista että pystyisi täysin ne hallitsemaan ja lopettamaan. Tietenkin se sitten vaihtelee miten hyvin tämä on mahdollista sekä yksilöistä että tuntemusten tyypeistä riippuen. Sukupuolidysforiaan nyt on konsensus ollut että sukupuolenkorjaus on ainakin osassa tapauksista se joka tuottaa selvästi parhaita lopputuloksia.

 

[ttm]

Koska itse esitit ensin väitteen että generoisi niin voisit itse kertoa mikä tieteessä tuota tukee. Eipä taida löytyä vaan aika lailla kaikki relevantit tieteenalat neurotieteestä psykiatriaan sanovat että näin ei ole.

Sinähän tuossa väität, että relevantit tieteenalat neurotieteestä psykiatriaan sanovat, että niin ei ole. Pyysin viime viestissä tälle perusteluja, mutta eipä sinulta sellaisia yllättäen löytynyt. Taidamme molemmat siis puhua vain omasta kokemukesta?

Mitä olet mieltä siitä, generoivatko näyttelijät tunteita? Tunteeko hyvä itkua näyttelevä näyttelijä surua vai vääntääkö tekoitkua?

Sen kyllä ymmärrän, miksi vallalla on kuvitelma siitä, että tunteiden ja ajatusten kanssa täytyy vain elää ja parasta, mitä voi tehdä, on reagoida niihin. Useimmat elävät siinä todellisuudessa. Ihmisillä on paljon jaettuja uskomuksia.

ChatGPT nyt kyllä puhuu omaa väitettäsi vastaan. Se puhuu säätelystä ja muokkauksesta.

En ymmärrä mitä se puhui väitettäni vastaan? Sehän sanoi, että onnistuu sekä ennen kuin tunne on läsnä ja myös sen jälkeen. En minä esittänyt, ettei se onnistuisi enää sen jälkeen, kun tunne on luotu. Se tunteen luominen on aktiviteetti, jota voi tietenkin - kuten kaikkia aktiviteetteja - lopettamisen lisäksi myös muuttaa erilaiseksi. Sinänsä varmaan turha kuitenkin väitellä, mitä ChatGPT asiasta sanoo. Tuo on kuitenkin asia, jonka jokainen voi todentaa ihan omassa kokemuksessaan täysin riippumatta siitä, mitä internet asiasta sanoo. Enkä minä tosiaan omia väitteitäni mihinkään internetistä luettuun pohjaa. Sitten kun laitat ne omat lähteesi omalle väitteellesi, että tuo olisi tieteellisesti todistettu mahdottomaksi, voin kommentoida, mikä niissä on vikana.

Kyllä näiden asioiden kanssa muutenkin kuin vain dysforian suhteen pyritään auttamaan enemmänkin juuri siinä että miten erilaisten tuntemusten kanssa voi tulla toimeen silloin kun niitä tulee eikä mitään sellaista että pystyisi täysin ne hallitsemaan ja lopettamaan.

Sehän ei sinänsä kerro mitään siitä, onko asia mahdollista vai ei.

Sukupuolidysforiaan nyt on konsensus ollut että sukupuolenkorjaus on ainakin osassa tapauksista se joka tuottaa selvästi parhaita lopputuloksia.

Selvästi parhaita lopputuloksia kokeillusta keinovalikoimasta. Mutta ei tuo koske pelkästään sukupuolidysforiaa, vaan ihan samalla tavalla muita ahdistuksia tai vaikka masennusta.

 

[Naamapalmu]

Mun puolesta kukin saa aloittaa korjausprosessinsa täysi-ikäisyyden saavutettuaan, siinä missä alkoholia saa nauttia täysi-ikäisenä vastuu siirtyy nauttijalle, koska hän laillisesti vastuussa toimistaan. Yhteiskunnan ei tule tukea millään tavalla kenenkään korjaus- tai kauneusleikkauksia, kyse on marginaalin marginaalista, eikä se ole muiden vastuulla.

Mitään ennen aikaisia transhoitoja (kemiallisia tai fyysisiä) lapsille minä en siedä ja luojan kiitos tällaiset toimenpiteet vaativat Suomessa terveydenhoidon ammattilaisten pitkäaikaisen seurannan/tutkimuksen, siitä huolimatta vastuu pitäisi jättää täysin täysi-ikäisille ihmisille. Ollaan lähellä, mutta ei kuitenkaan perillä. Ikävä kyllä vihervasemmistosta ajetaan päin vastaistasta suuntaa, ""kukin voi ilmoittaa vähän fiiliksen mukaan miltä tänään tuntuu" -mentaliteetti.

 

[Naamapalmu]

Sukupuolidysforiaan nyt on konsensus ollut että sukupuolenkorjaus on ainakin osassa tapauksista se joka tuottaa selvästi parhaita lopputuloksia.

Lobotomiakin tuottaa osassa tapauksista parhaita lopputuloksia, mutta en siltikään suosittele lobotomiaa ihmisille. Puhut jostain marginaalin marginaalista ja yrität soveltaa sitä suuremmassa mittakaavassa.