Niin, toisaalta taas tässä nähdään myös malliesimerkki tilanteesta, jossa ollaan täysin lukkiutuneita massiiviseen virhepäätelmään. Ovat kirjaimellisesti sokeita sille mahdollisuudelle, että asiat, joita pitävät todisteena, eivät loogisesti todista sitä, mitä kuvittelevat.
Jotenkin tuntuu siltä, että sä asetat sanalle "todiste" jonkun erittäin korkean vaatimustason. Oletat, että todisteen pitäisi olla jotenkin aukoton ja voi johtaa vain yhteen tiettyyn lopputulokseen. Mutta kyse ei ole siitä, vaan siitä, että tuollainen todiste indikoi tiettyyn suuntaan.
Otetaan nyt vaikkapa tuo ihmisten aivojen sukupuolittunut kehitys. Me tiedetään, että eläimille kehittyy sukupuolittuneet aivot, jotka ohjaavat naaraita käyttäytymään kuin naaraat ja uroksia käyttäytymään kuin urokset. Ihmiset ovat eläimiä, joten olisi erittäin epätodennäköistä, että ihmisiltä olisi jotenkin evoluution myötä kadonnut tuo piirre. Etenkin kun otetaan huomion, että kuinka sukupuolittuneina ihmisten yhteisöt ovat säilyneet. Tuota sukupuolittuneiden aivojen kehitystä tukee myös tutkimukset, joita on tehty aivojen rakenteille ja sitten erilaiset kognitiiviset tutkimukset.
Me myös tiedetään, että ihmisten sukupuolittuneet fyysiset piirteet (ja aivot ovat yksi fyysinen piirre) kehittyvät siellä aikaisessa sikiövaiheessa. Me tiedetään myös, että tuo vaihe on altis vaihtelulle ja lopputuloksena on variaatioita siitä binäärisestä jaosta kahteen.
Tuon lisäksi me tiedetään, että lapsille kehittyy sukupuoli-identiteetti todella varhaisessa vaiheessa. Tyyliin sieltä 3 (tai alle) vuotiaasta lähtien. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että todella suurella osalla (about 80%) transsukupuolisista se sukupuolidysforia alkaa varhaisessa vaiheessa, käytännössä ennen kouluikää.
Eli siis meillä on paljon todisteita, jotka viittaavat siihen suuntaan, että se sukupuoli-identiteetti, tai tarkemmin siihen johtavat asiat, on asia, joka määräytyy suht "matalalla" tasolla biologisesti ja kyseessä on prosessi, joka on tunnetusti altis vaihtelulle.
Tuo ei ole mikään vedenpitävä todiste sen puolesta, että transsukupuolisuus johtuu varmasti noista (puhumattakaan että se johtuisi vain ja ainoastaan noista), mutta se on asia, joka viittaa vahvasti tuohon suuntaan ja samalla ei oikeastaan ole juurikaan mitään, mikä viittaisi päinvastaiseen.
Meillä ei ole yhtään todistetta siitä, etteikö jokainen tapaus olisi seurausta opitusta toiminnasta, vaikka biologisella vaihtelulla olisikin vaikutusta siihen, kuka päätyy oppimaan.
Hauska asettelu, kerta tuossa haluat todisteita negatiivisesta. Me ei tarvita todisteita siitä, että jokainen tapaus ei olisi seurausta opitusta toiminnasta. Tarvitaan todisteita siitä, että jokainen tapaus olisi seurausta opitusta toiminnasta.
Lisäksi pitää myös selventää tuota mun kantaa. En väitä, että sillä ympäristöllä ei olisi mitään tekemistä lopputuloksen kanssa. Voi hyvinkin olla niin, että ainakin osalle se biologinen vaihtelu luo tilanteen, missä se identiteetin lopputulos on ihan kiikunkaakun ja sitten lopulta se kallistuu johonkin suuntaan joidenkin ympäristön tekijöiden seurauksena. Lopputulos voi olla se CIS-sukupuolisuus, transsukupuolisuus, ei-binäärisyys, jne. jne.
Tosin tuo pitää eritellä siitä ajatuksesta, että kyseessä olisi prosessi, jota tuo henkilö itse tai hänen läheisensä pystyisivät jotenkin kontrolloimaan. Toki tuokin voi olla mahdollista, mutta nykytiedon valossa sanoisin, että sen kontrolloiminen on käytännössä mahdotonta. Jos me opitaan noista prosesseista tulevina vuosina jotain uutta, niin ehkä sitten, mutta epäilen vahvasti, että ainakaan meidän elinaikoina päästäisiin tuohon pisteeseen.